View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Muutaman viikon kuluttua tapasimme Malmilla autokorjaamon suojissa. Levittelimme piirustuksia korjatun Impalan konepellillä ja ryhdyimme suunnittelemaa tuotanto koneiston laajuutta ym. Vadim Mayer tunsi tarpeet varsin hyvin. Hän oli hyvin yksityiskohtaisesti tutustunut tuotantoteknologiaan ja valmistusolosuhteiden tarpeeseen. Markkinoinnista, tai myynnistä - puhumattakaan kysynnästä - hänellä ei ollut muuta kuin oma vahva uskonsa, tietoa ei ollut. Olin heti ymmärtänyt, että Vadimilla oli varmasti myös ongelmia synnyttää tarvittavia henkilösuhteita. Vadim suhtautui luonnostaan - ylimielisesti ympäristöönsä, hän antoi nopeasti kuvan omien tietojensa ylivertaisuudesta. Vadim oli synnynnäinen opettaja jonka ei tarvinnut ansaita auktoriteettisuuttaan, hänelle se oli tullut syntymälahjaksi. Vadim ei pitänyt missään olosuhteissa vakkaansa piilossa vaan sen hän esitteli kaikille heti, ei hän siihen odottanut tilaisuutta. Opettajan oikeuksiin kuului olla äänessä ikään kuin muiden päällikkönä. Vadim Mayer:sta tuli perustettavan yhtiömme pääjohtaja tämä oli hänen ehdoton vaatimuksensa. Perustimme yhtiön jonka nimeksi hyväksyttiin rekisteriviranomaisten toimesta Finn-Mayrei. Nimen keksi Matti Viherjuuri, hänellä oli mainostoimisto aivan Helsingin keskustassa. Olin neuvotellut Viherjuuren kanssa vesisuodattimen markkinointiin liittyvistä kysymyksistä ja samalla hän oli tullut pohtineeksi firman nimeä. Olin tuolloin kihloissa tulevan vaimoni Marjan kanssa ja nimi sopi kaikista näkökohdista hyvin tulevalle muovitehtaalle.

Olin kehittynyt toisin sanoen ikään kuin kasvanut yrittäjäksi. Olin aloittanut työskentelyn maaseudulla, luontaistalouden vaativasta ympäristöstä. Sekä tutustunut luontaistalouden edellyttämään omaehtoiseen vaatimukseen, tehdä ensisijaisesti työ valmiiksi, uudelleen ja uudelleen, kaikissa olosuhteissa. Saada tehtävä -työ suoritettua loppuun ja aloittaa uusi tehtävä.
Koulu ja sen rinnalla tehdyt työt olivat täyttäneet lapsuuteni päivät, viikot ja kuukaudet. Töihin siirtyminen ja nopeasti oman viihdealaan liittyvän liiketoiminnan aloittaminen ei jättänyt vapaa-aikaa. Olin nyt 24 vuotias, lapsuus oli koulun käynnin ohessa -työtä tehdessä ikään kuin jäänyt elämättä. Oliko elämäni lapsuus omanlaiseni valinta vai olosuhteisiin kiinteästi liimautunut kokonaisuus on jäänyt minua askarruttamaan. Lasten leikit jäivät osin kokematta ja jäin kaipaamaan kaveriryhmään kuuluvaa ystävyyttä, siihen liittyvää kasvamista, kehittymistä ja sosiaalisuutta.

Nyt oli eteeni tullut mahdollisuus ottaa vastuu teollisen toiminnan mukanaan tuomasta laajasta kokonaisuudesta. Oli aika ryhtyä pitkän aikavälin suunnitteluun ja siitä sovellettuun lyhyen aikavälin toteuttamiseen. Oli ryhdyttävä tarkkaan resurssien ja toimintatapojen yhteen muokkaamiseen. Oli aika opiskella yrittämisen tiedot ja taidot Suomalaisessa yrittäjäkielteisessä ympäristössä jossa yrittäjien perusoikeuksia usein yhteiskunnan tasolta loukattiin. Elimme 70 -luvun vaihteessa aikaa jossa idän bilateraaliset sopimukset ja valtion yrittäjyyttä ohjailevat toimet olivat arkipäivää. Pienyrittäjän piti olla mahdollisimman näkymätön jos aikoi saada "oikeudenmukaiset" työskentelyolosuhteet. Rahoituksesta oli vastattava henkilökohtaisesti sekä hyväksyttävä vastuiden osalta ulkopuolisten sanelemia toimintatapoja. Nuoren Suomen suuret teolliset hankkeet yhdessä voimakkaan rakennustuotannon kanssa nielivät pankkilaitoksen rajalliset resurssit.