View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

–VUODENVAIHDETTA EDELSI YRITYSKAUPPASUMA. Joulua 1988 edeltäneitä ja varsinkin sen jälkeisinä päivinä tehtiin lähes parisataa sopimusta yrityskaupoista. Kymmenessä kaupassa ostetun yrityksen liikevaihto ylitti 50 miljoonaa mk. Viimeiset kaupat sovittiin kiireellä Uuden vuoden 1989 aattona.

– YRITYKSIÄ MYYTIIN YLI 1200. Joulukuun lopussa solmittujen yrityskauppojen ruuhka nosti päättyvän vuoden (1988) kauppojen määrän yli aikaisempien arvioiden. Talouselämän yrityskauppataulukoissa julkaistiin vuoden mittaan 700 yrityskauppaa lukematta mukaan vähemmistöomistusten siirtymistä. Niistä viimeiset on tehty joulukuun alussa runsaan viikon aikana. Sen jälkeen varsinkin vuoden viime päivinä, toteutuneiden kauppojen tungos jätti tämän vuoden alkunumeroihimme julkaistavaksi tiedot yli kahdesta ja puolestasadasta kaupasta, kun tietoja niistä tippuu yhäkin lisää. Taulukko peittää hyvin suuret ja keskisuurten yritysten omistusvaihdokset. Sen sijaan pienten yritysten joukossa on paljon sellaisia joiden myynnistä ei ole annettu tietoja julkisuuteen: kirjoittaa TE 2/1989.

Vuoden 1988 aikana, varsinkin vuoden viimeisinä kuukausina, kahden vuoden määräaikaistileille tallennettiin ennenäkemättömiä summia. Toisaalta pankkien myöntämien luottojen kasvuvauhti on ollut huima ja lähenneltiin 30 % tasoa.

Toukokuun 14 pv 2006 illan olin varannut illalliselle, jonka nautin hyvän ystäväni Roihan ravintolassa Merimakasiinissa, hyvässä seurassa. Olin viettämässä iltaa Lifim vuosikurssin -82 vuositapaamisen merkeissä. Vierelläni istui kurssitoverini Ilkka Niemi (joka oli yksi jäsen Honkavaaran komiteassa) ja vastapäätä minua Iikko Voipio (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus). Olimme tuttuja noin 25 vuoden ajalta. Ilkka kehotti minua lukemaan Markku Kuisman kirjan ”Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi”. Kirja on kookas 650 Sivunen jättiläinen. Olen kirjasta koonnut hieman viitetietoa pankkien puuhastelusta, nurkanvaltauksista, bulvaaneista, myös jostain teeseistä:  

