View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Särkisalon käynnin yhteydessä
aloin kaivata merelle. Mielessäni kaiversi mahdollisuus porhaltaa
vesillä paikasta toiseen ja nähdä saariston koko
komeus. Keväällä – 77 ostin 21 jalkaisen Fjord
merkkisen moottoriveneen jota aloin pitää Turun pursiseurassa
jonneka kirjauduin jäseneksi. Kesällä teimme useita
viikonloppuretkiä veneellä, kerran myös Särkisaloon.
Pos. 3.6. Liiketoiminta kasvaa, kehittyy ja saa uusia
hallinto-orgaaneja
Syksyllä –77 osallistuimme Messukeskuksessa
järjestettyihin teknisiin messuihin omalla osastolla. Olimme
suunnitelleet osallistumisen hyvin, sekä osaston että
muun visuaalisen suunnittelun puolesta. Kykenimme myös pieni
muotoiseen tarjoiluun. Katseenvangitsijaksi olimme palkanneet kuluneen
vuoden perintöprinsessan joka oli myös lehdistön
ihannemissi. Messut osoittautuivat pitkällä tähtäimellä
onnistuneiksi. Tapasin useita kollegoita joidenka kanssa vaihdoin
kuulumisia. Eräs heistä oli Timo Lunkka joka toimi esimiestehtävissä
Huhtamäki Oy:n omistamassa Polarpakissa. Hänet tulinkin
tapaamaan myöhemmin usein ja meistä tuli läheiset
ammattikollegat. Messujen yhteydessä päätin tarjota
illallisen messuosastomme väelle ja kutsuin Marjan Kuhmoisista
osallistumaan illalliselle. Marja harvoin kävi missään
koska hänellä ei ollut ajokorttia mikä vaikeutti
oleellisesti liikkumista. Ilta sujui hyvin mutta jo 11–12
välillä tunsin painavaa väsymystä ja kyselin
Marjalta jos voisimme lähteä matkaan kohti Kuhmoista.
Marja ei todellakaan ollut varautunut näin lyhyeen illanviettoon
mielenkiintoisessa seurassa vaan matkan aikana selvin sanoin ilmaisi
suuttumuksensa. Muutaman kuukauden kuluttua edellisestä Marja
kertoi varanneensa paikan autokoulusta. Marja oli myös hyvän
ystävänsä Maritan (Hannun vaimon) kanssa ollut usein
puheissa autokouluun menosta yhtä aikaa ja nyt Marja pystyi
kertomaan Maritalle toteuttavansa osaltaan yhteisen suunnitelman.
Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri askel Marjalle.
Marja oli saamassa rajoittamattoman vapauden tulla ja mennä.
Yhtiöllä oli henkilöauto pikkuasioiden hoitamiseen,
mutta pian Marja osti oman auton, ja siihen liittyvän määräämisoikeuden.
Marja oli aloittanut –76 uudelleen työt konttorissamme,
Pauli oli päivät hyvässä perhehoidossa
Edellä mainittujen messujen jälkeen työmäärämme
hallinnossa lisääntyi oleellisesti, pidimmehän huolta
saamistamme uusista kontakteista. Palkkasimme myös uutta väkeä
työkaluosastomme suunnitteluportaaseen. Työpaikan sai
meiltä myös muuan työkalusuunnitteluteknikko, nuori
perheen isä, joka teki paluumuuton Kanadasta Suomeen. Tämä
tapaus oli mieleeni jäävä, tuon kaukaa tapahtunee
rekrytoinnin johdosta. Vuoden 1978 kuluessa työtekijämäärämme
ylitti ensi kerran 50 henkeä.
Syksyllä –78 Timo Lunkka soitti minulle
ja kertoi Huhtamäki Oy Polarpakin suunnitelmasta myydä
ruiskuvaluosaston koneet ja työkalut sekä teettää
ruiskupuristetut pikarit alihankintana ja kysyi olenko kiinnostunut.
Olin asiasta kiinnostunut ja päätimme tutkia mahdollisuutemme
sopimukseen sekä kauppaan kalustosta. Neuvottelut johtivat
sopimukseen jonka perusteella Finn-Mayrei Oy osti ruiskuvalutekniikalla
valmistettavien kertakäyttöpikareiden koko valmistuslaitteiston.
Myös valmistuksesta tehtiin alihankinta sopimus. Kauppaan kuuluivat
mm, ruiskuvalukoneet, muotit, pakkauskoneet, ym. myös varaosat
jne. Valmistussopimuksen perusteella, Polarpak osti ja edelleen
markkinoi kyseisiä pikareita omalla nimellään. Lisäksi
laadittiin hinnoittelupöytäkirja, joka sisälsi laskentamekanismin
tuotteiden yksikköhinnan laskemiseksi suorittamassamme laskutuksessa
Polarpakista. Työkaluosastomme ja muovitehtaamme keskinäinen
tilantarve muuttui niin oleellisesti, että päätimme
suorittaa muutoksia tehtaallamme. Päähalliin sijoitettiin
muovitehdas ja rinnalla sijaitsevaan matalampaan osaan konepaja.
Tämä järjestely jäikin lopulliseksi lattiasuunnitelmaksi.
Pos. 3.6.1 Osakekauppa
Vadim omisti yhä yhtiön perustamisen
yhteydessä lunastamansa osakemäärän, mutta ei
osallistunut lainkaan yhtiökokouksiin tai yhtiön päätöksentekoon.
Päätin ehdottaa hänelle osakekauppaa. Vadim oli tukevasti
kiinni uusissa projekteissaan eikä ollut kiinnostunut enää
osakkeiden omistamisesta vaan halusi luopua niistä. Sovimme
hinnaksi 50.000 markkaa. Tapaaminen oli varsin mielenkiintoinen
ja jäikin mieleeni pysyvästi. Tapasimme kahvilassa hänen
asuntonsa alapuolella. Minulla oli kauppakirja valmiina ja kahvia
juodessamme hän allekirjoitti kauppakirjan. Annon hänelle
varat käteisenä ja hän siirsi ne varsin kookkaaseen
kovamuoviseen matkalaukkuun. Avatessaan laukkua panin merkille sen
olevan kiinni kummallakin lukolla. Kun hän avasi laukun kannen
yllätyin, laukku oli täynnä rahaa, sekä päällimmäisenä
Colt rullarevolveri. Rahaa oli tasaisina nippuina pinottuna laukku
reunasta reunaan. Useampi miljoona hänen kertomansa mukaan.
Siihen muiden setelirahojen päälle hän asetti antamani
50.000 markkaa joka vaikutti nyt pieneltä kuin taskuraha. Hän
muistutti minua, että jos vielä harjoittaisin Businesta
yhdessä hänen kanssaan, olisi minullakin rahaa riittävästi.
Emme keskustelleet hänen silloisista tekemisistään
laajemmin, sen kuitenkin ymmärsin, että varat olivat tulleet
hänelle ulkopuolisena sijoituksena hänen keksintöönsä,
Sitra liittyi asiaan ja varoihin. Olin osaltani helpottunut. Olimme saaneet
päätökseen yhteistyömme asiallisella tavalla
joka oli tuonut Vadimille hänen sijoitettamansa pääoman
takaisin moninkertaisesti. Yhtiön omistimme nyt yhdessä
Marjan kanssa.
|