View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Rakentamiseen liittyvästä
rahoituksesta huolehti Mika, hän myös valvoi ja johti
rakennusprojektin edistymistä. Hänen haltuunsa anoimme
myös kiinteistön kiinnitykset luottojen vakuudeksi. Mikan ja häntä lähellä olevien yhtiöiden –
rahoittajien - saatavat kasvoivat oleellisesti (yli 6.milj mk) tämän projektin
myötä. Taloudellisesti rakennusprojekti onnistui Mikan johdolla odotusten
mukaisesti. Kiinteistö oli rakennusteknisesti kuin myös
ulkoisesti erittäin edustava. Hallia käytettiin myös
esimerkkinä hyvästä teollisuusrakentamisesta. (Ks. Kuva)
8.1.2 Vaikeita päätöksiä.
Olimme saaressa useita tunteja. Emme saunoneet,
nautimme savustamosta noutamamme savukalan, salaattia sekä keitettyjä
perunoita. Ruokajuomana joimme oluen. Pohdimme hyvän tuoteprojektin
saamaa kohtaloa, mieltämme kalvoi "petos" jonka kohteeksi
tahattomasti jouduimme ja jota emme osanneet pukea sanoiksi. Mika
halusi irti koko hankkeesta, ennen kuin se imee hyvää
mukanaan - hyvää rahaa - huonon perään. Markulla
ei yhdenvertaisesti Mikaan verrattuna ollut menetettävää, ei suoria sijoituksia - mutta lainojen
järjestelyjen johdosta takaukset olivat myös hänen kohdallaan
merkittävät. Minä en ollut kaikkien lainojen takaajana (ei
pyydetty) ja johtui ainoastaan siitä, että lainojen
sopiminen ja nostaminen oli tapahtunut Helsingissä sijainneessa
pankissa jossa Mika ja Markku nauttivat korkeata luottamusta. Minun
asemani oli vaikea, ei vähiten Jyväskylän/Keski-suomen
veroviranomaisten vainosta johtuen. Olin v.-87 nostamatta palkkaa Scandexa Oy:stä
ja jatkoin saman periaatteen mukaan edelleen. (Tulonmuodostukseni
syntyi KY:n liiketoiminnasta). Kävimme vaihtoehtoja läpi,
tunsin hyvin kustannusrakenteen. Päätimme nyt saneerata
kaikilla keinoilla kulurakennettamme. Lisäksi ryhdyimme tutkimaan
eri mahdollisuuksia koko toiminnallisen rakenteen korjaamiseksi.
Tarvitsimme aika lisän ja otimme toimintaa varten 1,5 milj.
mk lisä lainan. Syksyllä –88 kokoonnuimme Mikan kotiin
Kuusisaareen ja pidimme yhtiön hallituksen kokouksen. Hallituksen
kirjaama päätös velvoitti hakemaan yhtiön teolliselle
toiminnalle ostajan, sekä lopettamaan teollinen kasetti valmistus.
Tarkoitus oli jatkaa markkinointia ja myyntiä sekä kehittää
oheistuotteiden (koteloiden) myyntiä. Minun oli määrä
hakea sopivia ostaja kandidaatteja.
Olimme pohtineet asiaa monelta kantilta ja tulleet tulokseen, että
sopivia kohdemaita on ensiksi haettava Euroopasta. Unkarissa kustannustaso
ja palkkataso oli Suomeen verrattuna noin 1/15 osa. Unkarissa olivat yritykset
toimineet pitkään teollisessa alihankintasuhteessa Saksalaisen
teollisuuden kanssa. Tämä kanssakäyminen antoi uskollemme
pohjaa Unkarin teollisen toimintakulttuurin laadusta sekä avautumisesta
länteen. Päätimme tutkia tämän "mahdollisuuden".
Parin viikon päästä kokouksesta
lähdin Unkariin. Ryhdyin kokoamaan verkostoa jonka avulla voisin
saada tietoa elinkeinoelämästä. Tavoite oli löytää
ennakkoluulottomia ja nälkäisiä yhtiöitä
joilla olisi ennestään kokemusta muovituotannosta tai
pienlaitevalmistuksesta. Kului viikkoja – muutama kuukausi,
ennen kuin sain tuntumaa yrityksistä joilla olisi vaaditut
resurssit käytössään. Mielenkiintoa tätä
uutta tuotannon alaa kohtaan osoitettiin monelta suunnalta. Neuvottelut
strategiani vaati kilpailuilmapiirin luomista siitä, kuka pystyisi
osoittamaan paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön sekä
osoittamaan puitteet ja rahoituksen.
Neuvottelut keväällä –89 johtivat sopimukseen
ICO:n "kolhoosin" kanssa. Heillä oli omaa muovituotantoa
kuin myös erilaista kevyttä metallikomponenttituotantoa.
He mm. valmistivat alihankkijana Saksalaiselle päämiehelle
suuren valikoiman erilaisia pienjännitekatkaisijoita, merkkilamppuja
ym. ICO oli ja on yksi Euroopan suurista kynien valmistajista.
Heille uusi moderni muovikomponenttituotanto ja kokoonpanotuotanto
sopivat hyvin. Samaan aikaan neuvottelujemme tuoksinnassa ICO:n
sisällä oli kireä tunnelma johtuen nuoremman polven
valtataistelusta yhtiön johtopaikoista. Peter Domocos oli ICO:n tuotantopäällikkö
ja käymiemme neuvottelujen aikana hän sivuutti yhtiön
silloisen johtajan, ja hänestä tuli yhtiön uusi pääjohtaja.
Olin neuvotellut ICO:ssa vain hänen kanssaan ja johdollaan
suunnitelmistamme sekä intressiemme sisällöstä.
Saimme yhteistyösopimuksen valmiiksi keväällä
–89 ja samana kesänä - heinäkuussa aloitimme
kokoonpanotyöt Unkarissa. Toimitimme sinne kokoonpanolaitteet
ja komponentit Suomesta. Hämeenlinnan tehtaalla lopetimme tässä
yhteydessä (-89) kasettien kokoonpanon kokonaan ja sanoimme väen
irti. Väki pääosin asui Tervakoskella ja Tervakoski
Oy:n parantuneen tilanteen johdosta, he - lähes kaikki - pääsivät
takaisin Tervekoski Oy tehtaalle töihin. Tämä oli ensimmäinen
vaihe tappiollisen toiminnan lopettamisessa.
|