3. Tärkeitä ratkaisuja. Kaupantekoa - Finn-Mayrei Oy v.1970 alkaennTitle Hoviväk

3.13

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

jolla peittää hankkeesta syntyvät huomattavat kulut. Siltalan veneveistämöllä oli piirustukset pöydällä NautiCat 52 moottoripurjehtijan valmistamisesta heti kun veistämö saisi ensimmäisen tilauksen. Muutaman neuvottelun jälkeen pääsimme sopimukseen veneen valmistamisesta perustamalleni Marina Cat Carter Oy:lle. Siltalan kanssa sovimme myös omistamani purjeveneen hinnasta, jonka vaihtoarvosta/osasuorituksen arvosta sovimme. Tähän sopimukseen liittyi myös se, että lupasin purjehtia silloisen veneeni Tukholmaan jossa veneelle oli varattu laituripaikka ja kuulemma paremmat markkinat. Vielä myöhään syksyllä (marraskuussa) juuri ennen jäiden tuloa purjehdin Tukholmaan jonne jätin veneen josta erityisesti olin pitänyt. Lady Helsman 42´´ oli sulavalinjainen, tilava, nopea, turvallinen ja helppo purjehdittava. Veneen pentry ja rakentamani purjehdusta helpottava mittarivarustus olisi tyydyttänyt vaativammankin purjehtijan tarpeet.
Heinäkuun alkupäivinä –82 minulle luovutettiin NautiCat 52 joka oli ketsi.. Olin tähän mennessä sopinut osa-aikaisen kipparin palkkauksesta sekä olin suorittanut myyntityötä veneen päivä ym. pitempiaikaisesta charteeraamisesta. Olin myös sopinut kokin ja charter emännän keikka-palkkauksesta. Vene oli varustuksensa osalta täydellinen. Navigointilaitteisiin kuului mm: satelliittipaikannuslaitteet, automaattiohjaus, tutka ym. Yhteydenpitoon olivat nykyaikaiset radiolaitteet. Pentry oli varustettu kaikilla hyvän keittiön edellyttämillä varusteilla kuten kylmälaitteilla, tiskikoneella, mikrolla, jääpalakoneella, uunilla ym. Dinetissä sijaitsi äänentoistolaitteet sekä kohtuullinen musiikkikokoelma. Salonkiin mahtui parhaimmillaan syömään 12 henkeä samaan aikaan. 4 hyttiä mahdollistivat 10 hengen yöpymisen omissa sängyissään.

Veneen ylläpitoon ja charteraamiseen liittyvät työt olivat erityisen mielenkiintoisia ja kulutin näiden tehtävien parissa mielelläni aikaani. Samoin kävi myös vapaa-ajan suhteen joka kului erinomaisesti veneen kanssa touhutessa. Kuten aiemminkin oli perhe "puuhastelun" rinnalla jäämässä vaille riittävää huomiota. Havahduin tästä kun eräänä keskikesän v.-82 viikolla matkustin Haminaan Marjan tapaamaan. Hän oli viikolla ajanut Paulin kanssa sukulaisiaan tapaamaan Haminaan. Kun Marjan paluusta ei alkanut kuulua, päätin ajaa Haminaan. Minua mieltäni myös painoi käytökseni joka oli ollut pitkään varsin omahyväistä, työhön ja omaan tarveharkintaan ja ajankäyttöön perustuvaa. Olin ajattelemattomuuttani ottanut välimatkaa Marjaan, en osannut asettua yhteisiin olosuhteisiin niin kuin normaalisti kuului. Olin elänyt parisuhteessamme itsestäänselvyyden ideassa. Varsin tarkkaavaisesti seurasin hänen reagoimistaan. Olin vaivautunut, olin vieraassa ympäristössä, pitkästä aikaa olin ympäristössä jossa Marja oli voinut harkita meidän elämäämme omasta näkökulmastaan, omista asetelmistaan/näkökulmistaan. Marja oli rauhallinen kuten aina, kaikesta paistoi vilpittömyys minua kohtaan. Hän oli keskustellut äitinsä kanssa elämästämme ja omista tunteistaan. Illalla keskustellessamme hän kertoi minulle, ettei hän ole nunna ja kysyi ymmärränkö myös hänen tarpeensa. Marja antoi minulle muistutuksen ilman uhkaa, tavalla mikä korosti hänen voimaansa parisuhteemme karikossa. Olin otettu, oli aika keskittyä aiempaa enemmän perheeni tulevaisuuden rakentamiseen, olin halunnut yhteiselämää ja tunsin tämän voimakkaammin. Olin pakotettu huomaamaan työriippuvuuteni/ työnarkomanian aiheuttaman pahoinvoinnin yhdessä muiden ulkoisten olosuhteiden vaikutuksen kanssa. Oli aika keskittyä myös perheen tarpeiden tyydyttämiseen, oman ja yhteisen elämämme tulevaisuuden suunnittelemiseen. Tunsin voimakkaana halun elää Marjan kanssa loppuelämäni.

Siskoni meni naimisiin heinäkuun -81 lopulla Ruotsissa. Häät pidettiin Tukholman edustan saaristossa. Sovimme purjehtivamme sinne perheeni kanssa. Mukaan kutsuimme tuttavaperheen saadaksemme apua kookkaan veneen purjehtimiseen. Tämä matka jäikin ainoaksi perheen yhteiseksi useampaa päivää kestäväksi purjehdukseksi tuona kesänä. Työ alkoivat elokuussa täydellä vauhdilla. Charter toimet varasivat veneen jota palkattu miehistö hoiti. Perheellemme ei jäänyt useata vapaata viikonloppua myöskään syyskautena käytettäväksi veneilyyn.

Pos. 3.7.3. Syitä ja seikkailua

Marraskuussa –81 lähdin purjehtimaan kohti Välimerta. Olin suunnitellut veneen säilyttämistä välimerellä yli talven. Laskin, ettei matka yhdessä laiturikulujen kanssa tulisi sen kalliimmaksi kuin talvisäilytys Suomessakaan. Arvioin myös, että säilytys sekä arvioimani käyttö olisivat tekniikalle parempi vaihtoehto kuin säänvaihtelujen aiheuttama rasitus. Toisaalta asiassa vaikutti suuresti oma haluni merelliseen kokemukseen – seikkailuun. Purjehduksen suoritin muutamien ystäväni, sekä heidän kaveriensa kanssa. Matkan alku heti seuraavana purjehduspäivänä osoittautui varsin hankalaksi. Tuulta oli yli 40 mt. sekunnissa Gotlannin itäpuolella. Veneen puusprööki vääntyi kelvottomaksi - isonmaston keulaharuksen voimasta. Veneen pilssi ei toiminut asianmukaisesti. Pilssin laipioiden väliset reiät tukkeutuivat pakkauksista irronneesta kuidusta - estäen pilssiveden pääsyn pumpuille. Jouduimme hakeutumaan Etelä-Ruotsissa Ystadin satamaan. Satamaan päästyämme meille selvisi myrskyn todellinen voima. Kaupunki oli suurimmalta osaltaan ilman sähköä joka puuttui puolelta miljoonalta ihmiseltä. Kaupunki oli täynnä rojua, mainostauluja lensi tuulen mukana.