View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

PORRASTETTU LEMPEYS Kirjoittaa TE 26/1985 s.7 mm. Kun pitkään omistetun omaisuuden arvonnousu myytäessä realisoituu, ei myyntivoittoa sivistysmaissa yleensä veroteta. Se johtuu kohtuuajattelusta: omaisuuden hankintaan käytetyt varat on aikanaan jo kertaalleen verotettu tuloveron tai perintö- ja lahjaveron muodossa. Tämä kohtuuajattelu on nyt päätetty romuttaa. Toisaalla kirjoittaja ennustaa: ”Pienten myyntivoittojen täydellinen verovapaus piristää monenlaista kaupantekoa. Asuntokauppaan tulee todennäköisesti jälleen uutta ilmettä. Eikä ole mahdotonta, että Suomeen tulee aivan uusi urheilumuoto, pörssikeinottelu.” Hakan toimitusjohtaja Jorma Vanhanen peräänkuuluttaa yritysten voiton verotuksen laskemista samalla kun myyntivoitot laitetaan verolle.

Verotus on vuoden puheenaihe kaikissa peräkammareissa. Suomalaisen yrittäjän luottamusta työn ja yrittämisen kautta hankitun omaisuuden koskemattomuuteen on ravisteltu tavalla, joka eittämättä tulee näkymään tulevien vuosien yritysjohtajien ja omistajien päätöksissä.  

– Hankkija työllistää noin 13.000 henkeä v.1985. Vuoden 1984 tappio – 283 miljoonaa nousee katastrofiasteelle. Köyhä alkaa imeä ”verta” varakkaasta rakennusyhtiöstä. Korot alkavat syödä kannattavuutta. Tunnelma Hankkijassa johtaa suunnitelmiin myydä kannattavia tytäryhtiöitä. Kuinka hankkija kykenee kehittämään Puolimatkaa, näkyy yrityksen tulevien vuosien kehityksessä.

– Vuoden 1985 aikana - uusi isäntä astui sisään yli 1000 yrityksessä - kun aiempi huippu nähtiin 1984 jolloin vaihtui omistaja 800 yritykseen. Rahaa käytettiin yrityskauppoihin yli 8 miljardia mk.

– Suomen yhdyspankki aloitti pankkien välisen kilpailun ja nieli HOP pankin kahden miljardin omaisuuden 600–700 miljoonan hinnalla. Rakennussektorilla Demari johtoinen Haka on yrityskauppa sektorilla pitelemätön nielijä. Syp / Asko kaappaa Finlaysonin. Amer ostaa Marimekon.

– Kun kaupan myötä uudelle isännälle siirtyy kauppahintaan verrattuna keskimäärin kaksinkertaiset velkasitoumukset, ei ole ihme, että esimerkiksi KOP:n aluejohtajille on käynyt käsky haravoida esiin jok’ikinen vastuualueessaan oleva tai tehty kauppa. Vuoden 1985 aikana 500 suurimman yrityskaupan johdosta sai uuden isännän 73.000 työntekijää. TE 4/1966 s.29<

– Rahalaitosten antolainaus kasvaa eksponenttitrendeistä laskien 14–15% vuosivauhdilla ja kiihtyy, kun kansantalouden reaalikasvu pysyy 3-4 % tasolla. Yritykset omistavat Suomessa enemmän toisiaan, niiden omistus ketjuuntuu. Näin on väitetty viimeaikaisten yrityskauppojen ja osakeantien yhteydessä. Jaakko Lassila kehityksestä: ”kun jonkun on osakeannit merkittävä, sen tekevät yritykset, koska kansalaisten osakeomistus on verotuksessa niin epäedullista kuin on”.

Keskuskauppakamari Suomen gallupilla teettämään tutkimukseen osallistui 212 yrityksenä myynyttä. Ainoastaan yli 500 miljoonan liikevaihdon suuryritykset puuttuvat joukosta. Tutkimus kumoaa monia viime vuoden yrityskauppoihin liittyneitä uskomuksia ja kauhukuvia. Ennen kaikkea se osoittaa, että myyjät eivät tehneet kauppoja paniikin vallassa. Myyntivoiton verotus ei heitä ajanut epätoivoisiin tekoihin. Viime syksynä arveltiin yleisesti, että myyjät ovat hätäpäissään luopuneet yrityksistään pilkkahintaan. Yhteenvedossa sen sijaan arvioitiin, että kauppahinnat ovat myyjiä tyydyttävinä. Joka neljäs vastanneista piti kauppahintaa hyvänä. Vuoden – 85 suurimmat kauppasummat liikkuivat 700–800 miljoonan markan luokassa.

