32 Ajatuksia uskosta, eettisyydestä, psykologiasta, oikeudesta sekä filosofiaa -vallasta, sekä verotuksesta.

32.1.5


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

puhuttaessa ovat tuomarit/tuomitsijamme tärkeässä roolissa. Hans Frank valmistui 23 vuoden iässä lainoppineeksi tuomariksi, hän on menestynyt opinnoissaan. Otan hänet esimerkiksi tuomarista kuten olen ottanut esimerkiksi myös 2000 vuotta aiemmin toimineen tuomari Pilatuksen. Hans Frank eli ja vaikutti kansallis-sosialistisessa Saksassa. Hän eteni päättäväisyytensä sekä vallanhimonsa johdosta suurin askelin kohti virkaa jossa hän sai palvella itse johtaja Hitleriä. Hän oli näin edennyt luottamustehtävään jossa asemassa hänen ei tarvinnut kuunnella kansaa, vaan hän sai toteuttaa kansallis-sosialistisen Saksan suurta unelmaa. Unelmaa johonka kuului arjalainen ylivalta, riippumattomuus ulkovalloista, sekä kaikista jotka eivät taistelleet kansallis-sosialistisen saksan puolesta. Tosin sanoen "jos et toimi meidän puolellamme olet meitä vastaan". Hän loi lakinsa itse ja toimi niiden mukaan. Hans Frank johti Auschwitz keskitysleirin tuhoamis-suunnitelmia (ps.klikkaa) Historia kertoo hänestä mm. Hans Frank was leader of the National Socialist Lawyers Bund 1933-1942,  member of the Reichstag, President of the International Chamber of Law 1941-42 and of the Academy of German Law.

Onko Hans Frank pokkeuksellinen tuomari? ei hän uskoi itseensä/sidosryhmien aikaansynnyttämiin ennakkoluuloihin ja toimiensa oikeutukseen aivan loppuunsa saakka. Näin myös meidän aikamme tuomarit uskovat toimiensa oikeutukseen. Mittasuhteissa on eroa, inhimillisissä kärsimyksissä subjektiivisesti ei. Tappio on pahempi kuin kuolema, sillä sen kanssa on opittava elämään: lausuu Bill Musselman. Kaiken inhimillisyyden ylimpänänä julistuksena on kansainyhteisö julistanut ihmisoikeudet. Ihmisoikeudet julistavat ihmisten keskinäisestä suhtautumisesta ihmisyyteen. Valtaosa kaikista mailman kansakunnista on hyväksynyt ihmisoikeusjulistuksen. Ihmisoikeusjulistus on hyväksytty myös osaksi Suomen perustuslakia ja siitä on johdettu myös kansalaisten perusoikeudet. Hoviväen suppeasta joukossa syntyneeseen sidosryhmään on virannomaistoimijoiden mahdollisuus vaikuttaa yhteisen edun - uskon avulla. Yhteisen ympäristön (työskentely- ympäristön vaikutus) luoma välitön kanssakäyminen luo edellytykset kanssakäymiseen jossa meidän puolella toimiminen mitataan päätöksissä.

Avaamalla päivän lehden voimme olla vakuuttuneita siitä, että lehdessä kerrotaan ihmisoikeusrikkomuksista, ihmisyyteen liittyvistä rikoksista. Näiden rikkomusten kärkihahmoina ovat valtioiden johtajat sekä heidän lähiorganisaationsa, armeijat ym. vallantavoittelijat, tuomarit jne... Valta tavoittelee valtaa ja varallisuutta. Valta stimuloi valtaa, näin toimiessaan se syrjäyttää positiivisen oikeuden hyveet ja moraalifilosofian. Valta korruptoi ja vahvistuu, se imee mukaansa. Aivan kuin valloilleen päässyt virta tai tsunami joka uurtaa itselleen lisää sijaa - hautaa alleen. Virta ja tsunami jättää jälkensä suunnattomasta vallasta ja voimasta. Valta ei kuuntele jos sitä ei pakota kuuntelemaan. Demokratia sekä toimiva demokraattinen järjestelmä pakottaa, luo edellytykset diskussiin, muussa tapauksessa toimiva järjestelmä luo demokratiavastaiset ainekset/ mielivaltaisen oikeusjärjestelmän.

Diskussi/dialektiikka on objektiivisen oikeuskäytännön peruspilari jota ei turhaan ylläpidetä. Diskussin vastastapuolena on mm. kielen ymmärtäminen. Olen tämän prosessin aikana kokenut niin kielen ymmärtämättömyyttä, diskussin rajoituksia kuin tuomarivallankäytössä inhimillisen sieluttomuuden puutetta. Sieluttomuudella kuvataan mm. rakkauden puutetta, kyvyttömyyttä lähimmäisenrakkauteen jota tunnemme, että emme syyllistyisi ihmisyyden rikkomuksiin, inhimillisten trakedioiden aiheuttamiseen. Ihmisoikeuksien tuntemus/ ihmisyys, lähimmäisenrakkaus kertovat terveestä sielustamme joka pyrkii analysoimaan ja testaamaan oikein saamamme ulkoiset impulssit/aistikokemukset. Näin, että emme syyllistyisi toistemme tuomareiksi tutkimalla aistimaailman ilmiöitä, vaan sen sijaan pyrkisimme dialektiikan avulla absoluuttiseen totuuteen.

