Pos. 3.6.2 Toimitilat laajenevat. Organisaatio/
hallinto uudistuu
Uudet sopimukset toivat runsaasti lisää
töitä muovitehtaallemme. Olimme myös kasvaneet alihankkijoina
suomalaiselle kodinkoneteollisuudelle minkä johdosta tilanpuute
vaivasi toimintaamme. Saimme kunnassa läpi ehdotuksemme lisärakentamisesta.
Uudisrakennus aiemman rakennuksemme jatkoksi valmistui – 79.
Kyseessä oli korkeatila varasto johon otimme käyttöön
päädyistä ladattavat hyllyt mikä mahdollisti
tehokkaan tilan käytön. Uudet tilat tulivat kovaan tarpeeseen
ja ne täyttyivät pian asiakkaiden valmiista tuotteita
kuin myös raaka-aineista. Tuotteiden kuljettaminen asiakaskunnalle
oli tarkkoihin aikatauluihin sidottua. Tämän johdosta
olimme investoineet omaan täysperävaunulliseen rekkaan
joka helpotti suunnattomasti tavarankuljetuksia sovitussa aikataulussa.
Työkalukonepajan henkilökunta oli kasvanut
yli 15 mieheen ja työnjohdon oli ottanut vastuulleen Aulis
Lepistö. Aulis toimi aiemmin konepajamme työntekijänä koordinaattiporakoneella. Koulutuksensa ja kokemuksensa kautta
sekä henkilökohtaisien ominaisuuksiensa johdosta arvioin
hänen hyvin kykenevän työnjohtajan tehtäviin.
Meistä vuosien mittaan tuli läheiset ystävät
ja tapaamme yhä eri ammattiasioiden sekä vapaa-ajan merkeissä.
Kauko Kannisto toimi Työkalutehtaamme johtajana aina vuoteen
–79 saakka. Tuohon mennessä hän uutterana miehenä
rakensi omakotitalon Kuhmoisiin. Talon rakentaminen työn ohella
on vahva kunto referenssi jokaiselle sen kokeneelle. Kauko katseli
myös ympärilleen ja oli kiinnostunut urakehityksestään
joka johtikin hänet osakkaaksi uuteen yritykseen jonka kotipaikka
oli Mäntyrinne Heinolan pohjoispuolella.
Vesa Kuusisto oli lopettanut palveluksessamme muovitehtaan tuotantopäällikkönä.
Vesa oli erottuaan ostanut metallien pintakäsittelylaitoksen/yrityksen Helsingistä. Myöhemmin yritys laajensi toimintaansa
Riihimäelle jonne tarkoitusta varten oli rakennettu uudet ja
tarkoitukseensa sopivat toimitilat yhdessä nykyaikaisen vedenkäsittelylaitteistojen
kera..
Yhtiön johtokuntaan olimme saaneet uusia jäseniä
Polarpakin yhteistyön käynnistyttyä. Toimitusjohtaja
Jukka Jakonen (Hämeen kehräämö), Tuotantopäällikkö
Timo Lunkka sekä Kunnanjohtaja Heikki Suontausta ja minä
muodostimme tiimin jonka tarkoitus oli saada suunnattua vahvaa kasvukehitystä.
Jälkeenpäin on helppo sanoa, että "mopo oli
irrota käsistä". Tein investointipäätöksiä
tuotantokapasiteetin vaatimusten perusteella ilman syvällistä
perehtymistä niiden vaikutuksesta pitkäaikaiseen maksuvalmiuteen.
Palkkasin hallintoomme insinöörikuntaa voidaksemme kehittää
tuotantomme suunnittelua sekä laatua. Tuotannonsuunnittelu,
työkalusuunnittelu, asiakashuolto, uudet projektit, laadunvalvonnan
ja laadunkehitys projektit pyörittivät hallintoa. Johtoryhmän
tehtäväksi jäi jarruttaa liiallista kustannuskehitystä,
usein liian myöhään. Yritimme kehittää
varainhallintaa ja hyvän kehityksemme johdosta saimme myös
tarpeisiimme kehitysaluelainaa. Lainaa haimme ja saimme useana vuotena
peräkkäin 70 luvun lopussa ja 80 luvun alussa. Laadimme
budjetteja joista parhaiten osuivat myyntibudjetit mutta kustannukset
ja investoinnit eivät budjettiamme noudattaneet. Palveluksessamme
muovitehtaalla ja työkalukonepajalla oli 80-luvun alussa parhaimmillaan
60 henkeä.
Pos. 3.6.3 Ylikuumenemisen merkkejä
Moskovan olympialaiset v-80 vaikuttivat myös
yhtiömme toimintaan. Saimme Polarpakista useita miljoonia pikareita
koskevan tilauksen. Olimme tästä saaneet ennakkoon informaatiota
ja teimme työtä asian osalta suunnitelmallisesti. Olin
tilannut Mercantilen kautta Basf polystyreeniä jo –79
puolella varastoon yli 100 tonnia. Styreenin hinta oli myös
nousussa ja meitä lämmitti varastossamme olevan raaka-aineen
hintakehityksen synnyttämä lisä kate. Voidaksemme täyttää tilauskantamme
edellyttämän kapasiteettitarpeen, olimme konekapasiteettimme
käyttöasteen johdosta tilanteessa, että olimme pakoitettuja ostamaan uusia Netstal ruiskuvalukoneita
Sveitsistä. Näin tuotanto ja sitä
kautta asiakaspalvelumme sujui eikä tuottanut meille ongelmia. Kykenimme
kaikissa tilanteissa valmistamaan sen minkä myimme.
Eräs tapaus on jäänyt vahvasti mieleeni vuodelta
-77-78 vaihteesta. Olin sopinut tapaamisesta Rosenlewille
Poriin, missä minulle esiteltiin piirustusta uudesta Elektroluxin
jääkaapin yläritilästä. Kysymyksessä
oli tarve saada piirustuksen mukainen malli tehtyä valmiiksi
näyttelyyn, joka oli noin kuukauden kuluttua Saksassa. Ritilä
oli varsin monimuotoinen siis vaativa, siinä oli myös kiinnittämistä
helpottavat hakaset jotka muottiteknisesti olivat vaativat saada valmistettua. Tutkittuani
aikani piirustuksia ja soitettuani tehtaallemme saatoin ehdottaa
muotin valmistamista seuraavan 3 viikon aikana. Aikataulu edellytti
perusteellisesti suoritettua työkalusuunnittelua, raaka-aineiden
hankintaa, kuin myös erittäin vaativaa hienomekaanista
työstämistä. Kaiken piti tapahtua maksimaalisella
nopeudella sekä 100 % huolellisuudella. Aikaa ei ole pienimpäänkään
virheeseen. Itse asiassa kyseisen työkalun suunnittelu yksin vaati reilun viikon. Tuohon aikaan ei ollut tietokonepohjaista työkalunsuunnittelua,
ei ollut henkilökohtaisia tietokoneitakaan. Työkalun valmistaminen
annettiin työkalutehtaan parhaille miehille. |