Vuosi 1986. Omistajaa vaihtaneiden yritysten ja yksiköiden yhteen laskettu liikevaihto oli 59 miljardia mk, kun se vuonna 1985 oli 53 miljardia mk. Työntekijöitä siirtyi kauppojen johdosta vuonna 1986 yhteensä 92.000 kun vuonna 1985 siirtyi 73.000 henkeä. Yrityskaupoista kuin myös yrityskaappauksista puhutaan paljon. Kaappausyrityksiä on tehty runsaasti maakunta- ja aluelehtiä kustantavissa kirjapainoyhtiöissä(talouselämä 40/86) Kun Satu Harke-Tasto hankki Sponsorin tuella enemmistön Tunturipyörä Oy:stä, pahoitti osa muista vanhoista omistajista mielensä, kertoo TE.

> Suomessa ei yrityskauppojen kansantaloudellista vaikutusta ole tutkittu, ja Etla on käynnistänyt asiaa koskevan tutkimuksen. Se antanee faktapohjaa siitä, onko tyrityskaupparuletti tuonut suomeen haitallista ”kasinotalouden” piirteitä. Toisaalla ammattiyhdistysliike perää työpaikkojen säilymistä. Yrityskauppiaat ovat liikkeellä: näin TE 2/1987.  – Kansallispankki katsoo kasvaneensa yritysvälittäjien ykköseksi, mutta merkittäviä välittäjiä ovat muutkin pankit (Syp:llä Unitas), Kehitystekniikka Oy, Rautemaa-yhtiöt, Mec-Rastor, ja Mancon – Bensow. Yrityskauppojen kasvu on välillä ollut räjähdysmäistä. KOP:n yrityskauppaosaston päällikkö Erkki Nurmi kertoo, ”eräs kaupallinen yritys otti meihin yhteyttä ja ilmoitti haluavansa ostaa teollisuusyrityksen – minkä vain, jotta yritys voisi ruveta käyttämään pitkäaikaisia ulkomaisia luottoja”.

UUDET MAKSUTAVAT TUOVAT PELIVARAA

Yrityksen ostaja maksaa hankintansa erittäin harvoin yksinomaan kahisevalla käteisellä. ”Tämä olisikin normaalisti epäedullisin tapa ostaa yritys”: Spontel Oy:n toimitusjohtaja Jan Boethius sanoo. Myyjän myöntämä maksuaika on yleistynyt maksutapa. Pankit ja muut rahoituslaitokset myöntävät lainoja sekä ostajalle että myyjälle niin, että kummankin osapuolen vakuudet ja tel-takaisinlainamaksuoikeudet tulevat hyödynnetyksi täysimääräisesti. Epäviralliset kolmikantasopimukset ostajan, myyjän ja pankin kesken ovat tuoneet Suomeen ennennäkemättömän talletusboomin: lainaa yrityksen ostoon järjestyy helposti, kun myyjä sitoutuu pitämään merkittävän osan kauppasummasta pankissa kahden vuoden talletustodistuksella. Joe Boethiuksen mukaan, Suomi on saanut vasta parin viime vuoden (-85 - -86) aikana toimivat rahamarkkinat, mikä on tuonut yrityskauppoihin aivan uuden pelivaran. Uudet rahoitusinstrumentit ovat muuttaneet tilanteen ”nyt esimerkiksi OTC-noteerattu Martela voi realistisesti ajatella itsensä kokoisen yrityksen ostoa. Se voi hoitaa osan kauppahinnasta suunnatulla annilla”, Boethius selvittää. Hän korostaa, että Spontelin ja Sponsorin suosimien suunnattujen antien on tarkoitus olla plussasummapeli: sekä ostaja että myyjä hyötyvät verrattuna tilanteeseen, jossa kauppa rahoitetaan lainalla. Elävässä elämässä otetulla esimerkkilaskelmalla hän todistaa, että plussasummapeli toimii myös käytännössä – tietyillä edellytyksillä. (Suunnatut annit - maksaa sijoittajat, osakesäästäjät, ym.)

Vuosi 1987. Hankkijan hallitus vaihtoi yhtiön johtoon kesällä – 86 Pääjohtajan Erkki Tuomaalan. Samalla alkoi saneeraus ja vajaan vuoden kuluttua palveluksessa oli 2000 henkeä vähemmän. Silti yhtiön nettotulos oli yhä –96 yli 200 miljoonaa tappiolla. Hankkijan nettotappiot pienenevät. Puolimatkan maksaman 57 miljoonan markan osingon johdosta. Hankkija konserni velkaantui edelleen ja nettokorot söivät liikevaihdosta 4,2 % vuoden –85 3.7 % verrattuna. Puolimatkan laskenta ja talousihmisillä on ollut hikiset paikat. Kolmessa vuodessa - konserniyhtiöstä fuusioidaan ja puretaan yhteensä 27. Tulos painui miinukselle 40 miljoonaa. Resursseiltaan puolimatka sijoittuu kolmanneksi Polarin ja Hakan jälkeen. Puolimatkan koko pääoma on 548 miljoonaa, Polarin 1,6 miljardia ja Hakan 1,5 Miljardia mk. Hankkijan kannalta puolimatka on ehtynyt. Ensimmäisenä Hankkija vuotenaan puolimatka maksoi omistajalleen 56 milj. osingot, mutta nyt vapaa oma pääoma on miinuksella.