|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Montailloun tärkein perhe koostui Clerguen veljeksistä, joista vanhimmat Pierre ja Bernard olivat onnistuneet saamaan haltuunsa sekä hengellisen että maallisen miekan. Pierre oli Kirkkoherra, Bernard Kylänvouti. He toimivat virkojensa nojalla yhteistoiminnassa, molemmat muun muassa keräsivät kymmenyksiä. Kylänvouti Bernard toimi myös tuomarina ja kantoi lääninherralle, Foix:n kreiville tulevat maksut. Hän valvoi, että alustalaiset maksoivat säännöllisesti maaveron ja suorittivat muutkin velvollisuutensa (kymmenykset) lääninherraa kohtaan. Kun Pierre oli itse asiassa inkvisition oikeuspalvelija, Bernard puolestaan oli rauhantuomari ja poliisikomisario kreivin nimissä. Hän oli varojen valvoja sekä kerääjä ja jakoi kreivin nimissä oikeutta, vangitsi syylliset, takavarikoi tarvittaessa heidän talonsa ja karjansa. Clerguen veljekset Pierre, Bernard ja Raymond saivat usein tilaisuuden auttaa toinen toisiaan. Rikkaus, perhesiteet, kerettiläisyys, ja mahtavuus olivat Montailloussa Clerguen suvun vaikutusvallan neljä tukipylvästä. Avainpaikoilta he seurasivat tarkoin kyläläisten edesottamuksia joihin puuttuivat milloin notaarin, kirkkoherran, kylänvoudin tai tuomarin viroissa. Kun kirkkoherra Pierre Clergue oli valtansa kukkuloilla, hänestä käytettiin lisänimeä –Aillonin seudun pikkupiispa – tarpeen tullen hän myös asettui puolustamaan Montailloun kyläläisiä. Varsinkin kun uhka jotenkin liittyi hänen etupiiriinsä.
Guilleme Benet kertoi: Kirkkoherran veljen Guillaume Clerguen avioton poika Arnaud Clergue tuli kotiin kirkkoherran lähettämänä. Hän sanoi: Kirkkoherra tulee huomenna luoksesi ilmoittamaan, että sinun on mentävä Carcassonneen kuulemaan vankeustuomiosi. Hän sanoo, että sinun on keksittävä jokin veruke, jottei sinun tarvitse lähteä. Jää huomenna vuoteeseen ja tekeydy sairaaksi; sano, että olet pudonnut talosi portailta ja saanut murtumia eri puolille ruumistasi. Muuten joudut vankilaan. Kun kirkkoherra seuraavana päivänä tuli todistajien kanssa, olin vuoteessa ja sanoin: - Olen pudonnut portailta ja saanut murtumia joka puolelle. Ja näin pääsin vapaaksi syytteestä.
Kirkkoherran Pierre Clerguen toimeliaisuutta rajoitti hänen suuri kiinnostuksensa kylän naisiin joita hän sumeilematta piti rakastajattarinaan. Seuraavassa muutamia todistuksia joita piispa Fournier on kirjannut. Alazais Faure kertoo: Minulla on Raymonde niminen sisarentytär. Hän oli naimisissa Montailloulaisen Pierre Fauren kanssa, joka ei kyennyt makaamaan hänen kanssaan. Näin sisarentyttäreni kertoi minulle ja niin myös yleisesti puhuttiin. Sen vuoksi hän ei halunnut olla enää miehensä kanssa vaan asui minun luonani. Kerran kun menin Montailloun linnaan, tapasin siellä kirkkoherran. Hän käski minun istua viereeni ja sanoi: En tiedä mitä teen, ellet sinä puhu minun puolestani ja järjestä niin, että saan sinun sisarentyttäresi Raymonden. Sitten kun minä ole omistanut hänet, hänen aviomiehensä pystyy makaamaan hänen kanssaan. Minä vastasin hänelle, että en rupea sellaiseen, puhukoon itse sisarentyttäreni kanssa, jos hän suostuu. Ja lisäsin: Eikö teille riitä, että olette omistanut minut ja sisareni Raymonden? Pitääkö teidän saada vielä meidän sisarentyttäremmekin.
Grazide kertoi: Noin seistämän vuotta sitten, kun äitini oli elonkorjuulla, kirkkoherra Pierre Clergue tuli äitini taloon ja ahdisti minut suostumaan siihen, että hän tuntisi minut lihallisesti. Minä suostuin olin silloin neitsyt, noin 14-15 vuotias. Hän raiskasi minut olkivajassa mutta ai lainkaan käyttänyt väkivaltaa. Sen jälkeen hän makasi usein kanssani aina tammikuuhun asti. Tämä tapahtui aina äitini talossa ja hänen tietensä ja suostumuksella, tavallisesti päiväsaikaan. Tammikuussa kirkkoherra naitti minut Pierre Lizierille. Tämänkin jälkeen hän mieheni tieten ja hänen suostumuksellaan makasi usein kanssani.
Jotkut Pierre Clerguen rakkausjutut tunnetaan muita paremmin. Suunnilleen vuosina 1313-1314 hän oli Gaillarde Benet`n rakastaja, hän oli omistanut myös tämän sisaren Alissende Rousselin. Pierrelle ei tuottanut vaikeuksia vietellä Gaillarde, köyhä tyttö jonka perheen inkvisitio oli tuhonnut.
Linnanrouva Beatrice oli kerran ripittäytymässä kirkkoherralle, jonka jälkeen kirkkoherra Pierre ei jättänyt häntä rauhaan vaan erään paastokauden jälkeen hän antautui kaunopuheisen ja viehätysvoimaisen omaavalle kirkkoherralle jonka kanssa suhde jatkui vuosia. Kaikkeen valmis Beatrice kuului Languedocin kirjallisuuden rohkeimpien rakastajien joukkoon. Kerran hän tokaisi rakastajalleen -pappi Barthelemylle: te papit, priorit, apotit, piispat, arkkipiispat ja kardinaalit olette muita pahempia! Teette lihan syntiä enemmän kuin muut ja himoitsette naisia enemmän kuin muut miehet.
Kirkkoherran vastustaminen ei tullut kysymykseen koska se saattoi merkitä domukseen kohdistuvia uhkia, enneminkin talon väki suojeli kirkkoherran toimia valvomalla ovia ja estämällä muita häiritsemästä kirkkoherraan lihallisissa toimissaan. Löysäkielisyys saattoi kostautua pian, näin kävi Pierre Maursin talolle joka kävi avointa sotaa kirkkoherra Clergueta vastaan. |