|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Kuusisto: Oli sillä tavalla, että olin seurannut sitä, mutta kun jossain vaiheessa on sanottu, että mä olisin ladannut videokasetteja Scandexalla, niin en ainoatakaan kappaletta, mutta kyllä mä muuten sen prosessin tiesin ja taas sitten tämä käytännön ammattitaito löytyi muualta, koulutus siihen työntekijöille.
Niinimäki: No minä ajankohtana Citylink varsinaisesti aloitti sitten sen tuotannollisen toimintansa siellä Turussa.
Kuusisto: Se alkoi aivan toukokuun loppupuolella, ihan touko-kesäkuun vaihteessa.
Niinimäki: Kerro sitten, mikä oli sitten sen Citylinkin tavallaan henkilöstö ja mitä kukin siellä teki. Aloita omasta toiminnastasi, mitä sinä siellä teit, ja mitä muita henkilöitä oli ja mitä he tekivät?
Kuusisto: No minä hoidin niin kokonaisvaltaisesti tätä toimintaa, hoidin myöskin laskutuksen, tavaroiden lähetystoiminnan, tilaushankintaa ja siellä oli kaksi työntekijää, jotka tekivät sitten, latasivat videokasetteja ja kaksi ihmistä niin periaatteessa tekivät kaikki muutkin tuotantotyöt, joihin osallistuin tosin itsekin mahdollisuuksien mukaan.
Niinimäki: No milläs tavalla tämä byrokratiapuoli hoidettiin, tämä paperisota yhtiöön. Toisaalta siis laskutuksesta jo kerroit, että hoidit sen itse, oliko näin?
Kuusisto: Joo, laskutuksen hoidin itse.
Niinimäki: Millä tavoin hoidit niistä reskontran, liikevaihtoverotuksen ja sitten toisaalta kirjanpidon.
Kuusisto: Matti Paananen kävi tekemässä noin kerran kuukaudessa reskontran, valmistamassa kirjanpitoaineiston kirjanpitoa varten, elikkä mapitti siis laskut ja päivitti reskontran ja sen lisäksi hän myöskin opetti minulle tätä atk:n käyttöä, joka oli jonkin verran outoa.
Niinimäki: Kuka hoiti sitten sen kirjanpidon, varsinaisen kirjanpidon?
Kuusisto: Varsinaisen kirjanpidon hoiti, en mä muista firman nimeä, mutta Vesa Haapalehdon yritys Turusta.
Niinimäki: Kun Citylink aloitti tämän toimintansa silloin touko-kesäkuun vaihteessa kertomallasi tavalla, niin mitenkä itse näit ne liiketoimintaedellytykset. Mihinkä seikkoihin katsoit, että sulla on mahdollisuus yrittää harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa?
Kuusisto: Kyllä mä siinä vaiheessa uskoin, että se onnistuu. Kasettien hinnat alkuvaiheessa oli mielestäni kohdallaan enkä nähnyt mitään estettä siihen, että se ei olisi onnistunut. Tämä kilpailu kiristyi sitten hyvin nopeassa tahdissa ja oli suorastaan epätervettä koskien nimenomaan kolmen tunnin videokasetteja, joilla kilpailtiin koko maassa. Muilta osin toiminta oli takuulla kannattavaa, niin kuin se oli alkuun myöskin kolmetuntisen osalta, mutta hyvin pian kilpailu meni hyvin epäterveeksi, että ei se varmaan kolmen tunnin kasetin osalta enää ollut kovin pitkään kannattavaa. Oli pakko tulla alaspäin hinnoissa.
Niinimäki: Ymmärsinkö oikein, että yhtiön tuotteiden hinnat toiminnan alkuvaiheessa olivat korkeammat kuin mitä myöhemmin, ainakin tämän kolmetuntisen osalta?
Kuusisto: Kyllä. Nimen omaan koskien näitä ns. merkkituotteita, joihin tämä kolmetuntinen kilpailu ”radiokaupan Costa Rica” niin kuin mä olen sanonut joskus aikaisemminkin, niin sitä lukuunottamatta, niin kyllä se oli kannattamatonta.
Niinimäki: Muistatko millä hinnalla sitten tätä ”radiokaupan Costa Rica pakettia” eli satakasikymppistä syksyllä myytiin?
Kuusisto: Syksyllä se myyntihinta, tämä meidän myyntihinta, se oli jotain noin 11,78 markkaa, sitä luokkaa, 12 markan luokkaa lvv 0%.
Niinimäki: Voitko kertoa, millä hinnalla havaitsit sitä myytävän vähittäismyyntiliikkeissä eli sen jakeluketjun viimeisessä portaassa?
Kuusisto: Kyllä, vähittäiskaupassa myytiin silloin kolmen tunnin videokasetteja ympäri Suomen 7 kappaletta 100 markalla, mikä tekee vähittäismyyntikappalehinnaksi jotain 14,20 markkaa, jotain sitä luokkaa.
Niinimäki: Mikäs oli sitten toiminnan alkuvaiheessa, puhutaan kesäkuusta 1991, niin muistatko, että mikä olisi ollut tämän kolmetuntisen hinta sinulle?
Kuusisto: Se oli alkuvaiheessa muistamani mukaan...
|