View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Pos.3.1. Teollinen toiminta käynnistyi
Helsingin seudulla
Yhtiön vaatimat toimitilat vuokrasimme Jääkärinkadun varrella sijainneen kerrostalon kellarista. Muutama (2-3) huonetta, yhteensä
noin 100 neliötä. Ensimmäisiä toimenpiteitämme
oli tarvitsemiemme ruiskupuristusmuottien valmistaminen. Vadim Mayer
oli niiden kanssa puuhastellut jo ennen yrityksemme perustamisesta.
Joitain koepuristuksiakin hän oli teettänyt. Ammattikoulun
konekannan myötä Vadim kykeni valmistamaan muotit ja suorittamaan
niihin tarvittavia muutoksia. Useiden muutosten, koepuristuksien
ja eri kehitysversioiden jälkeen saimme muoteilla aikaan hyväksyttäviä
näyte eriä. Koe-eriä ja varsinaisia tuotesarjoja
valmistettiin alihankintana Helsinkiläisessä muovituotetehtaassa,
jossa oli tarkoitukseen sopivia ruiskuvalukoneita.
Yrityksemme hallintokulttuuri ikään kuin löysi toimintamallinsa
työskentelyn yhteydessä syntyvien kokemuksien kautta.
Mitä Vadim ei tehnyt, tein minä, ja näin minulle
lankesivat toimistorutiinit, markkinointi ja myynti. Sain myös
huomata, että tuotannon suunnittelu ja valmistukseen osallistuminen
lähinnä joustavuuden vaatimuksista lankesi minulle. Kohtuullisen
pian yhtiön palveluksessa oli meidän lisäksemme kaksi
työntekijää. Alkuun valmistustuotanto eteni täysin
manuaalisin apuvälinein. Pakkauksien design oli luotu yhteistyössä
Viherjuuren mainostoimiston kanssa. Käyttöohjeet tuotteelle,
kuin myös esittelymateriaali oli syntynyt pakkauksen kehittelytyön
ohessa. Yhteyden pidon kauppiaisiin hoidin puhelimitse, olinhan
saanut aiemmin ohjelmatoimiston yhteydessä puhelinmyyntikokemusta
josta oli nyt hyötyä. Tarjouskirjeet naputtelin manuaalisesti
pienellä matkakirjoituskoneella. Kopiot kirjeenvaihto arkistoon
syntyivät samalla kalkeerauspaperia käyttämällä.
Tietokoneista ym. elektronisista toimistokoneista ei tuohon aikaan
tiedetty kuin tulevaisuuselokuvien fiktioissa ja skenaarioissa.
Tärkeimpiin "suurasiakastapaamisiin"
ympäri Suomea porhalsin helposti, olihan minulla kokemusta
Suomen maaseudulle tekemistäni sadoista keikkamatkoista. Olin
useita vuosia kuskannut orkestereita keikkamatkoille lähes
jokaiseen Suomen maakuntaan. Tämän yli 100.000 km vuosittaisen
ajokokemuksen katsoin vahvaksi eduksi myyntityössä. Minulla
ei ollut pientäkään epäilystä lähteä
nopeasti matkaan, oli kysymyksessä mikä tahansa kohde,
missä tahansa Suomessa. Autossani Ford Fireline oli vuodesta
1968 lähtien Mobiran rakentama simplex autopuhelin. Puhelin
helpotti suunnattomasti ajanhallintaa sekä yhteydenpitoa asiakkaisiin
ym. Autopuhelimien käyttöalue oli alkuun vain Helsingissä,
mutta suhteellisen nopeasti, vuosittain, antenniverkko laajentui
muihinkin suurkaupunkeihin ja 70-luvulla suurimpaan osaan
maata. Autopuhelimet olivat 60-luvun lopulla varsin harvinaisia
(alle 2000 kpl), joten sillä oli myös imago merkitystä
busineksen kehittämisessä. Tuohon aikaan 60-luvun lopulla
minulla oli ollut ohjelmatoimisto ja puhelin autossa sopivat hyvin
olosuhteisiin. Tietysti autopuhelimesta en enää myöhemminkään
autojeni vaihtuessa luopunut.
Jo puolen vuoden kuluttua 1970 syksyllä
totesimme Jääkärinkadun tilat liian pieniksi. Haimme
uusia tiloja jotka löytyivät Vartiokylästä Os.
Linnanherrankuja 1:n alakerran suuresta noin 500 m2 autotallista
jonka vuokrasimme. Muutimme tiloihin Marraskuussa v.1970. Autotallin
reunaan oli rakennettu pommisuoja joka sopi erinomaisesti meidän
tarkoitukseemme. Laitoimme sinne aktiivihiiltä käsittelevän
osaston. Pommisuojan tiiviit tilat estivät aktiivihiilen pääsyn
varsinaiseen tuotantotilaan. Tällä ratkaisimme ongelmamme
puhtaista pakkauksista ja tuotteista joista oli ollut vaikea huolehtia
Jääkärinkadulla, missä aktiivihiili väitettiin tunkeutuneen
tiloistamme asuintalon portaisiin ja sitä kautta asuintiloihin.
Olimme ennen muuttoamme uusiin tiloihin päättäneet
hankkia omat ruiskuvalukoneet. Investointi kokonaisuudessaan oli
yli 200.000 markkaa ja tämän suuruista pääomaa
meillä ei ollut vapaana. Yritystoimintamme käynnistyessä
olimme avanneet yritykselle tilin Kaivotalon Yhdyspankissa. Muuttoamme
suunnitellessa oli myös tarve investointeihin selvinnyt ja
näin oli syntynyt syy tutustua pankkimme palveluihin, joten
sovimme tapaamisesta pankkiin. Keskustelu pankinjohtajan kanssa
oli asiallinen, lyhyen kaavan mukainen. Selvitimme, kuinka yhtiömme
liikevaihto oli hyvin alkanut kehittyä, myös miten kasvu
näkymämme on ennustettu budjetissamme. Kerroimme myös
kykenevämme rahoittamaan kassavaroillamme suunnittelemastamme
investoinnistamme 1/3 osan. Pankinjohtajan kuunnellessa ja nyökytellessä
ajattelin, että tämäntyyppistä uutta teollisuutta
kannattaa Suomessa rahoittaa, että lainan saanti on mitä
todennäköisintä. Olimme luomassa uusia työpaikkoja,
sekä liikevaihtoa uudella toimialalla jolle saattaisi löytyä
vientimahdollisuuksiakin. Kuten totesin, Pankin johtaja ei kauaa
kuluttanut meidän aikaamme todetakseen, että pankki ei
myönnä tällaiseen hankkeeseen luottoa. Hän ehdotti
kuitenkin, että jos ostamme kyseiset ruiskuvalukoneet Kaukomarkkinoilta,
niin rahoitus voidaan järjestää osamaksusopimuksella
pankin osamaksusopimusrahoituksen avulla.
|