View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

En vielä tuohon ikään mennessä ollut jäänyt kehenkään tyttöön kiinni millään tavalla ei se myöskään nyt tullut mieleeni. Minullahan oli viikonloppuisin keikkakuskin töitä kuin myös usein viikollakin. Töiltäni en ehtinyt ajattelemaan yksityiselämääni, eikä siihen tuntunut olevan tarvettakaan. En erityisesti "merkannut" Marjaakaan mutta jokin seikka johti uuteen tapaamiseemme. Pian olinkin reviirini ulottunut häneen, syntyi ystävyys, kaveruus, kiintymys ja hitaasti kehittyvä Rakkaus.
Marraskuussa – 68 olimme olleet Haminassa Marjan Siskon perheen luona kylässä. Marjan siskon -Sirkan mies Ossi otti suhteemme puheeksi iltaa viettäessämme, keskustelun yhteydessä hän yllättäen totesi "Marja kuule, kyllä sun pitäs Yrjölle jo antaa, kyllä te pari olette". Oliko Marja asiasta puhunut siskonsa kanssa? näin tämäkin tuli ikään kuin vahingossa esille. Vielä kului aikaa, olin Marjan ensimmäinen poikakaveri.

Aika-ajoin olin varsin väsynyt työstäni joka vei kaiken aikani. Marjan reagoi omalla persoonallisella tavallaan minun aikatauluihini. Käydessäni töitteni johdosta ylikierroksilla, saattoi Marja istua auton etupenkillä tunnin jos toisen tekemättä liikettäkään poistuakseen. Huolimatta, että odotin hänen asuntonsa edessä yömyöhällä kotiini pääsyä. Erään bändin keikkamatkan jälkeen tammikuussa 1969 yöllä 24:n jälkeen hain Marjaa hänen asunnoltaan Uudenmaankadulta. Aikani ovea koputeltuani avasi Marjan veli Soini viereisen asuntonsa oven ja pyysi minua heti poistumaan koska herätän koko talon. Marja ei ollut kotona? Ihmettelin asiaa suuresti ja mielessäni kiersi erilaisia duubioita. Oliko hän loukkaantunut minulle ja lähtenyt jonkun muun kanssa, olin peloissani asian suhteen. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen en jäänyt odottamaan vaan ajoin kotiini Tontunmäkeen, missä minulla oli vanhempieni rivitaloasunnossa omalla sisäänkäynnillä varustettu huone. Astuttuani sisään näin Marjan nukkuvan sängyssäni. Tämän episodin jälkeen olin Marjan kanssa yhteydessä tiiviimmin, en vielä ymmärtänyt mitä tuleman piti, mihin suhteemme johtaa.
Muuttaman kuukauden kuluttua Maaliskuun lopussa -69 menimme kihloihin. Marjalla on sellaista pitkäjännitteisyyttä ja sielunrauhaa joka vei minut mukanaan - pikku pala kerrallaan. Oliko kaikki suuremman kädessä, oliko asiassa jumalan johdatusta, uskon niin. Kiitollinen olen ajan myötä oppinut olemaan.

Avioiduttuamme pitkäperjantaina 31.3–72. Heti seuraavana päivänä pakkasimme Marjan tavarat autoomme ja matkasimme Orivedelle. Maanantaina menin normaalisti töihin ja arkinen aherrus alkoi. Marja jäi kotirouvaksi, muutamaksi viikoksi, kuukaudeksi, kodin henki alkoi syntyä.
Työskentelin uutterasti tehtaalla laajentaen toimintaamme. Käynnistin muottien valmistamiseen uuden osaston - työkalukonepajan - jonneka ryhdyin pikkuhiljaa hankkimaan tarvittavaa konekantaa sekä ammattitaitoista henkilökuntaa. Koneita tarjosi meille mm. Teollisuustekniikka jonka johtaja Kuuselalta sain tulevien vuosien varrella usein hyvää informaatiota, niin tekniikan kehityksestä kuin myös tukea maksusopimuksiin ja kauppasopimuksien sisältöön. Seuraavien vuosian kuluessa hankimme myös teollisuustekniikan kautta uusia kookkaampia ruiskuvalukoneita. Tällä Helkaman perheen omistamalla yhtiöllä oli suuri merkitys yhtiöni koneistamisessa. Myöhemmin kun valmistimme muovituotteita Helkama jääkaappeihin, joita saman yhtymän omistamalla Forste Oy:n tehtaalla valmistettiin, sain kokea kuinka ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Saimme kiinteistössä lisää tilaa keväällä –73 ja siirsimme kaikki koneet alakerran pohjoiseen siipeen jonne saimme sopimaan seitsemän ruiskuvalukonetta. Hankimme myös käytetyn vedenlauhdutuslaitteiston joka oleellisesti vähensi laudevesikustannuksiamme. Alihankintatöiden määrää oli määrätietoisella markkinoinnilla saatu oleellisesti kasvatettua. Tampereella sijaitseva Sarvis myös käytti yhtiömme kapasiteettia omien tuotantotarpeidensa tyydyttämiseen. Sarvis oli muovialan tunnetuimpia suuryhtiöitä ja heille suorittamamme alihankinta oli varsin merkittävä lisä yhtiömme työllisyydelle. Työllisyys olikin varsin hyvää ja yhtiön liikevaihto kehittyi suotuisasti noin 30 % vuosivauhtia..

Olimme paikallisten uusien ystävieni kanssa keväällä –73 tehneet matkan Jugoslaviaan ja siellä vierailin Dubrovnikissa jonka lähistössä sijainneessa tunnetussa hotellissa piti maailmanpankki kokoustaan. Suomesta osallistui kokoukseen mm, Jaakko Lassila. Olin tavannut hänet aikaisemminkin. Hän asui perheineen Tontunmäessä kuten vanhempanikin. Olin sopimut tapaamisesta hänen kanssaan hotellissa ja kerroin hänelle ongelmistamme jotka korreloituivat työvoimaan ja asuntoihin. Tapaaminen sujui hyvin, sain alustavia lupauksia hänen tuestaan asiani ratkaisemiseksi. Palattuani Orivedelle ryhdyin tutkimaan rakenteilla olevien kerrostalojen myymättömien asuntojen laatua ja määrää. Olin alustavasti arvioinut tarvittavaa asuntokantaa tarpeisiimme ja nyt oli aika ostaa useita osakehuoneita. Käytyjen keskustelujen pohjalta sain tarvittavan rahoituksen vakuutus yhtiö Pohjolasta jonka pääjohtajana Jaakko Lassila tuolloin toimi.
Asuntotarjonnastamme johtuen saimme nyt ammattityövoimaa tehtaamme työkalukonepajalle. Muoviosaston siirryttyä alakertaan (pihatasolle) näin syntyi tilaa konepajan kehittämiselle toisessa kerroksessa. Asuntotarjonta olosuhteet yhdessä työkalukonepajamme uuden konetekniikan, sekä asianmukaisen palkkauksen kanssa loivat halutun ilmapiirin yritykseemme. Työkalukonepaja kehittyi ja miesmäärä konepajalla lisääntyi.