View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

ajalta 07–12.1984,-85 ja -86 sai Scandexa veroseuraamuksina maksettavaksi yli 720.000 markkaa, summaa nostivat veron-korotukset 40 %, jäämämaksut, veronlisäykset ja korot. Suoritettu verotus oli kohtuuton perusteiltaan ja määrältään. Verotus ei myöskään ollut yhdenvertainen muiden alalla toimivien konsulttiyritysten verotuksen kanssa, eikä tätä verottaja pyrkinyt näyttämään.

Huomattavia tulonhankkimiskuluja ei hyväksytty minun henkilökohtaisen verotuksen vähennykseksi, myöskään KY:n verotusta toimenpiteiden johdosta ei oikaistu vaan KY:n tulos arvioitiin Turun Lääninoikeudessa kyseisinä vuosina 0:- markaksi. Seikka, ettei laskutukseen liittyviä tulonhankkimiskuluja hyväksytty henkilökohtaisessa verotuksessa vähennyskelpoisiksi eriksi, osoitti mielestäni mitä suurinta epäoikeudenmukaisuutta. Menoja ei myöskään hyväksytty KY:n verotuksessa. Verottaja peri (myös maksettiin) määräämänsä verot Scandexa Oy:ltä huolimatta valitusprosessin keskeneräisyydestä. Seuraavassa esimerkki menettelystä:

Pos.9.1.1

Turun ja porin lääninoikeuden päätös numero 262/2 21.3.1995 koskien verovuotta 1986

Vaatimus lääninoikeudessa: Yhtiön (KY:n) tulon vähennykseksi on hyväksyttävä tulonhankkimiskuluja 214.905 markkaa ja yhtiön tappio vahvistettava vastaavasti. Näin vahvistettava tappio on vähennettävä seuraavien vuosien tulosta.

Oma vaatimukseni; kyseinen summa oli konsulttipalkkioiden yhteydessä laskutettuja kuluja jotka perustuivat yksityiskohtaiseen selvitykseen - lähdeaineisto kopioineen - ja ovat verottajan aiemmalla päätöksellä määrätty minun henkilökohtaiseksi tuloksi. Vaatimuksen perusteluihin liittyi myös viittaus tehtyyn veronoikaisupäätökseen 1.4.1992 jonka mukaan KY:n verotettava tulo valtion- ja kunnallis-verotuksessa vahvistettiin 0:- markaksi v.1986.

Lääninoikeuden ratkaisu: Lääninoikeus hylkää valituksen

Ratkaisun perustelut: Yhtiön kirjanpidon tarkastuksessa on käynyt ilmi, että yhtiön tuloina on ilmoitettu sen vastuunalaisen yhtiömiehen Yrjö Reinikaisen konsulttipalkkioita ja yhtiön menoina hänen menojaan. Kirjanpito on ollut siinä määrin virheellinen, että yhtiön sen perusteella antamaa veroilmoitusta on pidettävä niin epäluotettavana, ettei sitä oikaistunakaan voida panna yhtiön verotuksen perusteeksi. Yhtiön puhdas tulo on tämän vuoksi ollut jälkiverotuksin vahvistettava arvioimalla. Yhtiöllä ei ole näytetty olleen sellaisia sen tulon hankkimiseksi tai säilyttämiseksi aiheutuneita kuluja, joita ei ole otettu huomioon arvioitua tuloa vahvistettaessa. Tappion vahvistamiseen ei ole esitetty syytä.

--------------------------------------

Päätöksessä esiintyy mielivaltaisesti suoritetuissa verotuksissa usein käytetty perustelu; "kirjanpito on ollut virheellinen, veroilmoitus epäluotettava". Missä on fakta – teonkuvausta kuvaava verbi puuttuu? miten kirjanpito on ollut virheellistä? – miten veroilmoitus on poikennut suoritetusta kirjanpidosta? tai tilintarkastajan hyväksymästä tilinpäätöksestä. Yhtiön tulo- sekä menotositteiden asianmukainen kirjaaminen ei ole poikennut EVL:n ja KPL:n hengestä tai hyvästä kirjanpitotavasta. Päätöksessä todetaan, että yhtiön tuloina on merkitty yhtiömiehen konsulttipalkkioita ja yhtiön menoina hänen menojaan. Siis KY:n palveluksessa olleen yhtiömiehen suorittamien palvelujen seurauksena suoritettujen veloitusten laskutuksesta syntynyt tulo on viety KY:n kirjanpitoon. Toiseksi: Tähän laskutukseen osoitetut ja tulonhankintaan suoranaisesti liittyvät menotositteet on viety asianmukaisesti KY:n kirjanpitoon. Edellinen kuvaa liiketoimintaa, sekä EVL:n ja KPL:n normien mukaista kirjanpitokäytäntöä. Liiketoimien sisältöä ei osoitettu ristiriitaisiksi tai aidoista kirjanpitoon johdetuista vienneistä eroavaksi.
Tämä oli 1988 valmistuneen vuosia 1984-6 koskevaan tarkastuskertomukseen liittyneen hallintoprosessin viimeinen päätös. Korkein Hallinto-oikeus ei asiaa ottanut käsiteltäväkseen.

KY:n verotukseen oli edellisen johdosta haettava korjausta.

KY:n myyntituotot (liikevaihto) oli Vuonna -86 yht. 848 000:- markkaa, josta kasettitehtaan konsulttipalkkiot (sisältäen kulukorvaukset, kuittitositteisiin perustuen yht. 214.905:- markkaa) olivat 394.000:- markkaa. Oikeustajuni sekä maalaisjärkeni mukaan pidin selvänä, että yhtiön tulon siirtäminen henkilökohtaiseksi palkkatuloksi ei ollut kohtuullinen ilman, että tulonhankintakulut tulisi hyväksytyksi osaksi tulonhankintaani.