24 Inkvisitio (lähdeaineisto 1200-1300 luvulta)

24.8


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

 

Miten nämä ihmiset ajattelivat elämänsä tarkoituksesta ja miten he oman identiteettinsä käsittivät? Melko selvän vastauksen saamme Pierre Mauryltä itseltään. Huhuttiin, että kerettiläisiin siirtokuntalaisia vastaan suunniteltaisiin suurta ratsiaa, ja Montailloun miehet kysyivät Pierreltä: Miten sinä uskallat asua Fenouilledesissa, kun sinua jo etsitään siellä kerettiläisyyden vuoksi. Pierre vastasi: On samantekevää, asunko siellä vai Sabartbesissa, sillä kukaan ei voi viedä minulta kohtaloani. Olinpa siellä tai täällä, minun on kannettava kohtaloni. En voi elää toisin, koska minut on kasvatettu näin. Ja jos jäisin tänne (Espanjan Morellaan, jossa pierre vietti talvilaidunnuskauden) kuolisin kesällä. Minun on seurattava kohtaloani, ja jos on sallittu että minut kuollessani kerettiläistetään, silloin käy niin, muussa tapauksessa seuraan minulle säädettyä tietä. En voi elää toisin, sillä näin olen elänyt tähän asti ja tulen elämään edelleenkin.
Kun Pierreä kehotettiin myymään lampaansa jotta hän saisi elää kevyempää elämää hän totesi: Paimen olen ollut ja paimen haluan olla niin kauan kuin elän. Eittämättä Pierre Maury oli myös filosofi, hänen lukutaidostaan ei kuitenkaan ole viitteitä.

Pääsiäisen tienoilla v.1319 Pierrelle tarjottiin tilaisuutta avioon. Suostuttelijana toimi Belibaste joka perusteli Pierrelle monin tavoin naimisiin menon tärkeyttä; koska sinä et halua pysytellä erillään naisista minä löydän sinulle tytön. Hänellä on ymmärrystä hyvästä ja hän vartioi sinun omaisuuttasi, -saatte ehkä lapsia.
Pierre vastasi: - En halua mennä naimisiin. En pysty elättämään vaimoa, enkä uskalla asettua paikoilleni, koska en ole turvassa missään (inkvisition vuoksi)
Belibasten ensimmäinen hyökkäys epäonnistui.

Seuraavana vuonna Belibaste otti asian uudelleen esille, hän saattoi jo mainita ehdokkaan nimenkin: sanon sinulle yhden asian, et voi aina kuljeksia vapaana. Ehdotan että otat vaimon, jolla on ymmärrystä hyvästä, ja pysyt yhdessä hänen kanssaan. Hän palvelisi sinua kun tulet vanhaksi, ja saisitte ehkä poikia ja tyttäriä, jotka tuottaisivat teille iloa. Vaimo auttaisi sinua , kun tulet sairaaksi, ja sinä häntä, sillä sinun ei tarvitsisi olla varuillasi hänen suhteensa.
Pierre oli epävarma: en halua vaimoa, koska minulla on täysi työ itseni elättämisessä.
Belibaste paljasti nyt korttinsa: Raymonde joka asuu yhdessä minun kanssani olisi sopiva sinulle
- Mutta hänen miehensä on vielä elossa, huomautti Pierre
- En usko että hän enää elää, vastasi pyhä mies Belibaste ja onpa hän elossa tai ei, hän ei varmaankaan tule täältäpäin etsimään teitä. Sillä välin voitte tehdä mitä haluatte, jos vain sovitte keskenänne.
Illallisen jälkeen pierre päätti tehdä oman ehdotuksensa: Jos pidät niin hyvänä asiana ,että otan Raymonden vaimokseni, puhu hänen kansaa. jos hän itse haluaa, minä suostun. Ja puhun tästä huomenna enoni Pierre Mauryn kanssa.
Seuraavana aamuna Belibaste ja Pierre lähtivät paluumatkalle kohti Morellaa ja poikkesivat jälleen Gargalhan majataloon.Nyt pierre antautui lopullisesti ja sanoi Belibastelle: Koska sinä niin kovin toivot, että menen naimisiin, teen kuten haluat.
Illalla miehet saapuivat Morellaan. Muita mutkitta Belibaste kysyi Raymonde Piquieriltä, jonka kanssa asui: -Haluatko ottaa Pierre Mauryn mieheksesi ?
-Haluan, vastasi Raymonde
Tämän jälkeen Belibaste nauroi. Seremonian jälkeen kaikki kolme söivät meriankeriasta ja Belibasten siunaamaa leipää.

Pitkään valmisteltu avioliitto purkautui nopeasti. Yleensä hyväntuulinen Belibaste oli seuraavana päivänä masentunut ja heittäytyi kolmeksi vuorokaudeksi paastoamaan. Tämän jälkeen pyhä mies Belibaste pyysi Pierreä purkamaan vastasolmitun avioliiton. Pierre ei pystynyt kieltämään ystävältään mitään vaan suostui outoon pyyntöön. Pierre palasi lampaidensa luo vuorille ja jonkin ajan kuluttua Raymonde synnytti lapsen.
Kenen lapsi oli? totuus oli, että Belibaste oli jo kauan ollut Raymonden rakastaja ja oli jo pitkään asunut yhdessä Raymonden kassa. Hän oli aina vakuuttanut ettei ole koskenut alastomaan naiseen. Taas toisaalle hän puijasi katollisen kirkon miehiä ja sai heidät luulemaan, että hän on naimisissa eikä siis >täydellinen<

Jalomielisenä ystävänä Montailloun paimen päätti antaa Belibastelle kaiken anteeksi. Pierre Mauryllä ja muilla hänen kaltaisillaan ei ollut vaimoa, lapsia eikä taloa. Pierre tiesi, että hänen kohtalonsa on vaeltaa vuorilla ja laaksoissa. Hän tapasi naisystäviään laidunmailla ja viinituvissa, ja hänellä oli rikas ihmissuhteiden verkosto. Hän myös pysyi uskollisena Belibastelle, joka edelleen käytti häntä hyväkseen. Omaisuutta hänellä oli vähän - mutta puutteessa hän ei ollut koskaan ja menettäessään vähäisen omaisuutensa hän saattoi hymyillä koska tiesi hankkivansa sen työllään takaisin. Pierre oli onnellinen paimen. Kun Belibaste vangittiin, Pierre vaelteli vielä jonkin aikaa lammaspaimenena Montailloun rinteillä, kunnes inkvisitio tavoitti hänetkin. Pierre tuomittiin vankilaan v.1324, noin 41-42 vuoden ikäisenä. Hän tuskin koskaan oli tehnyt mitään vastoin lakeja, hän oli filosofi, aikakautensa yksityisyrittäjä, hän oli tutustunut "vääriin" ihmisiin, joutuen tästä syystä inkvisition eteen. Sen jälkeen hän hävisi asiakirjoistamme.

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>