View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pos. 3.5. Perheenlisäys – muutoksia yksityiselämässä

Keväällä – 75 Marja kertoi uutisen, hän odotti esikoistamme. Jälkeenpäin katsottuna on ilmi selvää, että hän olisi odotusaikaan tarvinnut enemmän huomiota, mutta muutto, uudet tilat, sekä tuhannen ja yhden yön kaikki ongelmat olivat niskassani. Tuskin huomasin ajan kulua kun olimme jo vuodenvaihteessa. Uuden vuoden aattona Hannu ja Marita Peltonen tulivat kylään. Hannu oli lapsuuteni ystävä, ajoilta jolloin minulla oli ohjelmatoimisto. Hannu oli basisti ja soittanut New Joys yhtyeessä. Olin toiminut heidän managerinaan ohjelmatoimistossani. Hannun kanssa olimme ystävystyneet ja jääneet loppuelämäksemme "kiinni" toisiimme. Hannu oli uudenvuoden ensimmäisen päivän aamuna aikaisin noussut ylös ja mennyt ulos tarkoituksenaan päästä ajelemaan moottorikelkalla. Hän oli pari-kolme tuntia vedellyt moottorikelkkaa käyntiin huomaamatta, että kelkan moottorin maadutus oli päällä. Sisällä Marja ilmoitti minulle ennen aamuyhdeksää, että nyt olisi aika lähteä. Vieraat saivat jäädä pitämään taloa koska lapsi on pyrkimässä uuden vuoden juhliimme. Pian autoon ja kohti Jämsää. Perille saavuttuamme Marja asteli rauhallisesti synnytysosastolle ja minä jäin odottamaan osaston käytävälle kuulumisia. Odoteltuani pari tuntia havaitsin Marjan astelevan ulos pienestä ovesta ja hänet autettiin paareille jotka oli tuotu käytävälle. Sain kohta kuulla, että komea poika oli syntynyt terveenä, kympin arvoisena. Ihmettelin suuresti - kuinka Marja kykeni kävelemään heti synnytyksen jälkeen - varsinkin kuultuani kuinka vaikeaa oli ollut, "ihmettelin" vielä enemmän, en tiennyt kuinka olisin voinut osallistua/ helpottaa hänen oloaan.. Marjaa oli kovasti neulottu yhteen ja todettu hänen vastaisuudessa ottavan vakavasti keisarinleikkauksen mahdollisuuden.

Alkoi uusi aika niin yrityksemme konttorissa kuin myös kotona. Marjan rauhoittava tuki ja aura puuttuivat työpaikaltani. Emme tavanneet kuin kotona ja siellä Marjalla riitti touhua esikoisemme kanssa. Keskittyminen toistemme elämään ja tuntemuksiin etääntyi ja ikään kuin ajauduimme muuttuneissa olosuhteissa eri suuntiin. En osannut myöskään antaa aikaa keskinäisen ilmapiirin kehittämiselle. Olin työni johdosta paljon poissa kotoa erilaisista syistä kuten myyntimatkat, messumatkat, kurssit, koulutus, jopa vapaa-aikanani. Ennen esikoisemme syntymää sain mahdollisuuden muun häiritsemättä keskittyä vaimoni luomaan ilmapiiriin. Nyt jotain oli ikään kuin poissa niin konttorista kuin kotonakin, vai oliko kyse ainoastaan omasta henkilökohtaisesta tuntemuksestani jotka itse loin. Oliko kyse kypsymättömyydestäni vastaanottaa uusi elämäntilanne? Yrityksen olosuhteen ja luomat velvollisuudet vaikuttivat päivärytmiini, työ ikään kuin imuroi keskittymiskykyni, perhe jäi toisarvoiseksi taloudellisten ratkaisujen, ideoiden tieltä.

Kaverit joihin tutustuin Orivedellä, olivat omilla poluillaan. Heistä kaipasin Jussia "rekku" sekä Ristoa "rike". Saatoin viikonloppuna ajaa Orivedelle tervehtimään, saaden huomata, että jokaisella oli puuhaa yllin kyllin. Kaverien keskittyminen henkilökohtaisten parisuhteiden muodostamiseen oli keskeisimmillään heidän kaikissa toimissaan. Eräs tuttavani Honkaniemen Kalle oli yrittäjä. Hän oli TB huoltoaseman osakas minun muuttaessani Orivedelle. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi. Kallen kanssa tapasimme silloin tällöin ja kävimme myös yhdessä Marjan kanssa heidän luonaan kylässä. Marja piti kovasti Kallen silloisesta tyttöystävästä joka oli Kangasalalta. Kalle ei kuitenkaan sitoutunut häneen vaan löysi uuden tyttöystävän Kirstin Orivedeltä. Ei Kallen avioliitto Kirstin kanssakaan lopullinen ollut, muutaman vuoden jälkeen he erosivat omille teilleen kuitenkin niin, että Kalle jäi Orivedelle. Noin 15 vuoden tuttavuuden jälkeen, Kallen pyynnöstä, autoin häntä taloudellisesti vuonna 1991–2. Lisäksi sovimme hänen kanssaan myyntiedustuksesta, jotka johtavat liiketoimiin hänen kanssaan. Näissä liiketoimissa koen pahimman petoksen, kavaluuden ja selkään puukotuksen mitä olen keneltäkään ystävältäni eläessäni joutunut kokemaan. (Tästä tuonempana.)

Orivedellä meitä -70 luvun aikana kasvanutta kaveri ryhmää sitoi sisäänpäin kääntynyt yhdistys jolle oli annettu leikkisä nimi "metku ja puteli". Yhdistyksen nimissä kutsuttiin jäseniä (noin 10 pariskuntaa) vuosittain erilaisiin kokoontumisiin joista tärkein oli vuosikokous yhdistettynä pikkujoulujuhlaan. Muita kokoontumisia olivat laskiainen sekä laidunkauden avajaiset. Pikkujoulujuhlat järjestettiin sopivaksi katsotussa ravitsemusliikkeessä ja muut kutsut järjestettiin jonkun jäsenen toimesta kunkin koti ympäristössä. Tällainen yhteenkuuluvuus loi myös puitteita keskinäiselle toveruudella erilaisissa elämäntilanteissa. Varsinkin asfalttiala sekä toissijaisesti maanrakennusala oli hyvin edustettuna ammattikuntana tässä joukossa. Rike ja Rekku olivat kumpikin saaneet koulutuksensa ja kokemuksensa asfalttialalla. He imivät tulevina vuosikymmeninä mukaansa myös muita lähipiirin henkilöitä (Kalle, Heikki, ym.) joille elämäntilanteiden muutosten johdosta syntyi varteenotettava ansiomahdollisuus asfalttialalla.

Kesällä – 76 vierailemme vanhempieni mökillä, heistä oli tullut isovanhempia. Käymme myös Särkisalossa tapaamassa kalastaja enoani Ragnaria. Tietysti käymme Haminassa tapaamassa Marjan vanhempia ja sukulaisia. Esikoisemme Pauli on kelpo matkakumppani, helppo lapsi kaikilla tavoin. Tuskin koskaan hän "huomauttaa" itsestään. Pauli saattoi tulla tuntikausia toimeen itsekseen. Kuten voi ymmärtää Marja huolehti Paulista erittäin hyvin, koskaan ei ruoka ajat unohdu, myöskään Paulin ei tarvinnut olla likaisissa vaipoissa ja hän sai kaiken ansaitun huomioin. Marjalla oli luontainen kyky olla erityisen huolellinen kasvatustyössä kuin myös lapsen sosiaalisen tarpeen tyydyttämisessä.