View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Rakentamiseen liittyvästä rahoituksesta huolehti Mika, hän myös valvoi ja johti rakennusprojektin edistymistä. Hänen haltuunsa anoimme myös kiinteistön kiinnitykset luottojen vakuudeksi. Mikan ja häntä lähellä olevien yhtiöiden – rahoittajien - saatavat kasvoivat oleellisesti (yli 6.milj mk) tämän projektin myötä. Taloudellisesti rakennusprojekti onnistui Mikan johdolla odotusten mukaisesti. Kiinteistö oli rakennusteknisesti kuin myös ulkoisesti erittäin edustava. Hallia käytettiin myös esimerkkinä hyvästä teollisuusrakentamisesta. (Ks. Kuva)

8.1.2 Vaikeita päätöksiä.

Olimme saaressa useita tunteja. Emme saunoneet, nautimme savustamosta noutamamme savukalan, salaattia sekä keitettyjä perunoita. Ruokajuomana joimme oluen. Pohdimme hyvän tuoteprojektin saamaa kohtaloa, mieltämme kalvoi "petos" jonka kohteeksi tahattomasti jouduimme ja jota emme osanneet pukea sanoiksi. Mika halusi irti koko hankkeesta, ennen kuin se imee hyvää mukanaan - hyvää rahaa - huonon perään. Markulla ei yhdenvertaisesti Mikaan verrattuna ollut menetettävää, ei suoria sijoituksia - mutta lainojen järjestelyjen johdosta takaukset olivat myös hänen kohdallaan merkittävät. Minä en ollut kaikkien lainojen takaajana (ei pyydetty) ja johtui ainoastaan siitä, että lainojen sopiminen ja nostaminen oli tapahtunut Helsingissä sijainneessa pankissa jossa Mika ja Markku nauttivat korkeata luottamusta. Minun asemani oli vaikea, ei vähiten Jyväskylän/Keski-suomen veroviranomaisten vainosta johtuen. Olin v.-87 nostamatta palkkaa Scandexa Oy:stä ja jatkoin saman periaatteen mukaan edelleen. (Tulonmuodostukseni syntyi KY:n liiketoiminnasta). Kävimme vaihtoehtoja läpi, tunsin hyvin kustannusrakenteen. Päätimme nyt saneerata kaikilla keinoilla kulurakennettamme. Lisäksi ryhdyimme tutkimaan eri mahdollisuuksia koko toiminnallisen rakenteen korjaamiseksi. Tarvitsimme aika lisän ja otimme toimintaa varten 1,5 milj. mk lisä lainan. Syksyllä –88 kokoonnuimme Mikan kotiin Kuusisaareen ja pidimme yhtiön hallituksen kokouksen. Hallituksen kirjaama päätös velvoitti hakemaan yhtiön teolliselle toiminnalle ostajan, sekä lopettamaan teollinen kasetti valmistus. Tarkoitus oli jatkaa markkinointia ja myyntiä sekä kehittää oheistuotteiden (koteloiden) myyntiä. Minun oli määrä hakea sopivia ostaja kandidaatteja.
Olimme pohtineet asiaa monelta kantilta ja tulleet tulokseen, että sopivia kohdemaita on ensiksi haettava Euroopasta. Unkarissa kustannustaso ja palkkataso oli Suomeen verrattuna noin 1/15 osa. Unkarissa olivat yritykset toimineet pitkään teollisessa alihankintasuhteessa Saksalaisen teollisuuden kanssa. Tämä kanssakäyminen antoi uskollemme pohjaa Unkarin teollisen toimintakulttuurin laadusta sekä avautumisesta länteen. Päätimme tutkia tämän "mahdollisuuden".

Parin viikon päästä kokouksesta lähdin Unkariin. Ryhdyin kokoamaan verkostoa jonka avulla voisin saada tietoa elinkeinoelämästä. Tavoite oli löytää ennakkoluulottomia ja nälkäisiä yhtiöitä joilla olisi ennestään kokemusta muovituotannosta tai pienlaitevalmistuksesta. Kului viikkoja – muutama kuukausi, ennen kuin sain tuntumaa yrityksistä joilla olisi vaaditut resurssit käytössään. Mielenkiintoa tätä uutta tuotannon alaa kohtaan osoitettiin monelta suunnalta. Neuvottelut strategiani vaati kilpailuilmapiirin luomista siitä, kuka pystyisi osoittamaan paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön sekä osoittamaan puitteet ja rahoituksen.
Neuvottelut keväällä –89 johtivat sopimukseen ICO:n "kolhoosin" kanssa. Heillä oli omaa muovituotantoa kuin myös erilaista kevyttä metallikomponenttituotantoa. He mm. valmistivat alihankkijana Saksalaiselle päämiehelle suuren valikoiman erilaisia pienjännitekatkaisijoita, merkkilamppuja ym. ICO oli ja on yksi Euroopan suurista kynien valmistajista. Heille uusi moderni muovikomponenttituotanto ja kokoonpanotuotanto sopivat hyvin. Samaan aikaan neuvottelujemme tuoksinnassa ICO:n sisällä oli kireä tunnelma johtuen nuoremman polven valtataistelusta yhtiön johtopaikoista. Peter Domocos oli ICO:n tuotantopäällikkö ja käymiemme neuvottelujen aikana hän sivuutti yhtiön silloisen johtajan, ja hänestä tuli yhtiön uusi pääjohtaja. Olin neuvotellut ICO:ssa vain hänen kanssaan ja johdollaan suunnitelmistamme sekä intressiemme sisällöstä. Saimme yhteistyösopimuksen valmiiksi keväällä –89 ja samana kesänä - heinäkuussa aloitimme kokoonpanotyöt Unkarissa. Toimitimme sinne kokoonpanolaitteet ja komponentit Suomesta. Hämeenlinnan tehtaalla lopetimme tässä yhteydessä (-89) kasettien kokoonpanon kokonaan ja sanoimme väen irti. Väki pääosin asui Tervakoskella ja Tervakoski Oy:n parantuneen tilanteen johdosta, he - lähes kaikki - pääsivät takaisin Tervekoski Oy tehtaalle töihin. Tämä oli ensimmäinen vaihe tappiollisen toiminnan lopettamisessa.