> Aatos Erkko on luonnehdittu vallan ruumiillistumaksi Suomessa. Keväällä 1988 tämä ilmeisesti maan rikkain mies kiitteli toista vallan ja rahan valtijaa, Kansallisosakepankin pääjohtajaa. ”Jaakko Lassila on luottamuksemme arvoinen”… Jaakko Lassilan ehdoton usko menestykseen antoi voimaa meille kaikille. Sekä pankin tarkastusvaliokunta että koko hallintoneuvosto antoivat hänen toiminnalleen ehdottoman tukensa”, Erkko kirjoitti. Kansallispankin 100 vuotisjuhlavuoden vietto seuraavana vuonna 1989 oli mahdollista aloittaa entistäkin vakuuttavimmin tulosluvuin. Pankin liikevoitto oli hieman pienempi kuin SYP:n mutta ylitti 1000 miljoonan mk maagisen rajan. Juhlavuoden osakeanti nosti omat pääomat 3,7 miljardiin mk. Heti perään suoritetut osakeannit toivat pankkiin 2,2 miljardia uutta riskipääomaa. Huhut kertoivat Aatos Erkon ja Lassilan välien viilentymisestä. Osa arvailuista liittyi tappiollisen Uuden Suomen, kauppalehden ja tamperelaisen Aamulehden fuusioon syyskesällä 1988. Järjestely oli tehty KOP-Pohjola – akselin ylimmällä tasolla alan johtavan yrityksen, menestyvästä kauppalehdestä kiinnostuneen Sanoma Oy:n ja Erkon selän takana. Eroaikeistaan Lassilalle ja varapuheenjohtaja Markku Mannerkoskelle keväällä 1989 ilmaisut lehtikuningas suostui lopulta jatkamaan hallintoneuvoston kärjessä yli KOP:n satavuotisjuhlatilaisuuden. Puheessaan Finlandia-talolla Erkko synnytti vakavia aatoksia, ”miten pankki vastaa tänään uusiin vallantavoitteluihin ja voitonsaalistamisen virtauksiin liike-elämässä?” Oliko KOP kenties syyllistynyt johonkin arveluttavaan? Vai varoittiko Erkko ennakkoon pankin johtoa lipsumasta kaidalta polulta huipennuksellaan… Puheen kärki kohdistui 1980-luvun megatrendiin, kasinotaloudeksi kutsuttuun ilmiöön. Kasinotalous ja pankkirosvous olivat ehkä moraaliltaan ja tavoitteiltaan rinnastettavissa eikä niiden yhtäaikainen kukoistus ollut sen vuoksi kenties pelkkä sattuma: molemmissa haaveiltiin nopeasta ja helposta rikastumisesta muiden kustannuksella. Hokemiksi kuluneen 1980-luvun iskulauseet – ota rahat ja juokse; nopeat syövät hitaat – sopivat hyvin kasinopelureille kuin pankkirosvoille. kasinotalouden huipulla pelattiin miljardipanoksin, sofistikoituneesti, huippukoulutetuin voimin ja koko yhteiskuntaa koettelevin seurauksin. Miljardipanokset olivat olleet pelissä vain puolta vuotta ennen Erkon puhetta. Maaliskuun puolivälissä oli Helsingin yössä kuljetettu rekkalasteittain osakkeita, kun kuukausia jatkunut nurkanvaltaus kolmessa suuryhtiössä, Yhdyspankissa, Sammossa ja Rauma-Repolassa oli purettu pörssin ulkopuolisilla, silloin jättimäisinä pidetyillä kaupoilla. Lähes kolme miljardin markan kauppojen pääjärjestelijäksi oli paljastunut NEW Yorkiin kymmenen vuotta aiemmin siirtynyt Pentti Kouri. Julkisuudessa annettiin ymmärtää, että Pentti Kouri edusti ulkomaista sijoittaja ryhmää. Tältä ryhmältä Yhdyspankin johtama Finanssilaitos (Huom. uutisoidut tappiot) osti neljänneksen nurkan vakuutusyhtiö Sammosta ja yli kymmenesosan yhdyspankin äänivallasta. viidenneksen nurkka kansallispankkilaista Rauma Repolaa ja iso tukku Nokian ja Pohjolan osakkeita siirtyi puolestaan Yhdyspankilta ja Skop-ryhmältä osamaksuna Kourin ryhmälle. Nurkkauksen kohteeksi joutuneen Yhdyspankin tuore pankinjohtaja Ahti Hirvonen puolusti sekä omaa pankkiaan että kilpailijaansa julkisuudessa. ” Rahan lainaajalla ei ole oikeutta, velvollisuutta eikä mahdollisuutta selvittää mihin raha käytetään”, Hirvonen vastasi lokakuussa 1989 Suomen kuvalehden toimittajan Antti Blåfieldin kysymykseen siitä, miksi pankit rahoittavat keinottelijoita. Hirvosen viesti oli sama kuin Lassilan, ”ettei pankki voi enää vanhentuneen säännöstelyjärjestelmän murruttua holhota asiakkaitaan. Nyt luotosta päättää viime kädessä asiakas, vain riski jää edelleen pankille.” Ehkä Aatos Erkko tiesi sittenkin jotain julkisuudesta salattua KOP:n ja Kouri kauppojen kytköksistä. Olihan hän toiminut Pentti Kourin ”kummisetänä” ja ystävä. Juuri Erkko ja Nokian Kari Kairamo olivat olleet avaamassa nuoren taloustieteen professorin tietä vallan kabinetteihin. Ilman Sanoma Oy:n ja Nokian hallituspaikkoja ja ilman Erkon lehdistön myötävaikutusta Kourin tuskin olisi tullut aivan sitä Kouria josta hänen 1990-luvulla tunnettiin. Epäluulot, jotka yhdistivät Erkon moraalipuheet ja hänen KOP:sta irtautumisensa suuriin osakekauppoihin saivat pian uutta raaka-ainetta. Pentti Kourista tuli keväällä 1989 jälkeen Erkon entinen suosikki ja kohta entinen Sanoma Oy:n hallituksen jäsen. Vanhoja valtarakenteita operaatiollaan ravistelleelle sijoittajasankarille tuli lähtö myös nöyryytetyn yhdyspankin ex-pääjohtajan Mika Tiivolan johtamasta Nokian hallituksesta. itse vauhdikkaasti Eurooppaa valloittanut Nokia oli sukeltamassa syviin vaikeuksiin, kuten koko suomen talous. Mutta ei siinä kylliksi: pari vuotta suuren nurkanvaltausnäytelmän ja vuosi Erkon eron jälkeen, keväällä 1991, räjähti uutispommi, joka järkytti suurta yleisöä ja järisytti kansallispankkia perustuksiaan myöten. HS uutinen: KOP:LLA JA KOURILLA ISO RIITA. Kouri jonka oli luultu johtaneen isoa sijoittaja ryhmää, olikin lehden mukaan toiminut keväällä 1989 suurissa nurkanvaltausoperaatioissa KOP:n bulvaanina. Osa kaupoista syntyneistä satojen miljoonien myyntivoitoista oli lisäksi lehden käsityksen mukaan ohjattu hämärille sveitsiläistileille. Suomen kuvalehti vahvisti muutamaa päivää myöhemmin päivälehden pääväitteen. ”Menetelmät kuin mafialla, 50 miljoonan sakko lavertelijalle. Yli 100 miljoonaa kätkettiin Lassilan johdolla Jerseyn veroparatiisiin", kertoi iltalehti. Dokumentit paljastavat, että Kansallispankki jakoi Kouri-kauppojen voitot salaisen sijoittajaryhmän kanssa. Yleisölle ja kaikesta autuaan tietämättömälle pankkilaisille järkyttävintä oli, että salaperäinen sijoittajaryhmä liitettiin KOP:n vaikutuspiiriin kuuluneen Sponsorin toimitusjohtajaan Hannes Kulvikiin, joka edusti voiton kätkenyttä Jerseyn saarelle rekisteröityä salaista säätiötä.

