Title 9. Ajojahti jatkuu.
9. Yrjö Reinikainen/Yrjö Reinikainen KY:n verotus v.1987, valitusprosessi ja lopullinen päätös v.1996

9.14


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Miksi valitusprosessia on lainkaan käyty? – siksikö -, ettei valittaja hae oikeussuojaa. Mihin tarvitaan koko hallintomenettelyä ja siihen liittyvää oikeustoimimenettelyä jos hakijat eivät lainkaan tarvitse oikeussuojaa sitä hakiessaan. Miten vaatia verotuspäätöksiin ja niihin liittyvien oikaisupäätöksien perusteella suoritettuja ja perittyjä, tai ulosmitattujen veronpalautusten takaisinsaantia, ilman valitusmenettelyssä/prosessissa haettua verotuksen oikaisupäätöstä? Tällä saamallani päätöksellä estettiin mahdollisuuteni saada perittyjä varoja takaisin. Mikä on Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten merkitys?, kun ei merkitse mitään? Miksi Hämeen Lääninoikeus lähetti asian Keski-Suomen Lääninoikeuden ratkaistavaksi? jos asiaan liittyi haluttomuus ratkaista sitä lainkaan? Ymmärrän hyvin – juuri siksi!

Ovathan nuo hoviväkeä - eivät ne mitään häpeä.
Esittelijät ja tuomarit lakeja lukevat - vain hoviväkeä tukevat.

Kun verotusta ei oikaistu, niin ei tarvitse suoritettuja verotustapahtumiakaan korjata. Perityt ennakot sekä jälkiperityt veronpalautukset aiemmin suoritetun verotuksen katteeksi voidaan jättää tilittämättä verovelvolliselle, ”jolla ei ole oikeussuojan tarvetta”. Aiemmat verotuksen oikaisupäätökset ovat minulle aiheuttaneet lukuisia veronpalautuksia, joita uusien verotuspäätöksien johdosta on sittemmin kuitattu/peritty. Näin edelleen ja edelleen verohallinnon oikeustoimientoimien tuloksena maksettu summa on kasvanut (domino teoria) mikä sitten tämän "oikeuden" päätöksellä todetaan menetetyksi. Ei oikeussuojan tarvetta, ei päätöstä, ei oikeutta vaatia verotuksen oikaisua.

- Reinikaisella ei siten ole asiassa oikeussuojan tarvetta;

Seuraavaksi ajatuksia tämän tapauksen kokemuksista. Käytännössä viranomaisten hyväksymiä ilmeisen laittomia ja mielivaltaisia menettelytapoja ovat mm:

- Yhtiön tuloja voi verotusta valvovien virkamiesten toimin jakaa yhtiön osakkaille tarkoitushakuisesti.

- Tulonhankkimiskuluja ei tarvitse hyväksyä sen oikeussubjektin hyväksi jolle tulosta vero määrätään.

- Yhtiön tuloa ei tule vähentää yhtiöltä, vaikka yhtiön tuloksi kirjattu tulo määrättäisiinkin jollekulle muulle oikeussubjektille verotettavaksi tuloksi.

- Aina ja säännönmukaisesti voidaan verotusperusteiksi todeta, että veroilmoitukset ja kirjanpito ovat olleet puutteellisia, sekavia tai epäluotettavia ym. tämä on verovirannomaisten vakio lause. Siitäkin huolimatta, että kirjanpitoa ei ole verotarkastajien toimesta lainkaan tarkastettu, ja koska verovelvollisen antama todistus ei pysty asiaa muuksi todistamaan. Todistelulle ei virkamieskäsittelyssä kuin myöskään hallintomenettelyn eri oikeusasteissa anneta mitään arvoa, kun tarkastusta suorittanut virkamies todistaa oikeudessa laatimansa "tarkastuskertomuksen" synteesin oikeaksi.

- Tilintarkastajien tai muiden todistelusta ei tarvitse välittää, koska verotuksesta määrää verovirkailijat joidenka tehtävä on verottaa ja kirjanpito on verottajalle synteesin väline jonka avulla voidaan tarkastuskertomuksen sisältöä synteettisesti sekä sofistisesti manipuloida. Kertomus saadaan näin elämään yhteismitallisesti tarkastuskertomuksen laatijan mielikuvien, aistimusten ja kirjanpidon lukujen synnyttämässä synteesissä. Kausaalisuus - siihen liittyvä matemaattisuus, sekä empiirinen aineellinen totuus ovat verotarkastajien kauhistus, koska ne estävät verotarkastajien - kertomuskirjallisuudesta tutun - mielikuvituksen käytön.

 

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>