24 Inkvisitio (lähdeaineisto 1200-1300 luvulta)

24.4

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pierren vaimolta Mengarde Maursilta leikattiin kieli poikki koska hän oli panetellut kirkkoherraa. Clerguen perhe päätti myös tuhota koko Megarde Maursin pojan Guillaume Maursin domuksen, koska Guillaume oli vaatinut verikostoa kirkkoherralle.

Vuonna1308 tehtiin joukkopidätys jossa kaikki yli 12 vuotiaat Montaillon asukkaat pidätettiin. Tapahtumaa olivat pohjustaneet Guillaume Authien vaimon Caillarden tunnustukset inkvisitiolle paaston aikaan v.1308. Ratkaisevampia olivat kuitenkin Pierre Authien sisarenpoikien tekemät ilmiannot; yksi näistä oli dominikaani Pamiersissa. Itse joukkopidätys oli erittäin dramaattinen. Carcassonnen inkvisition edustajia johti pelätty Polocne. Hänen oli helppo saada pidätetyksi kaikki vaaditun iän ylittäneet Montailloun asukkaat. Sillä nämä olivat kokoontuneet yhteen juhlimaan  neitsyt Mariaa, joka oli kylässä hyvin suosittu; siellä kunnioitettiin kaikessa sovussa neitsyt Mariaa ja kataarien Jumalaa. Useimmat paikkakunnan lammaspaimenet olivat kesälaidunnuksen päätyttyä palanneet vuorilta Montaillouhun. Lammaspaimen Pierre Maury oli onnekseen jäänyt Queriun solaa ja sai siellä kuulla eräältä viljantuojalta, että koko kyläkunta on telkien takana. Oli niitäkin jotka olivat saaneet ilmeisen vihjeen tulevasta. Muutamat Montailloun naiset onnistuivat pakenemaa, kantaen leipää päänsä päällä kuin olisivat olleet muualta tulleita, kylän läpi kulkevia talonpoikaisnaisia.
Muutamat hyväonniset pakenivat ja asettuivat Espanjan  Kataloniaan ja saraseenialueen rajamaille. Montailloun kylästä tuli joksikin aikaan lasten ja lampaiden valtio. Aikuiset ja nuoret teljettiin ensin linnaan ja Carcassonnen vankilaan. Jotkut poltettiin roviolla, toiset joutuivat olemaan pitkän aikaa vankilassa naisten ja miesten yhteissaleissa. Loput vangit vapautettiin pian. Inkvisitio salli heidän palata Montaillouhun, jossa  he elivät  Clerguen klaanin yhtä aikaa suojaavassa ja vaarallisen vallan alaisina Se mitä kylästä oli jäljellä, ryhmittyi – halusi tai ei – irstaudesta ja ilmiannoista vanhenevan kirkkoherransa ympärille. Silvottu Montaillou oli nyt keltaisten ristien kylä. Tähän joukkopidätyksiin johtaneisiin ilmiantoihin oli sekaantunut myös Pierre Clergue. Guillaume vapautui myöhemmin vankilasta jonneka vielä jäi hänen perheensä jäseniä. Tavatessaan kirkkoherran, Guillaume sätti häntä ja Pierre Clergue totesi: "Minä hoidan niin, että kaikki Maursit saatte mädäntyä Carcassonnen vankilassa, sinä itse, isäsi, veljesi, ja kaikki sinun talossasi".

 V.1308 alkaneet inkvisition ankarat rankaisutoimet saivat Montailloun kataaritalojen yhtenäisen verkoston repeämään ja muuttivat kylän tragedianäyttämöksi, jossa jokainen toimi naapurinsa tuhoksi kuvitellen näin välttävänsä oman tuhonsa. Naapureiden keskinäinen solidaarisuus saattoi johtaa jonkun sellaisen naapurin tuhoon, jota vastaan kaikki muut olivat liittoutuneet. "Neljä naapuria, joista yksi nainen ja yksi kirkkoherra, ovat tehneet minua vastaan salaliiton, saadakseen minut menettämään omaisuuteni ja ilmiantaakseen minut kerettiläisenä inkvisitiolle": kertoo tarascolainen kivenhakkaaja Arnaud de Savignan.

Kirkkoherra Clerguen mahti ulottui laajalle. Hänellä oli paljon valtaa Foix:n kreivin hovissa ja kirkossa, sanoo Guillaume Maury, ja jonain päivänä hän voi vangituttaa ja tuhota meidät. Siksi olen itse lähtenyt Ranskan kuningaskunnasta ja siirtynyt Puigcerdaan.
Clerguen suhde talonpoikiin oli paradoksaalinen, osin he tukivat talonpoikia ja toisaalta kirkkoherra lausui: Montailloun ihmiset ovat inkvisition ansiosta lujasti minun jalkojeni välissä. Pidän kunnon kristityistä, mutta haluan kostaa Montailloun maalaisille, jotka ovat vahingoittaneet minua, ja kostan heille kaikin mahdollisin tavoin. Sitten kyllä sovin asiasta Jumalan kanssa. Kun kirkkoherra puhuu maalaisista hän haluaa mustamaalta heitä halventavalla nimeämisellä ja erottaa oman perheensä heidän joukostaan. Kaikesta lihallisesta kanssakäymisestä huolimatta.

Clerguet olivat sukulaissuhteessa tai avioliiton tai molempien kautta liittyneet läheisesti moniin perheisiin (Bennet, Belot, River, Marty, Lizier, Fort). Ei liioin pidä unohtaa niitä lukuisia tilapäissuhteita joita Clerguen perheen ylen aktiiviset miespuoliset jäsenet solmivat; tällä kuten muillakin aloilla kunnostautui ensimmäisenä kirkkoherra Pierre. Kaikki naiset köyhimmästä tytöstä linnanvoudin rouvaan kävivät saman läpi: he rakastivat Clerguen miehiä. Pierre Clergue kannatti vahvasti kataarilaisia ideoita yhdessä muiden vaikutusvaltaisten perheiden kanssa: Kunpa kaikki maailman papit olisivat samanlaisia kuin Montaillon kirkkoherramme!

Pierre halusi edelleen pysyä kylässään ja koko seudulla suojattiverkostonsa johtajana ja suojelijana. Näiden ankarien aikojen aiheuttamia säröjä lukuun ottamatta hänen asenteensa pysyi v:n 1308 jälkeen samana kuin ennenkin. Tilanteen mukaan ilmaiseksi tai korvausta vastaan Pierre suojasi tiettyjä paikkakuntalaisia Carcassonnen viranomaisilta.  Kun kirkkoherra kerran istui auringossa kirkkonsa oven pielessä, Fabrisse River tuli ilmoittamaan – tekemään ilmiannon Alazair Benne`n kääntymyksestä kerettiläisyyteen, joka oli tapahtunut hänen kuolinvuoteellaan.