”SYPOVER”-operaatio eteni aluksi kahtena toisistaan erillisenä alaprojektina, joista tiedettiin vain pankissa. Toista hoidettiin KOP:n ja Kouri-yhtiöiden yhteistyönä. ”Independent II:n synty kevättalvella 1988 liittyi taas puolestaan läheisesti pankinjohtaja Matti Korhoseen ja hänen kulosaarelaisnaapuriinsa: Lassilan puheille tullut Korhonen kertoi henkilökohtaisen tuttavansa liikemies Peter Fryckmannin hankkineen mm. puolisonsa perintörahoilla runsaasti SYP:n osakkeita, joita hän olisi halukas ostamaan lisää, mikäli rahoitus järjestyisi. Johtokunta hyväksyi huhtikuun puolivälissä 1988 yhteensä 300 miljoonan markan luoton SYP:n osakkeita KOP:n lukuun hankkineille Frykman yhtiöille. Molempien (Kourin ja Fryckmannin) yhtiöryhmien luottoja lisättiin kesän ja alkusyksyn kuluessa. Elokuussa vahvistettiin myös Kourin August Groupia koskevan lähes 300 miljoonan markan rahoituspäätös. Voitonjakosopimukset olivat tietenkin korvaus riskistä, jonka pankki otti suurista luotoistaan. Fryckmannille, Kourille ja kumppaneille ei henkilökohtaista riskiä jäänyt. Valta vanhan raha-aatelin pääomalinnakkeessa oli ostettavissa yllättävän halvalla, miljardilla markalla ”KOP-ryhmä” tarvitsi lisää osakkeita yhteensä noin 36.000.000 kappaletta, joka nykyisellä kurssitasolla olisi noin 1.080.000.000 markkaa”, Niemi laski Härmälälle maaliskuussa 1988 valtauksen hintaa Kouri Kapitallin toimittaman SYP-aineiston perusteella.