View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Yrjö Reinikainen on tuonut henkilökohtaisesti Arvonlisäverotoimistoon allekirjoittaneelle 29.6.95 noin klo 15.00 vastineen. Keskustelussa Reinikainen/Kanth 29.6.95 sovimme, että loput aiotusta vastineesta tulee olla lääninverovirastolla/allekirjoittaneella noin klo 9.00 30.6.95. Näin tapahtuikin.

Asian ratkaisemiseksi allekirjoittanut aloitti tarkastuskertomukseen ja sen liitetietoihin (myös verovelvollisen vastineeseen alustavaan tarkastuskertomukseen) tutustumisen 12.6.95. Asiakirja-aineiston perusteella muodostettuani asiassa oman mielipiteeni ja tutustuttuani myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin vastaavanlaisissa tapauksissa keskustelin asiassa esimieheni toimistopäällikkö Jari Gyntherin kanssa 16.6.95 Se, mitä kertomuksessa oli esille tuotu ja esitetty po. asiassa jäi voimaan, elikkä näkemykseni ei poikennut tarkastuksen tehneiden tarkastajien näkemyksestä aineellisoikeudellisesti.

Mutta kuten edellä on jo todettu ennen lopullista päätöstä verovelvollisella oli vielä uudelleen tilaisuus antaa asiassa lisäselvitystä. Vastine jonka verovelvollinen toimitti 29.6. ja loput 30.6.95 aamulla ei kuitenkaan tuonut esille mitään sellaista uutta seikkaa, joka olisi tuonut muutoksen kertomuksessa esitettyihin toimenpiteisiin. (vastineen alustavaan ja lopulliseen kertomukseen asiallisesti samanlaisia.)
Näin ollen tilikauden 1.7.91 – 30.6.92 päätös ratkaistiin sen jälkeen kun kaikkeen esitettyyn asiakirjamateriaaliin oli tutustuttu 30.06.95. Edellä sanotulla perusteella jälkiverotuspäätös on tehty aivan oikea-aikaisesti. (Liikevaihtoverolaki (559/91) 93 §, Arvonlisäverolaki (1501/93) 179 §.)

Se seikka. että tilikauden 1.7.92-30.6.93 päätöstä ei 30.6.95 tehty, johtui vain ja ainoastaan Yrjö Reinikaisesta. Hän "protestoi" hyvin voimakkaasti vastineen antamiselle annetun ajan vähyyttä. Vedoten mm. siihen, että asiantuntijoita on vaikea tavoittaa po. aikana. Tästä syystä allekirjoittanut varasi Reinikaiselle po. tilikauden osalta aikaa mahdollisen lisäselvitykseen vielä. Puhelimitse Reinikainen tiedusteli asian etenemistä 18.7.95, ja tämän keskustelun tuloksena ymmärsin ettei mitään lisäselvitystä enää toimitetakaan myöskään tilikauden 1.7.92-30.6.93 osalta. Näin ollen asia käsiteltiin loppuun em. tilikauden osalta 24.7.95.

Koska aineellisoikeudellisesti kyse oli samankaltaisesta asiasta molempien tilikausien osalta, eikä Reinikainen pyynnöstään huolimatta kuitenkaan esittänyt mitään sellaista lisänäyttöä, joka olisi tuonut muutoksen kertomuksessa esitettyihin seikkoihin asiaratkaisuksi jäi näin ollen kertomuksessa esitetyt toimenpiteet. Mikäli Reinikainen olisi esittänyt joitain sellaisia uusia lisänäyttöjä tilikauden 1.7.92 – 30.6.93 osalle, jotka olisivat tuoneet muutosta kertomuksessa esitettyihin seikkoihin, olisi tilikaudelle 1.7.91-30.6.92, 30.06.95 tehty jälkiverotuspäätös otettu oikaisuasiana ratkaistavaksi

Kaiken edellä sanotun perusteella asiaan ja asiakirjoihin huolella tutustuneena ennen asioiden ratkaisua allekirjoittanut vakuuttaa, että kaikki asiassa tapahtuneen toimenpiteet ovat tapahtuneet laillisessa järjestyksessä ja virkamiehiltä vaadittavaa huolellisuutta noudattaen.

Toimeksisaaneena 24.8.1995 Tuula Kanth

------------------------------------------------

Pos.16.1.3.2. Poliisitutkinta Kanth ja hänen kirjallinen selvitys. Komenttini

Poliisitutkintaa katsellessani tuli ensimmäiseksi mieleeni kysymys,  miksi kuulustelija ei tehnyt ainuttakaan kysymystä? Kuulustelupöytäkirjassa todetaan, että Kuulustelu päättyi 14.30 ja allekirjoitus Tuula Kanth. Kun tämän asian tiimoilta olen lukenut useita kuulustelupöytäkirjoja, on kysymyksiä esitetty runsaasti, jopa kymmeniä kysymyksiä, mutta Tuula Kanth kohdalla ei kirjattu yhtään kysymystä. Hänelle oli kerrottu asian sisältö etukäteen, joten hän kykeni tiivistämään yksimielisyyttä verohallinnossa, sekä laatimaan muistion 24.08.95 jonka sisältöä/informaatiota kaikki kuulusteluun osallistuneet (Jari Gynther sekä Petri Huhtinen) myös noudattivat. Kuulustelijan menettely asiassa on perin outo. Olen lukenut useiden henkilöiden kuulustelukertomuksia tämän veroprosessin aikana, laajimmassa kuulustelukertomuksessa lienee ylitetty 300 kysymyksen raja.
 
Tuula Kanth puhuu toisesta verotarkastajasta, kun tapana on mainita henkilöt nimen mukaan. Kanth ei jostain syystä tiennyt kuka oli Kuortin mukana ollut verovirkailija, vaikka hänen olisi hyvin tullut tietää että kyseessä oli Huovinen. Oliko Kanth yleensä tietoinen verotarkastuskertomuksen sisällöstä, tai vastineiden sisällöstä, ei selviä kuulustelukertomuksesta. Kanth ei joudu myöskään vastaamaan siihen, mitä hän tarkoitti puhelinkeskustelussa esittämillään lausumilla ja kommentteilla.