View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Myrsky oli tavattoman kova, saimme
radiota kuulla pienveneen kadonneen merellä - myrkyn johdosta.
Ryhdyimme heti kun näimme mahdolliseksi avaamaan pilssin kanavia
sekä kuivattamaan patjoja. Selvitimme myös mistä
vesi pääsi veneeseen. Piikissä sijainneen ankkurikotelon
laipiossa oli kannen ja laipion välissä tiivistämätön
osuus josta vesi ankkurikotelon täytyttyä pääsi
piikin kabiinin kautta pilssiin. Saimme veneen purjehduskuntoon.
Maston etuvantin sijaan käytimme kahta spinnufallia kiristettynä
veneen keulan kiinnitys heloihin, uskoimme näin yli 20 mt.
korkean maston pysyvän pystyssä. Keulaharuksen puuttuminen
esti järeiden purjeiden käytön ja käytimme ainoastaan
babystaagin myrsky purjetta sekä mesaanimaston purjetta. Olimme
yhteydessä Siltalaan joka lupasi toimittaa uuden puuspröökin
etelä Englantiin - Southamptonin pienvenesatamaan, jonne seuraavaksi
purjehdimme. Tänne selvisimme ilman lisä haavereita. Muutaman
päivän odottelun jälkeen saimme puuspröökin.
Asennustoimet kuluttivat päivän jonka jälkeen jatkoimme
matkaa erittäin hyvän sään vallitessa kohti
espanjan pohjoiskärkeä. Muutamien mielenkiintoisien satamavierailujen
(mm. Cap Finister, Porto, Lissabon, ym.) jälkeen saavuimme
Portugaliin Faron pienvenesatamaan lähelle Gibraltaria. Melko
kovaksi ennustetun tuulen johdosta päätin keskeyttää
matkamme tänne. Veneen jätin Filamoran pienvene satamaan
ja palasin lentäen kotiin. Päätin myöhemmin
talvella purjehtia veneen suunnittelemaani asemapaikkaan Malagaan,
jossa sijaitsi erään tuntemani liikennöitsijän venepaikka,
jonka olin sopinut saavani veloituksetta käyttööni..
Pos.3.8. Muutoksen halu
Tehtaan konttorissa ei ensimmäisen 10 vuoden
aikana esiintynyt ongelmia henkilöstöhallinnon kanssa.
Henkilökunnan huomattavasti lisäännyttyä myös
keskinäiset näkemyserot eri toimissa kasvoivat ja aiheuttivat
mielipide eroja joita jouduin selvittämään. Ristiriidat
tavoista toimia sekä asema organisaatiossa johtivat joihinkin
irtisanoutumisiin. Olin aina kunnioittanut vanhojen työntekijöiden
etua organisaatiokehityksessä mikä saattoi johtaa aiheettomaankin
organisaation sisällä tapahtuneeseen "nokitteluun"
-vallankäyttöön. Nopea kasvun myötä tapahtunut
organisaation laajentuminen ja muutokset eivät myöskään
olleet riittävän homogeenisia toimimaan yhtiön eduksi.
Kokonaisuudessaan avainhenkilöiden kyky oleellisen havaitsemisessa
asettui toisarvoiseen asemaan, lähinnä eri osapuolten henkilökohtaisten
näkyvyyden varmistamisen myötä.
Olin ikään kuin mahdottoman tehtävän
edessä. Kaikkea en kyennyt itse valvomaan saatikka tekemään.
Liian nopean kasvun ja muutosten luomat olosuhteet aiheuttivat organisaation
tietotaidon vajavaisuutta saavutetuissa olosuhteissa. Henkilökunta
resurssien lisääminen vuosina -81–82 ei johtanut
tavoiteltuun kehitykseen vaan kustannuskriisiin sekä hallintoprosessiin
itse prosessin sisällä.
Hallintohenkilökunta oli 80 prosenttisesti muualta muuttaneita.
Heidän siteensä paikkakunnalle olivat vähäiset.
Palkkaus ei riittänyt syyksi paikkakunnalla viihtymiseen vaan
työolosuhteiden piti olla muuta tarjontaa paremmat. Tähän
vaikutti ennen kaikkea sisäinen työilmapiiri. Hyvän
työilmapiirin ansiokas ylläpito vaati kaikkien osallistumista.
Onnistuimme tässä kohtuullisen hyvin joskin eräät
toimihenkilöiden suorittamat henkilökohtaiset ratkaisut
jäivät minua kaivelemaan, oli aika katsoa peiliin.
Olin väsymässä, -toivoin lisää laatuaikaa.
Sitä en voinut saada. Yrityksen asettamat rajoitukset/ vaatimukset
elämässäni loivat ne raamit joidenka sisällä
piti toimia. Yhtiö oli vuosia sitten paisunut ympäristöolosuhteita
suuremmaksi. Olin tätä tosi asiaa vastaan taistellessani
käyttänyt houkuttimena rahaa, asemaa, hallinnon henkilökuntamäärää.
Yhtiötä en voinut enää minun kykyihini perustaen
kehittää, keinovalikoimani yhdessä voimieni kanssa
olivat lopussa – olin palamassa loppuun. Toivoin myös
mahdollisuutta aloittaa perhe elämään liittyvän
normaalin kanssakäymisen. Vene osoittautui liian isoksi, -hyvin
huomatuksi, kadehdittavaksi. Veneestä minulle syntynyt imago
ei ollut todellista ja harvoin jos koskaan eduksi. Charter toiminta
oli mielenkiintoista, jopa avartavaa, mutta ei kovinkaan kannattavaa.
Syksyllä v.-82 päätin lähitulevaisuudessa myydä
yrityksen sekä veneen ja lähteä puhtaalta pöydältä
etsimään kevyempiä tehtäviä. Tavoitteemme
oli myös tulevaisuudessa muuttaa kaupunkiin jossa palvelut
olisivat lähellä sekä kulttuurin seuraamiseen olisi
mahdollisuuksia. Saanko koskaan yrittäjäpalkintoa jäi
tulevaisuudessa nähtäväksi? Useimmiten yrityspalkinnot
jaetaan raastuvassa, konkursseissa, ulosmittaustodistuksina, näitä
palkintoja oli ehditty jakaa jo minunkin tuttavapiiriini "entisille"
yrittäjille. Tällaiseen ei minulla ollut "varaa".
Vastuu 60 henkilön työpaikoista – perheistä ja
näiden elintasosta – sekä ympäristövaikutuksista
velvoitti minua tekemään omia ratkaisuja. Yritysjohtajan
tehtävä on antaa yritykselle, minulla ei enää
ollut annettavaa.
|