|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
6. Hinnoittelusta ja Teoston rooli asianomistajana s.7
Link tuotteen myynnin erillinen selvittäminen ei sopinut Teoston tai verottajan marinoimaan strategiaan. Ei myöskään markkinoilla vallinneen hintatason vertailuun tai selvittäminen. Vesa Kuusisto kertoi markkinahinnasta seuraavasti Niinimäen kysymykseen: Mihinkä seikkoihin katsoit, että sulla on mahdollisuus yrittää harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa?
Kuusisto: Kyllä mä siinä vaiheessa uskoin, että se onnistuu. Kasettien hinnat alkuvaiheessa oli mielestäni kohdallaan enkä nähnyt mitään estettä siihen, että se ei olisi onnistunut. Tämä kilpailu kiristyi sitten hyvin nopeassa tahdissa ja oli suorastaan epätervettä koskien nimenomaan kolmen tunnin videokasetteja, joilla kilpailtiin koko maassa. Muilta osin toiminta oli takuulla kannattavaa, niin kuin se oli alkuun myöskin kolmetuntisen osalta, mutta hyvin pian kilpailu meni hyvin epäterveeksi, että ei se varmaan kolmen tunnin kasetin osalta enää ollut kovin pitkään kannattavaa. Oli pakko tulla alaspäin hinnoissa.
Niinimäki: Ymmärsinkö oikein, että yhtiön tuotteiden hinnat toiminnan alkuvaiheessa olivat korkeammat kuin mitä myöhemmin, ainakin tämän kolmetuntisen osalta?
Kuusisto: Kyllä. Nimen omaan koskien näitä ns. merkkituotteita, joihin tämä kolmetuntinen kilpailu ”radiokaupan Costa Rica” niin kuin mä olen sanonut joskus aikaisemminkin, niin sitä lukuunottamatta, niin kyllä se oli kannattamatonta.
Niinimäki: Muistatko millä hinnalla sitten tätä ”radiokaupan Costa Rica pakettia” eli satakasikymppistä syksyllä myytiin?
Kuusisto: Syksyllä se myyntihinta, tämä meidän myyntihinta, se oli jotain noin 11,78 markkaa, sitä luokkaa, 12 markan luokkaa.
Niinimäki: Voitko kertoa, millä hinnalla havaitsit sitä myytävän vähittäismyyntiliikkeissä eli sen jakeluketjun viimeisessä portaassa?
Kuusisto: Kyllä, vähittäiskaupassa myytiin silloin kolmen tunnin videokasetteja ympäri Suomen 7 kappaletta 100 markalla, mikä tekee vähittäismyyntikappalehinnaksi jotain 14,20 markkaa, jotain sitä luokkaa.
Klinkaman kertoo kysyttäessä ristiriitaisesti voisiko johtuua aiemmin suoritetusta teemaan liittyneestä informaatiosta, jää lukijan arvioitavaksi. Kuuleminen antaa idean hinnasta markkinoilla. Syyttäjä: Jos pystytte muistamaan ulkoa, tuossa on jotain todisteitakin, mutta jos mä sanon, että kaupalle olisi myyty hintaan 13 tai 14 markkaa näitä kolmen tunnin videokasetteja niin osaatteko te sanoa tästä hintatasosta sitten.
Klinkman: Onko se 1995-96?
Syyttäjä: Nyt puhutaan 90-luvun alusta. -91-92
Klinkman: 12 markkaa. Anteeksi mikä oli se hinta? 12 markkaa kappale.
Syyttäjä: Sanotaan noin 13-14 markkaa. Minulla on tuossa tositteita missä Veljekset Keskiselle on myyty tuohon hintaan kasetteja niin mitä te osaatte sanoa siitä hintatasosta?
Klinkman: Paras hinta minkä olen kuullut niin kuin ulos, mies, kadulle on ollut 4 kasettia 100 markkaa tasan.
Syyttäjä: Se on ollut siis varmaan kaupan ulosmyynti.
Klinkman: On.
Hetkeä myöhemmin syyttäjä palaa asiaan ja Klinkman ajautuu tilanteeseen joka tuo esille, että todistaminen on vaikeaa:
Syyttäjä: Täyttikö tuohon aikaan tämä Silver Shadow aika paljon näitä markkinoita.
Klinkman: Joo
Syyttäjä: Muistatteko te mihin hintaan niitä myytiin ulos.
Klinkman: Niitä myytiin kuluttajalle pakettina. Silloin oli 6 kappaletta 100 markkaa. Veljekset Keskinen.
Syyttäjä: Olisiko myyty vielä halvemmallakin joissain tilanteissa?
Klinkman: Kyllä varmasti.
Klinkman todistuksessaan tuo esille - itse todistuksen sisällön suuren liikkumavaran. Mieleeni tuleekin millaisen opastuksen Klinkman oli saanut Teoston Kimmo Pörstiltä ennen saapumistaan todistamaan. Hänhän saapui Pörstin pyynnöstä todistamaan asiassa - aiheenaan hinnoittelu. Klinkaman oli vuosia toimintu kilpailevan yhtiön hallinnossa, yhtiön joka teki konkurssin v.1992.
|