View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pos.3.1. Teollinen toiminta käynnistyi Helsingin seudulla

Yhtiön vaatimat toimitilat vuokrasimme Jääkärinkadun varrella sijainneen kerrostalon kellarista. Muutama (2-3) huonetta, yhteensä noin 100 neliötä. Ensimmäisiä toimenpiteitämme oli tarvitsemiemme ruiskupuristusmuottien valmistaminen. Vadim Mayer oli niiden kanssa puuhastellut jo ennen yrityksemme perustamisesta. Joitain koepuristuksiakin hän oli teettänyt. Ammattikoulun konekannan myötä Vadim kykeni valmistamaan muotit ja suorittamaan niihin tarvittavia muutoksia. Useiden muutosten, koepuristuksien ja eri kehitysversioiden jälkeen saimme muoteilla aikaan hyväksyttäviä näyte eriä. Koe-eriä ja varsinaisia tuotesarjoja valmistettiin alihankintana Helsinkiläisessä muovituotetehtaassa, jossa oli tarkoitukseen sopivia ruiskuvalukoneita.

Yrityksemme hallintokulttuuri ikään kuin löysi toimintamallinsa työskentelyn yhteydessä syntyvien kokemuksien kautta. Mitä Vadim ei tehnyt, tein minä, ja näin minulle lankesivat toimistorutiinit, markkinointi ja myynti. Sain myös huomata, että tuotannon suunnittelu ja valmistukseen osallistuminen lähinnä joustavuuden vaatimuksista lankesi minulle. Kohtuullisen pian yhtiön palveluksessa oli meidän lisäksemme kaksi työntekijää. Alkuun valmistustuotanto eteni täysin manuaalisin apuvälinein. Pakkauksien design oli luotu yhteistyössä Viherjuuren mainostoimiston kanssa. Käyttöohjeet tuotteelle, kuin myös esittelymateriaali oli syntynyt pakkauksen kehittelytyön ohessa. Yhteyden pidon kauppiaisiin hoidin puhelimitse, olinhan saanut aiemmin ohjelmatoimiston yhteydessä puhelinmyyntikokemusta josta oli nyt hyötyä. Tarjouskirjeet naputtelin manuaalisesti pienellä matkakirjoituskoneella. Kopiot kirjeenvaihto arkistoon syntyivät samalla kalkeerauspaperia käyttämällä. Tietokoneista ym. elektronisista toimistokoneista ei tuohon aikaan tiedetty kuin tulevaisuuselokuvien fiktioissa ja skenaarioissa.

Tärkeimpiin "suurasiakastapaamisiin" ympäri Suomea porhalsin helposti, olihan minulla kokemusta Suomen maaseudulle tekemistäni sadoista keikkamatkoista. Olin useita vuosia kuskannut orkestereita keikkamatkoille lähes jokaiseen Suomen maakuntaan. Tämän yli 100.000 km vuosittaisen ajokokemuksen katsoin vahvaksi eduksi myyntityössä. Minulla ei ollut pientäkään epäilystä lähteä nopeasti matkaan, oli kysymyksessä mikä tahansa kohde, missä tahansa Suomessa. Autossani Ford Fireline oli vuodesta 1968 lähtien Mobiran rakentama simplex autopuhelin. Puhelin helpotti suunnattomasti ajanhallintaa sekä yhteydenpitoa asiakkaisiin ym. Autopuhelimien käyttöalue oli alkuun vain Helsingissä, mutta suhteellisen nopeasti, vuosittain, antenniverkko laajentui muihinkin suurkaupunkeihin ja 70-luvulla suurimpaan osaan maata. Autopuhelimet olivat 60-luvun lopulla varsin harvinaisia (alle 2000 kpl), joten sillä oli myös imago merkitystä busineksen kehittämisessä. Tuohon aikaan 60-luvun lopulla minulla oli ollut ohjelmatoimisto ja puhelin autossa sopivat hyvin olosuhteisiin. Tietysti autopuhelimesta en enää myöhemminkään autojeni vaihtuessa luopunut.

Jo puolen vuoden kuluttua 1970 syksyllä totesimme Jääkärinkadun tilat liian pieniksi. Haimme uusia tiloja jotka löytyivät Vartiokylästä Os. Linnanherrankuja 1:n alakerran suuresta noin 500 m2 autotallista jonka vuokrasimme. Muutimme tiloihin Marraskuussa v.1970. Autotallin reunaan oli rakennettu pommisuoja joka sopi erinomaisesti meidän tarkoitukseemme. Laitoimme sinne aktiivihiiltä käsittelevän osaston. Pommisuojan tiiviit tilat estivät aktiivihiilen pääsyn varsinaiseen tuotantotilaan. Tällä ratkaisimme ongelmamme puhtaista pakkauksista ja tuotteista joista oli ollut vaikea huolehtia Jääkärinkadulla, missä aktiivihiili väitettiin tunkeutuneen tiloistamme asuintalon portaisiin ja sitä kautta asuintiloihin.

Olimme ennen muuttoamme uusiin tiloihin päättäneet hankkia omat ruiskuvalukoneet. Investointi kokonaisuudessaan oli yli 200.000 markkaa ja tämän suuruista pääomaa meillä ei ollut vapaana. Yritystoimintamme käynnistyessä olimme avanneet yritykselle tilin Kaivotalon Yhdyspankissa. Muuttoamme suunnitellessa oli myös tarve investointeihin selvinnyt ja näin oli syntynyt syy tutustua pankkimme palveluihin, joten sovimme tapaamisesta pankkiin. Keskustelu pankinjohtajan kanssa oli asiallinen, lyhyen kaavan mukainen. Selvitimme, kuinka yhtiömme liikevaihto oli hyvin alkanut kehittyä, myös miten kasvu näkymämme on ennustettu budjetissamme. Kerroimme myös kykenevämme rahoittamaan kassavaroillamme suunnittelemastamme investoinnistamme 1/3 osan. Pankinjohtajan kuunnellessa ja nyökytellessä ajattelin, että tämäntyyppistä uutta teollisuutta kannattaa Suomessa rahoittaa, että lainan saanti on mitä todennäköisintä. Olimme luomassa uusia työpaikkoja, sekä liikevaihtoa uudella toimialalla jolle saattaisi löytyä vientimahdollisuuksiakin. Kuten totesin, Pankin johtaja ei kauaa kuluttanut meidän aikaamme todetakseen, että pankki ei myönnä tällaiseen hankkeeseen luottoa. Hän ehdotti kuitenkin, että jos ostamme kyseiset ruiskuvalukoneet Kaukomarkkinoilta, niin rahoitus voidaan järjestää osamaksusopimuksella pankin osamaksusopimusrahoituksen avulla.