View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pos.15.2. Valuuttapeliä – huonoa harkintaa, ”jääräpää ja järki eivät sijoitu samaan päähän”

Tilastollisesti asian voi syvällisemminkin selvittää, mutta jos luotamme Suomen Pankin antamaan informaation markan ulkoisen arvon 14 % muutoksesta –91 (markan arvon laskusta), selittäisi se hyvin viennissämme tapahtuneen valuuttamääräisen laskun. Seuraavassa on Suomen pankin julkaisema tilasto eräiden keskeisten valuuttojen vaihtoarvoista.

Suomen pankin valuuttamuutokset vuonna 1991 eivät riittäneet markan arvon tasapainottamiseksi. Vuonna –92 Suomen markka asetettiin kellumaan ja devalvoitui lisää. Suomen markan vaihtokurssi heikkeni keskeisiin markkinavaluuttoihin, niiden keskikurssin mukaan laskettuna seuraavasti v. –90/-93 ECU kori 38 %, DEM 46 % ja USD 49 %. Suomen markka alkoi vahvistua v. –94 alkaen, mutta ei koskaan ole saavuttanut aiempaa vahvaa vaihtoarvoaan

1980 luvun puolivälissä talouspolitiikan ohjenuoraksi valittiin vakaan markan politiikka. Tähän sitoutuikin tuleva 1987 muodostuneen Sorsa - Holkerin hallitus: ”On välttämätöntä, että uuden hallituksen muodostamisesta kiinnostuneet poliittiset voimat ilmoittavat jo nyt etukäteen noudattavansa päättäväisesti vahvan markan politiikkaa”: Sorsa 1986/ Pöysä 1991. Samaan aikaan (1985 jälkeen) ryhdyttiin purkamaan tiiviissä tahdissa rahamarkkinoiden rajoituksia/säännöstelyä: Sorsa – Holkeri hallituksessa ja Kullberg Suomen pankissa. Presidentti Koivisto toimi asiassa moottorina ja hyväksyi toimet. Pankit ryhtyivät markkinoimaan ulkomaista lainaa kotimarkkinoille jotka olivat koko itsenäisyyden historiaa ajan tottuneet niukkuuden rahamarkkinoihin. Nopeasti rahamarkkinoiden vapautumisen myötä lisääntynyt luottokysyntä alkoi kasvattaa varallisuusvirtoja kiinteän omaisuuden markkinoilla, kuin myös kulutuskäyttäytyminen muuttui. Luottamus kasvoi Suomen rahoitusmarkkinoilla, myös sijoittaminen sai uusia ideoita. Yksityinen sektori kilpaili yhdessä pankkien kanssa sijoitusmarkkinoilla, jonka johdosta kiinteän omaisuuden hinnat sekä pörssin kurssikehitys oli historiamme nopeinta. ”Devalvaatio aika oli eletty” lausuttiin kuin yhdestä suusta sekä Suomen pankista, että valtioneuvoston suunnasta. ”Silloinhan vannottiin nimenomaan, ettei tule mitään devalvaatiota. Nyt on Suomen talouspolitiikka lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi muuttunut, että nyt ei enää tulla puuttumaan valuuttakurssipolitiikkaan. Tällä saatiin harhautettua näitä pikkuyrittäjiä”: Sitra, vakaan markan politiikkaa kritisoinut oppositiopoliitikko<. ”Vuonna 1989 epävarmuus alkoi lisääntyä ja lyhyet markkinakorot lähtivät jyrkkään nousuun. Korot pysyivät epävakaina ja vakaan markan linjasta jouduttiin pakon edestä luopumaan syksyllä 1992”: Laman opetukset 2001 Jaakko Kiander s.15<. Poliittisen jääräpäisyyden ja utopististen haaveiden rahamarkkinoilla ei ymmärretty joustavan valuuttapolitiikan vakuusarvoa jolla olisi markkinoiden annettu kelluttamalla säädellä todellista valuutan kansainvälistä arvoa. ”Keskuspankin tehtävä on alhainen inflaatio ja hintavakaus, kyllä se oli meillä tiedossa.. mutta emme keskustelleet Suomen pankin sisällä vaihtoehdoista. Esimerkiksi kelluttamisen vaihtoehtoa ei ollut olemassakaan”: Sitra, Suomen pankin edustaja kuvaa 1980-luvun ajatusmaailmaa<. ”Tällöin valuutta olisi nousukauden aikana vahvistunut ja laskukauden aikana heikentynyt, mikä olisi tasannut viennin kehitystä ja inflaatiota, ja lisäksi keskuspankki olisi voinut harjoittaa aktiivisempaa ja paremmin suhdanteisiin sopivaa talouspolitiikkaa. Kelluvien kurssien järjestelmässä kenellekään ei myöskään olisi syntynyt harhakuvitelmaa siitä, että valuuttariskejä ei tarvitse huomioida ja ulkomaisia luottoja olisi todennäköisesti otettu varovaisemmin”: Laman opetukset Jaakko Kiander s.20<.

Kun otetaan huomioon ne talouspoliittisten päätösten kokonaisvaikutukset jotka 1984–1988 välisenä aikana vaikuttivat kansantalouteemme yhdessä päätösten seurauksena 1989–1992 syntyneiden päätösten kanssa. Aiheutui nämä useiden peräkkäisten virheiden johdosta hyökyaallon - tsunamin - johonka vain täydellinen talouspoliittinen typeryys ja jääräpäisyys voi johtaa.