21. Hallintomenettelyä. - Hoviväkeä,
Hallinto-oikeus (menettely 29.6.98) - Hallinto-oikeuden kokoonpano

21.24

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Luottamuksensuojasta: Verotusmenettelylain 26.2 §:n säännös verovelvollisen luottamuksensuojasta julistaa, että asia on ratkaistava verovelvollisen eduksi, jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön ja ohjeiden mukaisesti eikä erityisiä syistä muuta johdu. Vaikka vero maksuunpantaisiinkin voidaan vero jättää perimättä, jos veron perintä olisi kohtuutonta asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi. Säännös tuli voimaan 1.11.1998 ja sen taustalla on nimenomaan verotuksen ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden lisääminen. Erityisesti verotarkastuksen kannalta luottamuksensuoja merkitsee sitä, ettei veroviranomainen voi taannehtivasti muuttaa tulkintojaan verovelvollisen vahingoksi. Näin verovelvollinen voi luottaa siihen, että tarkastusmenettelyssä jo kerran läpi käyty aineisto ei johda myöhemmin jälkiverotukseen. Historiallisesti liikevaihtoverotuksen osalta luottamuksensuojaan liittyvissä näkökohdissa on ollut merkitystä erityisesti jälkiverotustilanteissa.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että aikaisempi tarkastus on antanut verovelvolliselle suojan jälkiverotuksessa esimerkiksi uudessa tarkastuksessa havaittujen tulkintavirheiden suhteen. Tämä on perustunut siihen, että jos verovelvolliseen on aikaisemmin kohdistettu verotarkastus samaan ajankohtaan on verovelvollisen menettely tullut tutkittua tarkastuksessa ainakin silloin kun kertomuksessa on siitä maininta. Jos mainintaa ei ole, on lähdetty siitä, että kaikki yrityksen liikevaihtoverotukseen olennaisesti vaikuttavat seikat on tutkittu tai olisi pitänyt tutkia. Näin KHO 8.12.1978 taltiossa 5441 >Ryynänen 2000 s 198.<

NTC:n suoritettiin tarkastus, samaan ajankohtaan v.1993, noin puolivuotta ennen nyt kohteena olevaa aineistoa pos.13.1. Tarkastus havainnot - eivät kasettien ostoista ja myynneistä - niiden yhdenvertaisesta sisällön johdota johtaneet verotukseen, huolimatta annetusta verouhkauksesta. Veroehdotus tai "uhka" (kumpaa verotarkastajat selvityspyynnön sisällössään sitten tarkoittavatkaan) ei johtanut verotukseen, mikä johtui tarkastuskertomuksen kausaalisista virheistä, nämä vastineemme sisällön perusteiden perusteella korjasimme. Uuden tarkastuksen tekeminen mitä ilmeisemmin on vastoin verotusmenettelylain 26.2 §:n säännöstä verovelvollisen luottamuksensuojasta. Erityisesti verotarkastuksen kannalta luottamussuoja merkitsee sitä, ettei veroviranomainen voi taannehtivasti muuttaa tulkintojaan verovelvollisen vahingoksi. Kysymys on myös siitä, mitä verotarkastuksessa on tutkittu ja mitä olisi pitänyt tutkia. >Verohallinto, Verotarkastuksen rakenne ja sisältö s.12<
 
Suhteellisuusperiaatten soveltaminen edellyttää tilannetta, jossa punnittavaksi tulee tietyn hyväksyttävän päämäärän ja siihen käytettävän keinon välinen suhde tai oikeastaan päämäärän suhde siihen edun loukkaukseen, jota keinon käyttäminen tarkoittaa. >Pikkujämsä 2001 s.118<
Suhteellisuusperiaate tarkoittaa mm. sitä, että tarkastajan on mitoitettava toimintansa kohtuuden mukaan. >Linnakangas 2001 s.99<
Verotarkastuksen kuluessa suhteellisuusperiaate ohjaa verotusasian selvittämistä. Kun  verovelvolliselta pyydetään kirjallista selvitystä, on niitä pyydettäessä pyrittävä arvioimaan niiden vaatima työmäärä suhteessa niistä saatavaan hyötyyn. >Verohallinto, Hyvä verotarkastustapa s.7<
Pyydetyissä kirjallisissa selvityksissä on oltava todellista merkitystä selvitettäväksi pyydetyn seikan kannalta; ei ole sallittua vaatia verovelvollista antamaan laajoja selvityksiä tarkastuksen kannalta vähäpätöisissä kysymyksissä. >Olli.Ryynänen 2000 s.21<

Hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluu punnita sekä arvioida valituksen alaisen veron toimittamiseen perustuneet toimet, niiden lainmukaisuus, perustelujen kausaalinen aineellinen totuus sekä verotuksen laillinen kohdentaminen. Hallinto-oikeuden jäsenien tulee ymmärtää perustuslain sisällöllinen julistus, - hallintomenettelylaki, sekä virkamieslain sisältö, puhumattakaan verolakien sisältö, kuin myös hyvä hallintotapa ja hyvä verotarkastustapa. Hallinto-oikeuden käsittely - oikeuden kokoonpanon - kiistanalainen suhtautuminen oikeuden jäsenen sekä verotarkastajien esteellisyyteen, osoittaa sellaista välinpitämättömyyttä hyvään hallintotapaan, ettei menettely mahdollista perustuslaillisen oikeussuojan toteutumista. Menettelystä ei voi parhaalla tahdollakaan syntyä kuvaa prosessuaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Kaiken kaikkiaan virannomaismenettelyä voi kuvata mielivaltaiseksi – virannomaisyhteistyö tiivistyessään synnyttää välinpitämättömyyttä laillisuuden reunaehtojen huomioimiseen. Menettelytavat ovat verrattavissa DDR:n tai venäjällä tapahtuvaan viranomaismielivaltaan joka varsinkin vaikuttaa juurtuneen hallintomenettelyyn kun kyseessä on verotukseen liittyvät henkilökohtaiset ambitiot, kuten tässä tapauksessa on kyse Huovisen/Kuortin ja minun välillä. Taustalla vaikutti myös Opetusministeriön ja Teoston välinen yhteistyö ja näiden toimijoiden taloudelliset intressit. (Pos 11. NTC ja Teosto).

Seuraavaksi KY:n verotusprosessi. ( työn alla).