21. Hallintomenettelyä. - Hoviväkeä,
Hallinto-oikeus (menettely 29.6.98) - Hallinto-oikeuden kokoonpano

21.21


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

 

poikkeuksellinen toimenpide erityisesti tapauksissa, joissa toinen yritys on taloudellisesti heikko. Olen keskustellut parin tunnetun KHT:n kanssa tästä asiasta ja saanut heiltä aivan toisen käsityksen. Jos toisen yrityksen taloudellinen tila tiedetään heikoksi, kuittaus on vahvemmalle yritykselle normaali menettely, miten se turvaa saamisensa, sen sijaan että se maksaisi oman velkansa ja kärsisi riskin siitä, ettei vastapuoli pysty maksamaan tai käyttää saamansa rahat maksuihin muille velkojilleen. Kuittaus on näissä tapauksissa siis perusteltu, edellyttäen että se tapahtuu laillisin edellytyksin; tässä suhteessa lienee tapahtunut muutama virhe.

Videokasetin kotelon päällysteksti. Liike-elämässä on hyvin tavallista, että yritys teettää tuotteitaan muilla mutta silti panee niihin oman merkkinsä. Voisin kertoa esimerkkeinä, että maailmassa on myyty Nokian (Saloran) tekemiä televisioita Hitachi-tavaramerkillä ja Nokian tekemiä kännyköitä Philipsin ja ATT:n tavaramerkillä sekä että esim. pehmopaperialalla Keski-Euroopan kaikki suuret tukkuliikkeet haluavat oman brandinsa, mutta tavarat teetetään yhden tai muutaman saman valmistajan luona, joka tietenkin myy saman tuotetta myös omalla merkillään. Siitä, mitä videokasetin kannessa lukee valmistajasta, ei siten voi tehdä mitään johtopäätöksiä bulvaaniuden suhteen.

Saksalainen "Organschaft-teoria" on tässä asiassa vailla merkitystä. On lähes huvittavaa, että sen tueksi viitataan Kilven lähes 50 vuotta vanhaan ja tuloverotusta koskevaan väitöskirjaan. En ole nyt erikseen paneutunut tähän teoriaan, mutta saksalainen vero-oikeuden yleistuntemukseni mukaan sitä käytetään lähinnä yritysten tuloverotuksen puolella määriteltäessä mm. konsernin sisäisen osingonjaon ja muiden sisäisten suoritusten verokohtelua. Samaistamisessa taas puhutaan osakeyhtiöoikeudessa lähinnä vastuukysymyksien yhteydessä. Problematiikasta antaa suppean kuvan Veli Sainion kirjoitus JFT 1996. Tämän asian ongelmien kanssa samaistamisteorialla ei ole mitään tekemistä. Yhtiön kirjelmässä KHO:lle 26.8.1996 näitä asioita on käsitelty ansiokkaasti, mutta koko problematiikka on kaukana tämän asian sivussa.

Käsitykseni mukaan tässä asiassa on kiinnitetty aiheetonta huomiota kasettimaksuasiaan, jonka valvonta ei kuulu veroviranomaisille vaan Teostolle. Sinänsä näyttää selvältä, ettei CityLink ole hoitanut kasettimaksuvelvoitettaan asianmukaisesti sen myynnin osalta, joka on mennyt NTC:lle. Luultavasti NTC on ollut hinnan alhaisuuden vuoksi tässä asiassa tietoinen. Mutta jos sivuutetaan kasettimaksu, josta tässä asiassa ei ole kyse, voidaan tuskin päätyä siihen, että Citylinkin ja NTC:n välinen hinnoittelu on sillä tavoin alhainen, että se antaisi perusteet jälkiverotusasian radikaalille johtopäätökselle. Käsitykseni mukaan, jos kasettimaksua ei oteta huomioon, peritty hinta kattaa Citylinkin välittömät ja välilliset menot. Nyt näyttää siltä, että verotustoimenpitein on pyritty "rankaisemaan" kasettimaksuepäselvyyksiä.

Lääninoikeuden päätös 15.12.1998 on varsin laaja, johtuen erityisesti todistajalausuntojen selostuksista, joiden anti sittenkin oli vaatimaton. Todistaja Kuortin lausuman osalta (s17 ylh.) ihmettelen, mitä merkitystä siinä esitetyillä seikoilla voi olla asian arvostelun kannalta; siinä kuvataan seikkoja, jotka ovat aivan normaaleja liike-elämässä. Kuortin lausunnon lopussa viitataankin kasettimaksuasialle annettuun keskeiseen merkitykseen. Minun käsitykseni on, ettei se kuulu tähän asiaan ja että CityLink olisi saamallaan hinnalla hyvin voinut maksaa Lvv:n. Tätä päätelmää tukee se tosiasia, että Citylinkillä oli sen toiminnan päättyessä jäljellä kuranttia ja rahanarvoista tavaraa. Minulla ulkopuolisena tuntuu selvältä, että syntyneiden ikävien sotkujen pääsyynä oli Kuusiston puuttuva kyky hoitaa taloudellisia asioita ja hoitaa yritys.

Todistajalausumien ja asiakirjojen selostamisen jälkeen LO tulee omaan arviointiinsa ja johtopäätöksiin. Ensimmäinen toteamus on, että suurin osa Citylinkin tuotannosta on myyty NTC:lle. Tätä ei liene kiistetty, mutta mikä on sen relevanssi? Sitten LO tekee päätelmän, että kasetin myyntihinta ei kata kaikkia Citylinkille aiheutuneita kustannuksia. Tämä vastaa minun käsitystäni siinä mielessä, että kattamatta on jäänyt kasettimaksu. Sitten LO toteaa kuittauksen olleen poikkeuksellisen laajassa käytössä, mikä mielestäni ei ole millään tavoilla negatiivista muissa kuin sellaisissa tapauksissa, joissa kuittausta on ehkä käytetty kuittausedellytysten puuttuessa. Mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että Reinikainen tiesi Citylinkin taloudellisesti heikon aseman, mutta ei sekään kelpaa sinänsä perusteluksi verotustoimenpiteille, yhtä vähän kuin sekään, että NTC:n maksut on jossakin tapauksissa todetun suoritetun sitä mukaa kuin citylinkin oli suoritettava omat maksunsa ulkopuoliselle. Vailla merkitystä on myös, että CityLink on toiminut NTC:ltä leasatuilla koneilla; tämähän on sopimusvalmistuksessa tavallista.

 

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>