|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Kylävouti toimi verojen kerääjänä sekä jakoi kreivin nimissä oikeutta myös vakavien rikosten kohdalla. Hän myös suoritti pakkotoimet sekä kerettiläisten pidättäminen.
Toinen vallan muoto oli erilainen kuin kylänvoudin edustama lääninherran valta. Se kuului Carcassonnen dominikaaniselle inkvisitiolle ja sillä oli omat ilmiantajansa, puoliviralliset poliisit ja kätyrinsä. Näitä nimitettiin vaatimattomasti palvelijoiksi. Sillä oli myös maallikkopapiston joukossa agenttinsa, kuten Jean Strabaud, joka oli yhtä aikaa kyläpappi, inkvisition notaari ja julkinen notaari; näin oli myös Pierre Clergue, Montailloun kirkkoherra, kylänvoudin veli ja kaksoisagentti johon vielä palaamme useasti.
Kolmatta valtaa edusti Pamiersin piispanistuin. Piispa Fournier pyrki saamaan myös Ylä-Ariegen vuoriston kyläläiset maksamaan myös karitsoista kymmenykset, mikä aiheutti jatkuvasti yhteentörmäyksiä talonpoikien kanssa. Vanha Foix:n kreivi Roger-Bernard pyrki suojelemaan alamaisiaan ja oli esteenä hankkeen onnistumiselle. Ylä-Ariengen asukkaille oikeudenmukaisuuden käsitteiden synty perustui perinnetapoihin, uskomuksiin, paikallisten vaikuttajien antamiin oppeihin, kuin myös hyvien miesten elämänohjeiden ja tapojen ideoihin. Foix:n kreivi Roger-Bernard kuoltua v.1302 operaatio käynnistyi jälleen täydellä teholla, ensin 1308 alussa ja sitten uudelleen v.1317 Fournierin piispankaudella. Piispan inkvisitiotuomioistuin uhkasi synkkänä pilvenä Montaillouta vuosina 1320-1324.
Neljäs valta oli kaukana mutta se pelotusvoima oli kaikkein suurin. Se oli Ranskan kuningaskunta joka kykeni armeijansa avulla saapumaan "todellisen uskon" avuksi.
Tuon ajan kielenkäytössä talonpoikaisperhe sekä saman katon alla asuvista käytettiin nimeä ostal, joka latinankielisissä asiakirjoissa vastaavat sanat bospisium ja etenkin domus. Nämä merkitsivät siis erottamattomasti perhettä että taloa. Kaikessa kanssakäymisessä olennaisen tärkeää oli tunteenomainen taloudellisen ja suvun jatkuvuuteen liittyvä merkitys - jota talon ja perheen muodostamalla kokonaisuudella - merkitsi seudun asukkaille. Talo domus merkitsi kokonaisuutta ja se oli kaiken perustana. Domus, sen elementtejä olivat - keittiönliedessä palava tuli, maat ,muu omaisuus, myös kotieläimet, lapset, avioliittositeet, ym. oli helposti särkyvä kokonaisuus jota joka sukupolvessa uhkasivat joskus tuhoisastikin, taudit, uudet avioliitot, leskeksi jääminen, inkvisiittorit. Domus oli kyläläisten mielessä parasta mihin saattoi vedota. Talon tärkeydestä kertoo seuraava:
Arnaud Sicre antautui ilmiantajan uralle pystyäkseen hankkimaan takaisin äitinsä talon, jonka Foix:n viranomaiset olivat takavarikoineet hänen, -sittemmin roviolla poltetun äitinsä – kerettiläisyyden takia.
Erikoisesti oman isänsä taloa ajatellen kirkkoherra Clergue puhuu: "Veljeni olisi parempi naida sisarensa kuin ottaa vieras vaimo, ja samoin sisaren olisi parempi naida veljensä kuin jättää isänsä koti ja viedä mukanaan suuret myötäjäiset mennäkseen vieraan miehen kanssa, sillä tällainen vie isän talon tuhoon".
Gauzia Clergue ja Pierre Azema kävivät keskustelun keskenään kun Gauzia aikoi tunnustaa piispa Fournierille eräitä kerettiläisyyteen liittyviä seikkoja joissa hän oli ollut todistajana tai osallisena: "Sinä olet tyhmä ja yksinkertainen! jos tunnustat tuon kaiken, menetät kaiken omaisuutesi ja sammutat tulen talostasi. Älä herätä nukkuvaa jänistä. Minä näen paremman keinon, jolla talomme saadaan pysymään pystyssä. Sillä niin kauan kuin herra piispa elää, minä kuulun hänen taloonsa; voin tehdä paljon hyvää, voin antaa tyttäreni puolisoksi jollekulle pojistasi. Näin meidän talomme tulee menestymään ja pysymään hyvässä asemassa Mutta jos tunnustat syyllisyytesi jollakin lailla kerettiläisyyteen, sinä, sinun talosi ja teidän poikanne ovat mennyttä. Ketään ei ollut paikalla kun minä ja Pierre Azema kävimme tuon keskustelun. Sen vuoksi päätin olla tunnustamatta (inkvisitiolle) mitään".
Kuten tämäkin osoittaa - kaiken tärkein oli talo - Domus - jota pyrittiin myös avioliiton sitein suojelemaan.
Niin tärkeä kuin talo olikin, ei se edustanut suurta taloudellista arvoa. Talo kylässä maksoi 40 Toursin livreä ei ainoastaan kaksi kertaa enemmän kuin täydellinen Raamattu, kaksi kertaa enemmän kuin salamurhaajaryhmän palkka ja noin viideskymmenesosa siitä summasta (14000) jonka Bernard Clergue pani likoon pelastaakseen kirkkoherraveljensä inkvisition kynsistä. Toisaalta inkvisitio joka oli hyvin selvillä etnografisista rakenteista, hävitti kerettiläisten taloja polttamalla tai purkamalla niitä. Ei tarvinnut kuin, että joku löyhäkielinen nainen ovenraosta näki Pierre Authien käännyttämässä talossa makaavaa sairasta kerettiläisyyteen, niin taloa odotti jo tuho inkvisition taholta. Montailloussa toteutettiin äärimmilleen vietyä vaitiolon lakia: ellet halua, että talosi seinät revitään, pidä suusi kiinni.
|