View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

taivuttanut lääkärin koettamaan jos jalasta kuitenkin saataisiin vielä jonkinlainen raaja hyvällä operoinnilla. Kuukausi kului Töölön sairaalassa ennen kuin pääsin kotia. Useamman kuukauden, noin puoli vuotta, kuljin keppien varassa. Jalka ei kestänyt pienintäkään kosketusta maahan. Hyvä yleiskuntoni sekä varsin vahvat hartiavoimani ja käsivoimani edesauttoivat liikkumistani. Hyvä yleiskuntoni eritoten oli tärkeässä osassa kuntoutumiseeni. Kipsi uusittiin muutaman kerran kuukausien varrella ja silloin pääsin rapsuttamaan pahasti kutiavaa ja kuihtuvaa jalkaani. Olin myös saanut ompelupuikon äidiltäni jonka avulla pääsin reittä pitkin kipsin alle rapsuttamaan, tästä oli paljon apua. Kipsin poistamisen jälkeen alkoi fyysinen kuntoutus fysioterapeutilla. Tämä oli raskasta ja varsin ikävää puuhaa. Jalka oli kuin kuihtunut koivuhalko. Liikerata tapahtui ainoastaan lonkasta, polvi ei hoitanut minkäänlaista virkaa. Fysioterapeutti väänsi säärestä, kun istuin pöydällä noin metrin korkeudella. Minä väänsin vastaan ja näin kuin toimimme, saimme lihaksia toimimaan pikku hiljaa. Etenimme näin päivä toisensa perään. Hiljakseen saimme pientä liikettä aikaan polvessa, muutamia asteita lisää viikoittain säären ja reiden väliseen liikkeeseen. Terapeutti oli epäilemättä kovia kokenut armeijan sairaanhoitaja/ ent. Lotta eikä hän osannut motivoida minua, paremminkin hän osasi käskytyksellään viedä vähimmänkin motivoinnin pois asiallisesta fysioterapiasta. Jalkaa olisi pitänyt ahkerammin harjoittaa, olisi pitänyt keksiä mielekkäämpiä keinoja liikeradan lisäämiseksi. Tein, - tai oli ainoastaan raajan alas ja ylös liikettä, sekä vastaan vääntämistä joka oli hyvin kuluttavaa, eihän se nuoren ihmisen sielunelämään sopinut. Terapeutti oli luunkova ikänainen jonka huumorintaju oli samaa tasoa kuin Ryynarin tamma hevosen silloin kun se makasi aisojen välissä maassa kenollaan. Epäilen oliko tämä ikänainen päästänyt ketään aisojensa väliin mikä olisi saattanut laukaista liian jännityksen mielestä pois ja pehmentänyt suhtautumista kanssaihmisiin. Silloin en näiden asioiden sisällöstä ymmärtänyt, mutta jos olisin, niin olisin hänelle asiasta maininnut. Yhteistyömme ei tuonut kummallekaan hyvää arvosanaa ja minun vasen jalkani liikkuu tänäkin päivänä vaatimattomat 40 astetta. Jalka on myös aika ajoin varsin kipeä ja haittaa myös usein nukkumista. Harjoitan jalkaa tietoisesti, mikä onkin mahdollistanut kohtuullisen hyvän liikkumisen ilman apuvälineitä. Käyn yhä kerran vuodessa, viikon ajan, laskemassa hiihtomäkeä lasteni kanssa. Tämän tyyppinen urheilu treenaa jalkaa, sitä voimistaen sekä rasittaen ja myös väkisin koettelee liikeradan äärirajoja.

