View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Elämänkokemuksiini perustuen osasin analysoida ostajan pelisilmää huolimatta siitä, että hän oli suojannut itsensä tornin (Arimo Ristola) taakse. En antanut teknisen viivyttelyn vaikuttaa toimiini tai kykyyni tilanteen arvioimiseen. Argumentointi olosuhteista oli varsin tyhjentävää. Ostajan subjektiiviset tavoitteet olivat minulle harmaata aluetta, mutta Arimo Ristolan abstrakteja substantiiveja runsaasti hyödyntämä sanasto, loi kuvan opportunistista, lobbarista ja välistävetäjästä. Olin tässä pelissä ikään kuin "samalla puolella – samassa joukkueessa". Pian huomasin, että vain siihen asti kunnes kauppa on toteutunut.

Keskusteltuamme viivytyksen aiheuttajasta sain kuulla vakuuksiin liittyvistä tarpeista. Minulle esitettiin vaatimus vakuuksien määräaikaista luovuttamista yhtiön käyttöön. Perusteena mm. käytettiin sitä, että olin sopinut (suullisesti) jatkavani yhtiön toimitusjohtajana toistaiseksi ja ostajan mielestä minun piti myös kyetä sitoutumaan yhtiön menestykseen. Suostuttelu oli varsin selkeää "verhoiltua kiristystä" eikä minulla tuossa tilanteessa ollut mahdollisuutta kieltäytyä. Suostuin 600.000 markan vakuuksien sitomiseen pankkiin kahdeksi vuodeksi, edellytyksin, että vakuuden luovutus vastuu on ristiriidaton ja muutenkin kohtuullinen. Määräajasta pidin kiinni. Huolehdin, että myöskään minkäänlaiset sopimustekniset kieroudet eivät livahtaneet heidän ja pankin laatimiin asiakirjoihin. Kauppasopimuksen sisällön suhteen asianajajani pyysi minua suurempaan tarkkaavaisuuteen ja varoitti minua. Tässä kohdin annoin kuitenkin maallikon elämänkokemuksen viedä mukanaan ja totesin luottavani ostajien vilpittömyyteen. En toistamiseen halunnut ongelmia jo sovittuun kauppaan, ryhtymällä pikkutarkasti vääntämään pilkkuja sekä pisteitä kauppasopimuksessa. Maallikon kokemukseni jouduin myöhemmin toteamaan arvottomaksi. Yhdessä Arimo Ristolan retoriikan ja luotettavan esiintymisen sekä ostajan juridisen sopimustekniikan johdosta jouduin myöhemmin kokemaan uskoni sopimusetiikkaan naiviksi.
Saimme kesäkuussa -83 kauppakirjan allekirjoitettua. Myyjinä toimivat Marja Reinikainen ja Yrjö Reinikainen ostajana Matti Sinkkonen/ Kone Jyrä. Allekirjoitus suoritettiin Kuhmoisten Osuuspankin kokoustiloissa ja paikalla oli useampi todistaja muun muassa pankinjohtaja Vilppala sekä Jorma Lindström. Osa kauppahinnasta jäi tässä yhteydessä suorittamatta. Pääosa suoritettiin kauppakirjassa ilmenevällä tavalla. Tilaisuutta juhlistimme osuuspankin kahvitarjoilun myötä. Siinä se, 13 vuoden ja 3 kk yhtämittainen urakka oli ohitse. Tuloksena oli keskisuuri muovituotetehdas, työkalukonepaja, yli puolen sataa työpaikkaa sekä luomani toimintakulttuuri joka sai nyt uudet suunnistajat. Minä jäin perämieheksi, ottamaan vastaan päällystön ohjeita, hyvässä ja huonossa säässä. Kuinka pitkäksi aikaa jäi nähtäväksi?

Pos. 4.2. Paradoksi

Olin juuri keväällä myynyt myös veneeni. Kauppahinta oli tasan miljoona markkaa. Nimenomaan tuohon aikaan, kun meillä (vaimollani ja minulla) samaan aikaan oli yrityskauppa menossa, oli veneen myyntiin keskittyminen lähes ylipääsemättömän vaikeaa. Kauppahinta olikin ostajalle hyvin edullinen. Ostajan kanssa sovitut poikkeukset veneen käytöstä tulevaisuudessa korvasivat minulle syntyneen mielipahan. Aikaisemmin syntynyt päätös veneen myymisestä oli mielessäni peruuttamaton ja vaikutti toteutumisajankohtaan. Myöhemmin ajattelin, että olisin hyvin voinut pitää veneen vielä yhden kesän ja myydä se myöhemmin. Veneen myynti tapahtui kuitenkin ajankohtana jolloin yrityskauppa ei ollut vielä lainkaan varmaa. Tällä seikalla oli painava merkityksensä veneen myyntipäätöksessä.

Olin vuoden vaihteessa –82/3 perustanut kommandiittiyhtiön. Olin myynyt tehtaan, mutta kommandiittiyhtiö omisti joitakin muovikoneita jotka olin hankkinut ystäväni Raimo Paasolta hänen lopetettua muovituotetehtaansa. Koneet ja laitteet oli varastoituna Finn-Mayrei Oy:n tiloissa. Samoin olin henkilökohtaisten kalusteiden ja esineiden varastona, käyttänyt tehtaan salissa olevan työnjohtokopin katon päällä sijainnutta tyhjää tilaa, joka oli soveltunut tarkoitukseen hyvin. Näistä seikoista oli ostaja tietoinen. Arimo Ristola tunsi nämä seikat hyvin, ja yksityiskohdat olivat olleet esillä myös aikaisemmissa kauppaneuvotteluissa (Maaseudun Kone).

Yrityskaupan jälkeen jatkoin yhtiön toimitusjohtajana. Yhtiön vanha hallitus erotettiin ja tilalle valittiin uusi. Sain pian huomata, että esimiehekseni ilmaantui Arimo Ristola joka oli valittu yhtiön uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi. Ensimmäisen kuukausipalkan ilmaannuttua tililleni, totesin sen olevan 6000 markkaa sovittua palkkaa pienemmän. Otin asian heti puheeksi ja sain yksioikoisesti vastaukseksi, että palkka olisi kesän ajan tämä. Panin pian merkille konttorin ilmapiirissä tapahtuneet muutokset. Arimo Ristola poikkesi organisaatiohierarkiasta säännönmukaisesti ja ohitti toimeksiannoillaan normaalin menettelyn. Parin kuukauden kuluttua tuotantopäällikkö Antti Vilenius siirtyi käyttämään normaalin työasun tilalla ikään kuin vieraanvaraisempaa vaatetusta. Muutokset loivat jännitystä työyhteisössä, jota osaltaan pönkitti odotukset tulevasta. Pidin yhä yllä asiakassuhteita suorittamalla yrityskäyntejä. Osallistuin myyntiin ja tuotekehitykseen. Valvoin aiempien asiakassopimusten ylläpitoa joissa edellytin toteutettavaksi aiemmin hyväksyttyjä toiminta tapoja. Jouduin uuden omistajan kanssa keskustelemaan hyvästä sopimusetiikan ylläpidosta mm: yhtiön suurimman koneen,