View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Kunnassa oli useita yrittäjiä joilla oli pitkä yrittäjätausta sekä myös työntekijöitä palveluksessa. En kuitenkaan voinut pahastua kunnan päätöksestä, se ei ollut minua vastaan.

Yhtiömme kasvoi 80-luvun alussa Kuhmoisten suurimmaksi työnantajaksi. Tiloista meillä oli aina hieman pulaa ja tästä oli kunnan johto tietoinen. Kun kunnan johto ilmoitti myyvänsä kunnalle ajautuneen vanhan meijerin kiinteistön, johonka kuului myös vajaat kymmenen vuokrahuoneistoa, ilmoitin yhtiömme olevan kiinnostunut asiasta. Tavoite oli siirtää vesisuodattimien valmistusosasto kokonaisuudessaan pois tehtaalta. Samalla saisimme ajan mittaan muutaman asunnon tarpeisiimme. Kun ilmoitin olevani kiinnostunut ostamaan kiinteistön kunnan ilmoittamaan hintaan, saimme pian kuulla, että kunnan hallitus olisikaan valmis myymään kiinteistöä meille kyseiseen hintaan. Kunnan johtajana toimi tuolloin vielä Heikki Suontausta, hän jos kuka kykeni tarpeen tullen olemaan myös opportunisti. Suoraselkäiseen tapaansa hän ryhtyi ajamaan asiaa eikä aikaakaan kun saimme kunnasta aiemman tarjouksen mukaisen myyntipäätöksen.
Kuhmoisten kunnan keskustan miljöö oli muokkaantunut oleellisesti uudisrakennustuotannon myötä. Vähittäiskauppaliikkeet olivat kehittyneet sekä kasvaneet. Paikkakunnan osuuspankki oli rakentanut uuden toimitalon ja pankin liiketoiminnat kehittyivät. Merkitystä kehityksessä oli myös pankin uuden nuoren johtaja Heikki Vilppalan. Kauppa sekä palvelutoiminta kunnassa kehittyivät myönteisesti yhdessä kunnan teollisen kehityksen myötä. Uusia työpaikkoja syntyi paikkakunnalle siirtyneiden uusien yritysten myötä joita olivat sekä kalusteteollisuus, että tekstiiliteollisuus. Heikki Suontausta oli kunnan tulevaisuudelle tehnyt arvokkaan kehitystyön joka olisi kenelle tahansa ollut vaikea tehtävä. Työpaikkojen synty aiheutti kuitenkin pelkoa vanhan poliittisen valtapiirin johdossa. Heikki tunsi paineen selkänsä takana kasvavan eikä jäänyt odottamaan. Heikki Suontausta oli tehnyt ratkaisunsa hakea Urjalan kunnanjohtajan paikkaa kun se vapautuu. Hän oli Urjalasta kotoisin, toiminut siellä kunnansihteerinä ja hänen vanhemmillaan oli maatila hoidettavana Urjalassa. Myöhemmin Heikin tultua nimitettyä Urjalan kunnanjohtajaksi hän ryhtyi auttamaan vanhempiaan tilanhoidollisissa rutiineissa. Heikin muutto pois Kuhmoisista oli minulle henkilökohtainen menetys. Menetin lähellä olleen viisaan ystävän ja hyvien kysymysten tekijän. Minulta puuttui nyt tärkeä paikallinen keskustelukumppani jonka luokse voisin kääntyä silloin kun tarve vaati. Olin tältä osin yksin. Muita Heikin älykkyyden omaavia ystäviä minulla Kuhmoisissa ei ollut.

Vuosina 1979–80 myin lohjalaiselle yrittäjälle muutaman käytetyn ruiskuvalukoneen sekä joitain apukoneita luotolla. Saatava summa nousi kaikkien osatekijöiden johdosta yli 400.000 markkaan. Seurasin kiinteästi ostajan toimintaa ja uskoin hänen selviävän hankkeistaan. Hän oli myynyt aikaisemman yrityksensä ja kertomansa mukaan hänen pitkäaikaistalletustensa vapauduttua hän maksaa saatavamme. Hän oli ostanut käyttöönsä teollisuushallin ja hänellä oli tarkoitus poikiensa kanssa keskittyä muovialaan. Eri käänteiden kautta hän kuitenkin varsin nopeasti ajautui vararikkoon ja teki konkurssin. Yhtiömme oli ensi kertaa kärsinyt huomattavan luottotappion. Luottotappio oli varsin ikävä ja johti päätökseemme siirtyä myyntilaskujemme osalta faktorinrahoitukseen. Tämän mukana seurasi tarkempi asiakkaiden luottokelpoisuus seuranta.

Huonoja uutisia kuului myös Kauko Kanniston suunnalta. Hyvänä tuttavana hän tarjosi ostettavaksi vararikon partaalla olevaa "yritystään". Tukimme tarkkaan mahdollisuuksiamme ja jouduimme toteamaan, ettei kyseinen toiminta tarjonnut meille sellaista substanssia jota yhtiömme olisi tarvinnut. Kaukolle yrityksen konkurssi oli raskas, sen myötä (sitoumuksista) meni vasta rakennettu omakotitalo. Tällaiset yrittäjäriskit ovat jokapäiväisiä Suomessa (ei todellakaan kaikkialla mailmassa). On maita joissa asuntoa ei oteta vakuudeksi kantamaan yritysriskiä.

Vesa Kuusisto soitteli myös minulle. Hänellä oli tarve saada pientä luottoa. Hän oli suorittanut yhtiöönsä huomattavia investointeja uusiin toimitiloihin siirtymisen yhteydessä. Metallipinnoite alan galvanointi ja sinkitys laitteet vaativat huomattavia jätevedenkäsittelyinvestointeja eivätkä tästä seikasta johtuva alan kilpailu myöskään ollut tasapuolisessa vuorovaikutuksessa eri yrittäjien kesken. Valitettavasti en voinut auttaa häntä – emme olleet vuosiin pitäneet yhteyttä – ja minulla oli omat sitoumukseni.
Keskisuuren yrityksemme taloudenpito oli vaativaa, palkkakulut ym. maksuaikataulut, eivät olleet vähäisiä - vaikka suhteellisia - ja vaativat hyvää suunnittelua. Työstäni oli tullut vaativampaa - raskaampaa ja vei kaiken aikani Kuhmoisissa. Tehdas toimi kolmessa vuorossa, useimmiten läpi viikonlopun. Olin myös usein töissä tehtaalla viikonloppuisin. Toissijaisesti oli paettava pois Kuhmoisista ja kävinkin usein talvi viikonloppuisin Orivedellä ja Tampereella. Talvella myös yritin järjestää itselleni vapaa-aikaa kelkkailemalla. Olin elämässäni ikään kuin alkanut unohtaa olevani naimisissa mikä rasitti suhdettani Marjaan.

Pos. 3.7.2. Uusia tuulia – ja liiketoimia

Syksyllä –80 lähdin toteuttamaan ajatustani suuremman purjeveneen hankkimisesta. Päätin hankkia veneen ja tehdä hankkeesta liiketoimintaa. Idea siivitti mielenkiintoni purjehtimiseen sekä mahdollisuus samalla tehdä siitä businesta,