Olin sairastanut jalkaa yli puolen vuoden ajan. Moottoripyörä oli mennyt lunastukseen ja vapaaehtoinen vakuutus mahdollisti kohtuullisen talouden. Olin myös sairasloman päätteeksi täyttänyt 18 vuotta oli siis aika hankkia henkilöautokortti. Vakuutus rahoilla ostin "luiskaperä" Peugeotin joka oli hyväkuntoinen, varsinkin moottori toimi moitteettomasti. Samoihin aikoihin muutimme myös kaupungista pois Espooseen, Tapiolan ja Niittykummun väliseen maastoon, Tontunmäkeen, missä vanhempani asuvat edelleen. Aloitin työt pienessä muovituotetehtaassa Plexiplast:ssa joka sijaitsi Suvisaaressa. Olin myös aloittanut yhdessä paikkakunnan poikien kanssa bändi toiminnan. "Soitin" itse rumpuja jos sitä nyt voi soittamiseksi kuvailla, mutta keikallakin käyntiin ja olihan alassa jotain kiinnostavaa puuhaa. Kävin suvisaaressa töissä ja toisaalla vapaa-aikanani tutustuin bänditoimintaan kuin myös viihdealaan. Palkkarahoilla ostin Volkswagen transportterin ja aloin kuskaamaan keikkabändejä viikonloppuisin ympäri suomea. Sain tästä lisä tuloa ja varsin hyvää kokemusta viihdealan peruskuvioista. Ei kestänyt ihan kahta vuotta kun lopetin urani Plexiplast Oy: palveluksessa ja perustin oman keikkamuusikkojen palveluja myyvän viihdetoimiston. Samaan aikaan myös autokantani kasvoi ja useat orkesterit vuokrasivat minulta keikka-auton ja peräkärryn. Aloin seuraavana vuonna 1976 myös paikallisen yhdistyksen nimissä pitämään lauantaitansseja Tammisaaressa, Hangossa, sekä vuonna 1978 Lohjalla. Lohjan lavalla tanssittiin myös keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Tässä riittikin puuhaa kokopäiväisesti pienelle porukalle. Muutaman vuoden harjoitettuani viihdepromoottorin ja keikka managerin tehtäviä opin kokemuksistani, etteivät keikkasopimukset olleet useinkaan tehty pidettäväksi vaan ne olivat, ennemminkin, ainoastaan ohjeellisia. Sain pisimmillään viikonlopuksi vuokraamaani autoa peräkärryineen etsiä 3 viikkoa ympäri Suomea - syitä oli monia. Milloin orkesteri sovituista keikoista huolimatta olikin hyvän sään myötä lähtenyt kesälomille. Milloin solisti oli vaihtanut toiseen orkesteriin tai ottanut eron muusta syystä. Show'ta oli yli omien tarpeiden ja jokainen päivä toi mukanaan uusia ohjelmanumeroita. Viihdealalla nauru ja helpot ratkaisut olivat aina pinnassa, herkästi jätettiin harkitsematta muille siirtyvien seurauksien merkitys. Auto kun oli luistellut risteyksen yli metsään, niin sinne se oli jätetty kun keikkamatkaa oli jatkettu uudella kulkuneuvolla. Milloin mistäkin niitä piti noutaa ja kustannukset jäi takuuvarmasti vuokraajalle. Autoja kolhittiin, tekniikkaa rikottiin tai ajettiin romuksi.
Olin sopinut Malmilla sijaitsevan Mayerin korjaamon kanssa asiallisesta toimintatavasta. Pääsääntöisesti pyrimme siihen, että Kasko-vakuutuksen kertakaikkinen korvaus riitti korjaamon kuluihin auton korjaamiseksi. Kevät talvella -70 olin taas Mayerin kanssa malmilla juttusilla. Katri-Helenan orkesteri oli matkallaan Köyliön suuntaan - kovan liukkauden johdosta - ajautunut risteyksessä yli -ojaan ja Chevrolet Impala oli saanut melkoisen pusun. Ei se ollut tuolle autolle ensimmäinen kerta kun sen runkoa vedettiin suoraksi. Jutustelimme siinä Mayerin kanssa elämän kurjuudesta ja kummallakin meillä oli mielessä alan vaihtaminen. Rupattelun virrassa esille tupsahti hänen veljensä Vadimin kehittämä vesisuodatin idea. Innostuneesti hän kehui, ettei muuta tarvitse kuin keksiä jotain uutta niin pääsisi leveämmän leivän ääreen. Vadim oli ammattikoulun opettaja auto-puolella. Teknillisesti varsin osaava Vadim Mayer oli hakemassa rahoittajaa vesisuodattimen valmistamiseksi teollisesti. Kiinnostuin asiasta ja pyysin Mayeria järjestämään tapaamisen veljensä kanssa, vaikka hänen autokorjaamolleen.