View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Särkisalon käynnin yhteydessä aloin kaivata merelle. Mielessäni kaiversi mahdollisuus porhaltaa vesillä paikasta toiseen ja nähdä saariston koko komeus. Keväällä – 77 ostin 21 jalkaisen Fjord merkkisen moottoriveneen jota aloin pitää Turun pursiseurassa jonneka kirjauduin jäseneksi. Kesällä teimme useita viikonloppuretkiä veneellä, kerran myös Särkisaloon.

Pos. 3.6. Liiketoiminta kasvaa, kehittyy ja saa uusia hallinto-orgaaneja

Syksyllä –77 osallistuimme Messukeskuksessa järjestettyihin teknisiin messuihin omalla osastolla. Olimme suunnitelleet osallistumisen hyvin, sekä osaston että muun visuaalisen suunnittelun puolesta. Kykenimme myös pieni muotoiseen tarjoiluun. Katseenvangitsijaksi olimme palkanneet kuluneen vuoden perintöprinsessan joka oli myös lehdistön ihannemissi. Messut osoittautuivat pitkällä tähtäimellä onnistuneiksi. Tapasin useita kollegoita joidenka kanssa vaihdoin kuulumisia. Eräs heistä oli Timo Lunkka joka toimi esimiestehtävissä Huhtamäki Oy:n omistamassa Polarpakissa. Hänet tulinkin tapaamaan myöhemmin usein ja meistä tuli läheiset ammattikollegat. Messujen yhteydessä päätin tarjota illallisen messuosastomme väelle ja kutsuin Marjan Kuhmoisista osallistumaan illalliselle. Marja harvoin kävi missään koska hänellä ei ollut ajokorttia mikä vaikeutti oleellisesti liikkumista. Ilta sujui hyvin mutta jo 11–12 välillä tunsin painavaa väsymystä ja kyselin Marjalta jos voisimme lähteä matkaan kohti Kuhmoista. Marja ei todellakaan ollut varautunut näin lyhyeen illanviettoon mielenkiintoisessa seurassa vaan matkan aikana selvin sanoin ilmaisi suuttumuksensa. Muutaman kuukauden kuluttua edellisestä Marja kertoi varanneensa paikan autokoulusta. Marja oli myös hyvän ystävänsä Maritan (Hannun vaimon) kanssa ollut usein puheissa autokouluun menosta yhtä aikaa ja nyt Marja pystyi kertomaan Maritalle toteuttavansa osaltaan yhteisen suunnitelman. Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri askel Marjalle. Marja oli saamassa rajoittamattoman vapauden tulla ja mennä. Yhtiöllä oli henkilöauto pikkuasioiden hoitamiseen, mutta pian Marja osti oman auton, ja siihen liittyvän määräämisoikeuden. Marja oli aloittanut –76 uudelleen työt konttorissamme, Pauli oli päivät hyvässä perhehoidossa

Edellä mainittujen messujen jälkeen työmäärämme hallinnossa lisääntyi oleellisesti, pidimmehän huolta saamistamme uusista kontakteista. Palkkasimme myös uutta väkeä työkaluosastomme suunnitteluportaaseen. Työpaikan sai meiltä myös muuan työkalusuunnitteluteknikko, nuori perheen isä, joka teki paluumuuton Kanadasta Suomeen. Tämä tapaus oli mieleeni jäävä, tuon kaukaa tapahtunee rekrytoinnin johdosta. Vuoden 1978 kuluessa työtekijämäärämme ylitti ensi kerran 50 henkeä.

Syksyllä –78 Timo Lunkka soitti minulle ja kertoi Huhtamäki Oy Polarpakin suunnitelmasta myydä ruiskuvaluosaston koneet ja työkalut sekä teettää ruiskupuristetut pikarit alihankintana ja kysyi olenko kiinnostunut. Olin asiasta kiinnostunut ja päätimme tutkia mahdollisuutemme sopimukseen sekä kauppaan kalustosta. Neuvottelut johtivat sopimukseen jonka perusteella Finn-Mayrei Oy osti ruiskuvalutekniikalla valmistettavien kertakäyttöpikareiden koko valmistuslaitteiston. Myös valmistuksesta tehtiin alihankinta sopimus. Kauppaan kuuluivat mm, ruiskuvalukoneet, muotit, pakkauskoneet, ym. myös varaosat jne. Valmistussopimuksen perusteella, Polarpak osti ja edelleen markkinoi kyseisiä pikareita omalla nimellään. Lisäksi laadittiin hinnoittelupöytäkirja, joka sisälsi laskentamekanismin tuotteiden yksikköhinnan laskemiseksi suorittamassamme laskutuksessa Polarpakista. Työkaluosastomme ja muovitehtaamme keskinäinen tilantarve muuttui niin oleellisesti, että päätimme suorittaa muutoksia tehtaallamme. Päähalliin sijoitettiin muovitehdas ja rinnalla sijaitsevaan matalampaan osaan konepaja. Tämä järjestely jäikin lopulliseksi lattiasuunnitelmaksi.

Pos. 3.6.1 Osakekauppa

Vadim omisti yhä yhtiön perustamisen yhteydessä lunastamansa osakemäärän, mutta ei osallistunut lainkaan yhtiökokouksiin tai yhtiön päätöksentekoon. Päätin ehdottaa hänelle osakekauppaa. Vadim oli tukevasti kiinni uusissa projekteissaan eikä ollut kiinnostunut enää osakkeiden omistamisesta vaan halusi luopua niistä. Sovimme hinnaksi 50.000 markkaa. Tapaaminen oli varsin mielenkiintoinen ja jäikin mieleeni pysyvästi. Tapasimme kahvilassa hänen asuntonsa alapuolella. Minulla oli kauppakirja valmiina ja kahvia juodessamme hän allekirjoitti kauppakirjan. Annon hänelle varat käteisenä ja hän siirsi ne varsin kookkaaseen kovamuoviseen matkalaukkuun. Avatessaan laukkua panin merkille sen olevan kiinni kummallakin lukolla. Kun hän avasi laukun kannen yllätyin, laukku oli täynnä rahaa, sekä päällimmäisenä Colt rullarevolveri. Rahaa oli tasaisina nippuina pinottuna laukku reunasta reunaan. Useampi miljoona hänen kertomansa mukaan. Siihen muiden setelirahojen päälle hän asetti antamani 50.000 markkaa joka vaikutti nyt pieneltä kuin taskuraha. Hän muistutti minua, että jos vielä harjoittaisin Businesta yhdessä hänen kanssaan, olisi minullakin rahaa riittävästi. Emme keskustelleet hänen silloisista tekemisistään laajemmin, sen kuitenkin ymmärsin, että varat olivat tulleet hänelle ulkopuolisena sijoituksena hänen keksintöönsä, Sitra liittyi asiaan ja varoihin. Olin osaltani helpottunut. Olimme saaneet päätökseen yhteistyömme asiallisella tavalla joka oli tuonut Vadimille hänen sijoitettamansa pääoman takaisin moninkertaisesti. Yhtiön omistimme nyt yhdessä Marjan kanssa.