Filosofi Platon totesi, että täydellinen tieto on aina matemaattista. Totuuden yhteensopivuusteorioiden (koherenssiteoriat) mukaan jokin väite on tosi, jos se on yhteensopiva muiden totuuksien kanssa. Tuomarikunnassamme yhä toimii henkilöitä joilla ei ole perusedellytystä suorittaa käsitellyn aineiston analyyttistä testiä ristiriitaisuuksien selvittämiseksi. Tuomareita kuten Matti Anttila, Matti Kalske, Harri Lintumäki, Jaakko Jonkka, Kaapo Kartio, Pirkko Mikkola ja Ahti Ikola etc. joille laskutaito on vieras elementti päätöksenteossa ja mikä pahinta on heitä joilta puuttuu sielu, inhimillisyyden/ ihmisyyden aura joka positiivisen oikeuden ylläpitämisessä on perusedellytys. Tuomarille on siis tärkeää asia, että hän huolellisesti valvoo, ettei Jumalan puolesta tee väärää tuomiota, jolla hän tuomitsee itsensä iankaikkiseen kadotukseen, koska hän kääntää väkivallaksi ja vääryydeksi Jumalan tuomion ja käskyn, jonka Jumala on oikeudeksi asettanut.

Edellinen tuomariohjeen viesti kertoo ihmisyyden tärkeydestä. Tärkeydestä josta lausutaan Jeesuksen antamassa käskyssä (Joh. 13:34) "minä annan teille uuden käskyn: Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä rakastan teitä, rakastakaa tekin toisianne". Tuomarille on asetettu suuri vastuu, hänen tulee tehtävässään keskittyä apsoluuttiseen totuuteen, että uskomukset eivät aseta tunteita ja intuitiota edelle järkeä ja aistikokemuksia. Vaikeutena on, että tutkivan subjektin (mm.tuomarin) sisäinen tietoisuus on vääristynyt, siksi se on riisuttava/puhdistettava sidosryhmien aikaansynnyttämistä ennakkoluuloista. Absoluuttinen tai paremminkin avoin analyyttinen tietoisuus paljastuu vasta kun arkiajattelun harjaanjohtavista tulkintatavoista on vapauduttu. Subjekti on useimmiten tietoinen arkiajattelunsa suuntautumisesta, ilman havaintoa siitä vaikutuksesta miten arkiympäristön ärsykkeet häneen vaikuttaa.

Filosofiasta löytyy viranomaisyhteistyön juureen liittyvä teesi jonka on kirjoittanut Hovard Spring: Samaan kohteeseen suuntautuva rakkaus ei tee ihmisistä liittolaisia. Viha tekee sen aina. Oikeuslaitoksemme riippumattomalle toiminnalle viranomaisyhteistyö asettaa valtavat haasteet. Suomalaisessa hallintomenettelyssä toimitaan päivittäin samoin premissein kuten inkvisiittorit 1200-1300 luvulla harjoittaessaan noitavainoja (Lue: Inkivisio pos 24.) Yrittäjä on verrattavissa tuon ajan laimmaspaimeneen, hän tukee ympäristön tarpeita sekä taloutta - kunnes kokee inkvision hänelle asettaman kohtalon.

Toisistamme välittäminen liittyy oleellisesti osana lähimmäisenrakkauteen. Välittäminen/ lähimmäisenrakkaus on osa jokapäiväistä kanssakäymistä ihmisten kesken. Tähän kanssakäymiseen kuuluu objektiivinen suhtausuminen lähimmäistemme tuntemuksiin ja edesottamuksiin. Etiikka ja moraali ovat synnyttäneet konvenasseja keskinäiseen kanssakäymiseen jonka voi nähdä kehittyvän yhteiskunnan valtakoneiston muokkaamaan suuntaan. Valtakoneiston, viranomaisten, oikeuslaitoksen, puolustusvoimien, poliisin ja koululaitoksen rooli ja käyttäytyminen synnyttää kansalaisiin kuvan välittämisestä, oikeudenmukaisuudesta, kuin myös yhteisöllisestä etiikasta/moraalista - perimmäisesti "välittämisestä" välinpitämättömyydestä. Koulukiusaaminen, armeijassa harjoitettu simputus, viranomaiten/poliisin harjoittama epäoikeudenmukainen kohtelu, oikeuslaitoksen väärät tuomiot/oikeusmurhat, jne. kertovat karua kieltään rakkaudettomuudesta ja välittämisen puutteesta. Välittämisen puute näkyy yhteiskunnassamme kaikialla. Pahoinvointi lisääntyy, välinpitämättömyydestä johtuvien uhrien määrä kasvaa.

Y.R

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>