View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Koulutimme myös halukkaita
oppisopimuksella jonka katsoimme turvaavan ammattitaitoisen työvoiman
kehittämisen.
Pos.3.1.4 Teollinen toiminta sekä organisaatio
kasvavat ja myös arkielämänkokemukset
Vuonna 1973 keväällä palkkasin työkalukonepajan
työnjohtajaksi teknikko Kauko Kanniston, hän muutti Orivedelle
Tampereelta, kuten useat konepajamme työntekijät olivat
tehneet. Kauko jäi mieleeni persoonallisena ja ihmisten kanssa
hyvin toimeen tulleena henkilönä. Monia mieleen painuneita
kommelluksia hänelle tapahtui. Kerron tässä erään
episodin.
Olimme palaverin jälkeen illallisella paikallisessa ravintolassa
josta yöllä siirryimme kotiini turisemaan. Kauko asui
perheensä kanssa Knaappilan koululla joka sijaitsi noin 10
km päässä Orivedeltä Kangasalan tietä etelään.
Oli lauantai varhaisaamun tunnit, kun Kauko nappasi eteisestämme
pikkutakin päällensä ja lähti kävelemään
yli kilometrin päässä sijaitsevalle Oriveden bussiasemalle.
Siellä hän hyppäsi bussiin. Bussin edettyä Jyväskylän
tielle tuli rahastaja myymään matkalippua, tässä
vaiheessa Kauko huomasi, että hänellä on väärä
takki päällä ja taskuissa ei ole rahaa ja lisäksi
hän on menossa väärään suuntaan, pohjoiseen,
kun pitäisi mennä etelään. Matkaa oli tehty
muutamia kilometrejä kun Kauko hyppäsi bussista ja lähti
taapertamaan kohti Orivettä. Muutaman tunnin kuluttua Kauko
soittaa ovikelloamme ja kertoo ottaneensa väärän
takin jossa ei ollut myöskään rahaa. Vaihdettua takin
hän pinkaisi kiireesti takaisin bussiasemalle, koska vanhan
tien kautta oli lähdössä bussi Tampereelle johon
hän aikoi ehtiä. Kauko ehti bussiin ja huokaisi helpotuksesta,
väsyneenä mutta onnellisena.
Bussi oli pysähtynyt linja-autoasemalle kun rahastaja naputti
Kaukon olkapäätä kysellen, että eikös hänen
pitänyt jäädä pois Knaappilan pysäkillä,
nyt ollaan jo Tampereen linja-autoasemalla. Kauko oli nukahtanut
Orivedeltä lähdettäessä ja nukkunut koko, noin
tunnin, matkan Tampereelle saakka. Kaukon ei auttanut kuin tutustua
uudelleen aikatauluihin selvittääkseen milloin hän
pääsisi Knaappilaan. Klo 16.00 tienoilla oli lähdössä
bussi Kangasalan kautta Orivedelle johonka Kauko päätti
tähdätä. Nyt hänellä oli sopivasti aikaa
käydä Hämeenkadulla jossain ottamassa oluet saadakseen
vointinsa paremmaksi. Kävellessään takaisin päin
kaupungilta kohti bussiasemaa tapasi hän anoppinsa joka ihmetteli
mitä Kauko tekee Tampereella, koska he ovet illalla tulossa
heille Knaappilaan kylään.
Kauko kertoi minulle tästä episodista seuraavalla viikolla,
myös ettei ollut kyennyt nauramatta tapahtunutta anopille kertomaan.
Kauko oli juuri ennen anopin perheen saapumista ehtinyt, Bussilla,
illaksi kotiin.
Konttorissamme vallitsi hyvä henki. Marja
oli v. – 72 keväällä aloittanut työt konttorissamme,
hän tuli aina hyvin juttuun kaikkien kanssa. Marja ystävystyi
eritoten Pirkon kanssa jonka tehtävänä oli taloushallinto.
Pirkko oli Ekonomi, varsin pirteä, hyvännäköinen,
mukava pakkaus. Kun hän myöhemmin palasi Tampereelle,
ja eteni urallaan, kävimme hänen ja miehensä Alpon
luona muutamaan otteeseen kylässä. Konttoripäälliköksi
palkkasin, paikallisen kansallisosakepankin johtaja Mattilan suosituksesta
v. – 72 vaihteessa Jarmo Saaren. Hänen kanssaan ystävystyimme
ja vietimme myös vapaa aikaa yhdessä, kyläilyn ym.,
merkeissä. Myöhemmin Jarmo Saari siirtyi meiltä Riihimäen
lasin konttoripäälliköksi. Yhteistyökin säilyi,
koska yhtiömme oli myös Riihimäen lasin yksi toimittaja
muovitulpissa ja korkeissa, meille liikesuhteella oli huomattava liiketaloudellinen
merkitys.
Muoviosaston työnjohtajaksi palkkasin Jarmo Saaren suosituksesta
hänen tuttavansa Vesa Kuusiston. Vesa oli aiemmin ollut töissä
perheyhtiön kenkätehtaassa (myös johtokunnassa) joka
oli sukupolvenvaihdon jälkeen ajautunut vararikkoon. Vesalla
oli kokemusta työnjohdollisista tehtävistä kuin myös
yritystoimintaan liittyvästä kokonaiskuvasta.
Pos.3.2.1. Pienyrittäjän rooli –
70 luvun rahoitusmarkkinoilla
Myyntimme kehittyi lähialueilla sekä
viennissä, joista Saksaan Neckermanin tavaratalolle tekemämme
toimitus on jäänyt mieleeni. Tämä kauppasuhde
avasi myös silmäni pankkimme suhtautumisessa.
Olin ostaessani Stubbe ruiskuvalukoneita saanut mahdollisuuden tutustua
Saksalaisen tehtaan myyntipäällikköön joka oli
kovin kiinnostunut vesisuodattimemme myyntimahdollisuuksista. Hänen
tiedustellessaan lupaani saada esitellä tuote muutamille jälleenmyyjille
olin asiasta otettu ja lupasin hänelle kaiken tarvittavan tuen.
Ei aikaakaan kun saimme 10.000 suodattimen tilauksen Neckermanin
tavarataloketjulta. Tämänkin kokoiset erät kykenimme
toimittamaan varastostamme. Varastossamme saattoi parhaillaan olla
20–30.000 vesisuodatinta. Noin kolmenkymmenen päivän
kuluttua toimituksesta saapui kirjattu kirje Neckermanilta joka
sisälsi vajaan 150.000 markan shekin. Toimitin shekin paikalliselle
liikepankin johtaja Mattilalle, joka suurella mielihyvällä
otti shekin vastaan luvaten siirtää varat tilillemme muutaman
päivän sisällä. Tuotteidemme vientivolyymi ylitti
kotimaan myynnin (huomioidessamme myös Bernerin kautta tapahtuneen
vientimme - joka laskutettiin heiltä). Myyntimme oli ensimmäisen
kolmen vuoden aikana noussut noin kolmeen miljoonaan markkaan. Yhtiö
työllisti pyöreät 30 ihmistä.
|