24 Inkvisitio (lähdeaineisto 1200-1300 luvulta)

24.7

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

ja heitti hyvästit Prades Tavernielle. Sen koomin hän ei tätä enää tavannut. Prades Tavernier oli joutunut Inkvisition tuomittavaksi.

Seuraavana päivänä Raymond Pierre antoi Pierre Maurylle luottamustehtävän: Mauryn oli mentävä Cubieresin kylässä (nykyisin Audessa) asuvan rikkaan maanomistajan ja viljelijän Guillaume Belibaste vanhemman luo ja tuotava sieltä rahasumma. Guillaume Belibasten maatilalla oli useita rakennuksia, ja hänellä oli merkittävä sukulais- ja tuttavapiiri. Hän asui yhdessä kolmen poikansa kanssa; ja näistä kahdella oli vaimot ja lapsia. Mauryn saavuttua, ilta sujui Belibasten luona samaan tapaan kuin muuallakin mutta täällä oli mukana myös huomattava vieras, Narbonnen arkipiispa Prokuraattori Pierre Gigard. Hän osasi sulkea silmänsä siitä mitä ei toivonut näkevänsä vaikka talon ympärillä liikkuikin epäilyttäviä henkilöitä. Illallisen jälkeen Pierre Girard paneutui nukkumaan, mutta pierre Maury hiipi muutamien Belibasten klaanin jäsenten kanssa läheiseen vajaan tervehtimään "kaikkia ystäviä" kuten Raymond Pierre oli kehottanut häntä tekemään. Nämä olivat kerettiläisiä, joille Guillaume Belibaste oli antanut yösijan olkivajastaan.

Jacgues Fournierin pöytäkirjat antavat eräitä yksityiskohtaisia tietoja pierren elämästä Barhelemy Borrelin palveluksessa. Hän oli paitsi paimen myös eräänlainen yleismies: hän pilkkoi puita, oli mukana silloin kun isännällä oli vieraita ja "hakkaili" talon piikaa. Hän osoittautui myös hyväksi oppaaksi; hän opasti Montailloun >hyviämiehiä>  jotka Ax-les-Thermesissä Aillonin alueella vievällä jyrkällä tiellä hengästyivät niin, että puheliaimmatkin heistä menettivät halunsa saarnaamiseen. Matkalla paimen ja kerettiläiset nauttivat Pierre Mauryn valmistamaa juustoa, leipää, taimenia, lihaa ja viiniä.  Kataareilla oli helpot oltavat näihin aikoihin, jolloin inkvisitio ei vielä ulottanut lonkeroitaan 1300 metrin korkeuteen.
Kesantovaiheesta huolimatta inkvisitio tai ainakin kirkko piti paimentamme jatkuvasti silmällä. Narbonnen arkkipiispan prokuraattori Pierre Girard kutsui hänet Saint- Paul-de-Fenouillen suurelle torille ja syytti häntä kahden kerettiläisen tapaamisesta, joista toinen oli Belibaste Omalaatuista lisäväriä syytökselle antoi se, että Pierre Girard oli itse ollut mukana sillä aterialla, jolla Pierre Maury oli ensimmäisen kerran tavannut Belibasten Girard oli yhtä hyvin rikoskumppani kuin syyttäjä, ja niinpä hän ei mennyt liian pitkälle. Pierre Mauryllä oli sitä paitsi ystäviä tuomioistuimessakin, paikallisella kylänvoudilla ja Pierre Mauryllä oli yhteinen kummilapsi. Tuomioistuin jonka omatunto ei  liioin ollut täysin puhdas vapautti Pierre Mauryn. Tämä oli esimerkki siitä kuinka Oksitaniassa suojelus-, ystävyys, rikoskumppanuus- ja kummisuhteiden verkosto saattoi lamauttaa inkvisition tehokkuuden.

Vuonna 1308 Montailloun piirityksessä Pierre oli säästynyt inkvisition kynsistä vaeltaessaan viiden muun paimenen kanssa Quien solassa, mutta ennemmin tai myöhemmin tulisi hänenkin vuoronsa. Seuraavina vuosina hän suuntasi kulkunsa etelään aina Espanjan Kataloniaan saakka, josta oli tuleva hänen toinen kotimaansa. Muutamien seuraavien vuosien aikana hän tutustui sekä liittyi Montaillousta paenneisiin kerettiläisiin. Hän tapasi Guillaume Belibasten nuoremman. Rahapulassaan tai muusta syystä Belibaste auttoi toisinaan Pierren johtamaa paimenten ryhmää, johonka liittyi muitakin Montaillousta paenneita paimenia, -Maursin perheen jäseniä. He kertoivat tavanneensa  Pierren sukulaisen ja kertoivat mistä hänen voisi löytää. Talvella 1315–1316 Pierre tapasi Pyreneiden takana Tortosan seudulla sukulaisensa Guillemette Mauryn, naisen jolla oli sekä älyä, että sydäntä mutta myös oveluutta; vähän myöhemmin hän oli valmis liikeasioissa petkuttamaan hyväluontoista sukulaistaan. Lähtiessään laidunvaelluksilleen Pierre jätti omistamansa lampaat Guillemettelle vuokralle. Järjestely oli järkevä sikäli kun Guillemett ei varastaisi mitään Pierreltä; tätä ehtoa ei ikävä kyllä täytetty. Guillemette käytti sopimuskumppaninsa poissaoloa hyväkseen ja ryösti itselleen 150 lampaan taljoista saamansa tulot, jotka kuuluivat Pierrelle. Pantuaan Guillemetten lujille hän sai kuulla tämän lahjottaneen osan saalistaan pyhimys Balibastelle. Pierre vimmastui varkaudesta ja nimitti Belibastea kitupiikiksi. Belibaste, joka vedoten >täydellisyyteensä< käänsi puheillaan oman velkansa ansaituksi lahjaksi. Belibasten ja Pierren ystävyys kuitenkaan ei kärsinyt tästä, vaan anteeksi antaen Pierre yhä jatkoi ystävyyttään häneen.

Arnaud Sicren ja muiden Belibasten siirtokuntien jäsenten tapaaminen oli Pierrelle ilon aihe. Pierre sanoi: sitten men juttelemme ja pidämme hauskaa, sillä meillä pitää olla mukavaa yhdessä. Pierre nautti yhdessä olosta, vaikka siinä toisinaan oli ristiriitaisiakin sävyjä. Pierren palatessa kerran vuoristosta kesälaitumilta Belibaste sanoi hänelle: kun sinä tulit, me olimme yhtä aikaa iloisia ja peloissamme. Olin iloinen, koska en ollut nähnyt sinua pitkään aikaan, mutta pelkäsin, että sinut oli saatu kiinni ja olit paljastanut meidät kaikki ja tulit nyt urkkijana ottamaan kiinni.