24 Inkvisitio (lähdeaineisto 1200-1300 luvulta)

24.1


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

 

College de Frances Professori Le Roy Ladurien on koonnut ja kirjoittanut teoksen - Montaillon, Ranskalainen kylä 1294-1324,

Kirja on ensimmäisen kerran ilmestynyt Ranskassa v.1975. Ajatuksenani on tuoda esille kuva tuon ajan oikeuslaitoksen ja hallintoväen "hoviväen" toiminnasta, - ikään kuin "kevennykseksi". Olen kirjan sisällöstä/aineistosta koonnut seuraavan lyhennelmän:

Kirjaan on koottu autenttista historiatietoa (dokumenteista ja pöytäkirjoista) pienen Montaillon kylän suvuista ja asukkaista, sekä tuon ajan hallintokoneiston vallankäytöstä. Kylä kuului Pamierin hiippakuntaan ja oli osa Foix::n kreivikuntaa. Kylässä oli vallalla kataarilaisuus, sen perusfilosofiana oli usko dualismiin (Platon), toinen edusti hyvää ja toinen pahaa. Toinen oli  Jumala, toinen  Saatana; toisella puolella valo, toisella pimeys; toisella puolella henkinen maailma, joka oli hyvä, toisella maallinen, - lihallinen, ruumiillinen, turmeltunut maailma. Kataarilaisuuden perustana oli jako puhtaaseen eliittiin mm: täydelliset –perfecti;  hyvät miehet –boni bomines; kerettiläiset –heretici.

Ristiretkien avulla 1200 luvulla paavi murskasi raaoin ottein kerettiläisyyttä. Samoin Ranskan kuningas levitti valtaansa etelä-Ranskaan, aina Pyreneille saakka - kerettiläisyyttä  tekosyynä käyttäen. Vuonna 1244 vallattiin Arieges Montsegurr, kerettiläisyyden "viimeinen linnake", ja sitä hallussaan pitäneet Albigenssit poltettiin yhteisroviolla.

Vielä 1300-1318 yksi kylä Ylä-Aliegeran rinteillä, Montaillon, Carcassonnessa  (Languedocissa), Pamierin hiippakunnassa ylläpiti kataarilaisuutta. Kylässä (n.200-300 asukasta) elettiin kohtuullisen avoimessa suhteessa aatelisten, talollisten, paimenien ja renkien kesken. Kylässä oli eletty perinteisesti sovussa aatelisväen ja aatelittomien kesken ja näiden suhteiden ylläpidossa mentiin äärimmäisyyksiin. Kun ristiriitoja esiintyi aatelisten kesken - niitä soviteltiin muun muassa avioliitoin. Tärkeintä osaa kaikessa kanssakäymisessä ylläpiti valtasuhteet, joiden avulla perheet myös eliminoivat kilpailijoitaan. Valtakoneistolla ei ollut poliisilaitosta, mutta kaikki jotka eivät pysyneet täysin oikealla ja kaidalla tiellä tunsivat elävänsä "kafkamaisessa" urkinnan ja ilmiantajien ilmapiirissä.
Kylän kirkkoherran Clerguen perheen klaani loi toiminnallaan puitteen kylän elintapojen hyväksymiselle, ja valtaansa käyttäen loivat omat "etiikan ja moraalin" sääntönsä asukkaiden hyväksyttäväksi.
 
Pohjois-Ranskan - Oksitanian/Carcassonnen dominikaaninen tuomioistuin/inkvisitio - sai Viennen kirkolliskokouksen v.1312 tekemään päätökseen nojautuen ohjeet, jonka mukaan paikallisen piispan oli yhteistyössä dominikaanijohtajien kanssa huolehdittava rankaisutoimista. Inkvisio-oikeus toimi sulassa sovussa Ranskan hovin kanssa. Kirjan "Montaillon Ranskalainen kylä 1294-1324", piispa Jacques Fournier syntyi luultavasti 1280 luvulla Foix:n kreivikunnassa ja on dokumenttiaineiston lähdehenkilö. Hän toimi v.1317 alkaen Pamiersin hiippakunnan piispana. Hän kunnostautui roolissaan järjestämällä inkvisitio-oikeudenkäyntejä kerettiläisiä, väärinoppineita, ym; harhautuneita vastaan. Hän halusi tehdä - tai ainakin johtaa itse tapahtumia, siksi myös Pamierin inkvisitiopöytäkirjoja kokonaisuudessaan leimaa hänen alituinen mukanaolonsa.

Inkvisitio-oikeudessa istuivat toisinaan myös eräät hiippakunnan ulkopuolelta tulleet korkea-arvoiset inkvisiittorit. Lisäjäseninä oli munkkikuntien jäseniä sekä alueen merkkihenkilöitä kuten tuomareita ja lakimiehiä. Alemmalla tasolla olivat viitisentoista notaaria ja kirjuria, joidenka tehtävä oli saada keskustelut kirjalliseen asuun mutta eivät suinkaan olleet mukana tekemässä päätöksiä. Viimein alimmalla askelmalla oli valan tehnyt alempi henkilökunta: oikeudenpalvelijat, sanansaattajat, vanginvartijat sekä ilmiantajat jotka saattoivat olla korkeassakin asemassa.
Syytettyyn kohdistuneet oikeustoimet saivat yleensä alkunsa yhdestä tai useammasta ilmiannosta. Hänen kotikuntansa kirkkoherra toimitti haasteen hänen kotiinsa ja ilmoitti sen kirkossa. Asian käsittely inkvisitiossa aloitettiin valalla joka syytetty vannoi evankeliumin kautta. Mikäli syytetty oli ollut tutkintovankeudessa, oli häneen tarvittaessa kohdistettu ankaraa tai erittäin ankaraa vankeutta joka sisälsi mm: ahdasta vankikoppia,  jalkakahleita ja häntä myös painostuskeinojen avulla "erilaisien laitteiden ym. keinovalikoiman kanssa"  pyrittiin saada tunnustamaan. Näissä oikeudenkäynneissä tuomittiin syylliset poltettavaksi roviolla, vankilaan, tai pitämään ommeltuna vaatteissaan keltaista ristiä.

Montailloun kylään vaikuttivat ulkopuoliset valtasuhteet, joista Foix:n kreiville keskittyi sekä poliittinen että lääninherran valta. Hänellä oli kylässä kaksi edustajaa linnanvouti sekä kylänvouti. Linnanvouti toimi myös vankilanpäällikkönä sekä avusti kylänvoutia kun hän ajoi takaa todellista tai luuloteltua lainrikkojaa.

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>