View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

lainsäädännöllistä ratkaisua kehitysalueen rajakuntana sille syntyneeseen ”väliinputoajan” ongelmaan. Kehitysalue edut saattoivat olla tärkeä peruste yrityksen toimipaikkaa ratkaistessa, mutta kaikki toimintaedellytykset tuli mitoittaa tarkoin ennen päätöstä. Hain kohtuullista ratkaisua tilatarpeisiimme ja kasvun edellyttämään työvoimansaatavuuden ratkaisemiseen. Näihin tarpeisiin löytyi mielestäni riittävät olosuhteet Orivedeltä. Muutto, suhteellisen kauas Helsingistä, tuntui lähipiiristä ennenkuulumattomalta riskiltä, sekä perusteiltaan harkitsemattomalta. Saattoi olla, olin kuitenkin ratkaisustani varsin vakuuttunut, sekä innostunut rakentamaan omaa ja yrityksen tulevaisuutta. Ilmeisesti myös oma varhaisnuoruuteni maalaisympäristö vaikutti syvällä alitajunnassa pyrkimyksiini päästä eroon suurkaupungin ilmapiiristä. Päätökseeni vaikutti myös Oriveden maantieteellinen keskeinen asema lähellä suurkaupunkeja, jotka kaikki ovat noin 200 km säteellä. Tampereen läheisyys teollisena suurkaupunkina vahvisti uskoani palvelujen läheisyydestä ja saatavuudesta. Tämän vahvisti myös tulevina aikoina saamani kokemukset.

Oli kulunut tasan yksi vuosi kun olimme muuttaneet Jääkärinkadulta - Vartiokylään. Marraskuun lopulla 1971 teimme muuttoa Orivedelle. Pääjohtaja Vadim Mayer ei suostunut periferiaan muuttamaan, hyvä olikin. Helsingistä ei muuttanut ketään yhtiömme mukana. Muuton yhteydessä jouduin palkkamaan useita apumiehiä Oriveden työvoimatoimiston kautta. Muistan mielikuvissani erään miehen, Unto:n hänen jäätyään muuton yhteydessä meille varastomieheksi, pari vuotta muuton jälkeen todenneen minulle, "enhän minä tänne töihin tullut vaan pitämään paikallisille seuraa etteivät kyllästyisi työn tekoon". Henki yrityksessämme oli hyvä, välitön, ja luottamusta pursuava.

Välittömästi muuttoa seuranneiden päivien aikana ryhdyin työntekijöiden kouluttamiseen sekä suodatin osastolle, että ruiskupuristus osastolle. Olin tuntuvan haasteen edessä saadakseni yrityksen toiminnat käyntiin ilman suuria toimituskatkoksia. Olin aloittanut ruiskupuristustöiden alihankintatyön myynnin Helsingissä, ja yhtiöllä oli muutamia asiakkaita joille valmistimme muoviosia. Näille toimituksille ei saanut tulla toimituskatkoksia, muuten saattaisi asiakkaidemme tuotanto/ kokoonpano tai myynti pysähtyä meistä johtuvista syistä. Olin itse hyvin perillä kaikista työvaiheista, laitteista ja niiden käytöstä. Olin työskennellyt kaikissa eri työvaiheissa, tunsin hyvin ruiskuvalukoneet ja siitä oli nyt varsin suuri apu. Alkuun hoidin myös palkkalaskennan, kuten Helsingissäkin ym., toimistorutiinit. Lähimpien kuukausien sisällä sain toimistoon riittävästi apua ja kykenin keskittymään täysin tuotannon kehittämiseen ja henkilökunnan kouluttamiseen.

Muutto, tuotantokatko, sekä suhteellisesti mitattuna merkittävät tuotannon vaatimien teknisten muutostöiden aiheuttamat rakennuskustannukset vaativat lisäpääomaa. Olimme mm. joutuneet uusimaan sähkönjakelukaapin ruiskuvalukoneiden vaatiman suuren sähköntarpeen johdosta. Otin teknisissä muutos töissä huomioon myös suunnitelmat tulevista tarpeista. Jouduimme rakentamaan lauhdevesiputkiston koneille ym., ym.
Tarvitsimme lisäpääomaa liiketoimien kasvun rahoittamiseen, ja eteemme tuli tarve suorittaa osakepääoman korotus, koska lainan saanti oli todettu vaikeaksi. Sovimme tulevan vaimoni Marjan kanssa, että hän suorittaa osakepääoman korotuksen 30.000 markkaa. Summa oli yhtä suuri kuin yhtiömme aiempi osakepääoma. Varoista saisimme apua syntyneiden lisäkustannusten peittämiseen. Osakepääoman korotus vaati yhtiökokouksen päätöksen ja myös pääjohtaja V. Mayerin hyväksyttävä asia. Ongelmallista asiassa oli, että tämä korotus aiheuttaisi oleellisen muutoksen osakkaiden äänivallassa yhtiön asioista päätettäessä. Aiemmasta äänivallasta Vadimilla oli 50 % hallussaan. Teimme asiasta sopimuksen, että mikäli Vadim joskus haluaa, voi hän yhtiökokouksen niin päättäessä, korottaa osakepääomaansa yhtiössä.
Vadim hyväksyi osakepääoman korotuksen, myös tietoisena siitä, että olimme Marjan kanssa sopineet avioituvamme 31.3.1972. Katsoimme Marjan kanssa, että ajankohta olisi sopiva, olimme ikään kuin valmiit ikämme ja olosuhteiden puolesta. Olimme olleet kihloissa maaliskuusta 1969 lähtien, eli täydet 3 vuotta ja odotimme muuttoa saman katon alle. Tavoitteeni oli, että avioitumiseen mennessä saan asuntoasiat kuntoon ja yhtiön toiminnan siihen malliin, että minun ei töissä tarvitsisi olla yötä päivää. Työssäkäynnin suhteen erehdyin - täysin.

Pos. 3.1.3. Elämään myötä ja vastoinkäymisissä - avioon Marjan kanssa 31.3.–72

Marja, oli Helsingissä töissä Keskon tiedotusosastolla. Hän piti työympäristöstään jossa oli suuryhtiön luoma turvallisuus, mukavat työtoverit joihin kuului samalla osastolla myös tietoviisas Esko Kivikoski. Ymmärsin huonosti, että Marjalle tuleva muutos oli myös varsin haastava. Olin tavannut Marjan "kutsuilla" keväällä 1968 jonneka vahingossa jouduin. Olin sattumalla kuljettamassa autollani muutamia tuttuja Uudenmaankadulla sijaitsevaan kimppa asuntoon. Minut oli myös pyydetty parkkeeraamaan auto hetkeksi voidakseni poiketa sisällä. Lieneekö ollut tarkoitus, että sieltä jatkettaisiin matkaa jonnekin ja minulta olisi vielä haluttu kyyti. En yleensä liikkunut kuin muutaman naapurituttuni seurassa tai sitten työmatkoilla, mutta sattuma oli ohjannut minut tähän kylässä käymiseen, jossa tutustuin iloiseen pitkätukkaisen Marjaan.