View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Myrsky oli tavattoman kova, saimme radiota kuulla pienveneen kadonneen merellä - myrkyn johdosta.
Ryhdyimme heti kun näimme mahdolliseksi avaamaan pilssin kanavia sekä kuivattamaan patjoja. Selvitimme myös mistä vesi pääsi veneeseen. Piikissä sijainneen ankkurikotelon laipiossa oli kannen ja laipion välissä tiivistämätön osuus josta vesi ankkurikotelon täytyttyä pääsi piikin kabiinin kautta pilssiin. Saimme veneen purjehduskuntoon. Maston etuvantin sijaan käytimme kahta spinnufallia kiristettynä veneen keulan kiinnitys heloihin, uskoimme näin yli 20 mt. korkean maston pysyvän pystyssä. Keulaharuksen puuttuminen esti järeiden purjeiden käytön ja käytimme ainoastaan babystaagin myrsky purjetta sekä mesaanimaston purjetta. Olimme yhteydessä Siltalaan joka lupasi toimittaa uuden puuspröökin etelä Englantiin - Southamptonin pienvenesatamaan, jonne seuraavaksi purjehdimme. Tänne selvisimme ilman lisä haavereita. Muutaman päivän odottelun jälkeen saimme puuspröökin. Asennustoimet kuluttivat päivän jonka jälkeen jatkoimme matkaa erittäin hyvän sään vallitessa kohti espanjan pohjoiskärkeä. Muutamien mielenkiintoisien satamavierailujen (mm. Cap Finister, Porto, Lissabon, ym.) jälkeen saavuimme Portugaliin Faron pienvenesatamaan lähelle Gibraltaria. Melko kovaksi ennustetun tuulen johdosta päätin keskeyttää matkamme tänne. Veneen jätin Filamoran pienvene satamaan ja palasin lentäen kotiin. Päätin myöhemmin talvella purjehtia veneen suunnittelemaani asemapaikkaan Malagaan, jossa sijaitsi erään tuntemani liikennöitsijän venepaikka, jonka olin sopinut saavani veloituksetta käyttööni..

Pos.3.8. Muutoksen halu

Tehtaan konttorissa ei ensimmäisen 10 vuoden aikana esiintynyt ongelmia henkilöstöhallinnon kanssa. Henkilökunnan huomattavasti lisäännyttyä myös keskinäiset näkemyserot eri toimissa kasvoivat ja aiheuttivat mielipide eroja joita jouduin selvittämään. Ristiriidat tavoista toimia sekä asema organisaatiossa johtivat joihinkin irtisanoutumisiin. Olin aina kunnioittanut vanhojen työntekijöiden etua organisaatiokehityksessä mikä saattoi johtaa aiheettomaankin organisaation sisällä tapahtuneeseen "nokitteluun" -vallankäyttöön. Nopea kasvun myötä tapahtunut organisaation laajentuminen ja muutokset eivät myöskään olleet riittävän homogeenisia toimimaan yhtiön eduksi. Kokonaisuudessaan avainhenkilöiden kyky oleellisen havaitsemisessa asettui toisarvoiseen asemaan, lähinnä eri osapuolten henkilökohtaisten näkyvyyden varmistamisen myötä.

Olin ikään kuin mahdottoman tehtävän edessä. Kaikkea en kyennyt itse valvomaan saatikka tekemään. Liian nopean kasvun ja muutosten luomat olosuhteet aiheuttivat organisaation tietotaidon vajavaisuutta saavutetuissa olosuhteissa. Henkilökunta resurssien lisääminen vuosina -81–82 ei johtanut tavoiteltuun kehitykseen vaan kustannuskriisiin sekä hallintoprosessiin itse prosessin sisällä.
Hallintohenkilökunta oli 80 prosenttisesti muualta muuttaneita. Heidän siteensä paikkakunnalle olivat vähäiset. Palkkaus ei riittänyt syyksi paikkakunnalla viihtymiseen vaan työolosuhteiden piti olla muuta tarjontaa paremmat. Tähän vaikutti ennen kaikkea sisäinen työilmapiiri. Hyvän työilmapiirin ansiokas ylläpito vaati kaikkien osallistumista. Onnistuimme tässä kohtuullisen hyvin joskin eräät toimihenkilöiden suorittamat henkilökohtaiset ratkaisut jäivät minua kaivelemaan, oli aika katsoa peiliin.
Olin väsymässä, -toivoin lisää laatuaikaa. Sitä en voinut saada. Yrityksen asettamat rajoitukset/ vaatimukset elämässäni loivat ne raamit joidenka sisällä piti toimia. Yhtiö oli vuosia sitten paisunut ympäristöolosuhteita suuremmaksi. Olin tätä tosi asiaa vastaan taistellessani käyttänyt houkuttimena rahaa, asemaa, hallinnon henkilökuntamäärää. Yhtiötä en voinut enää minun kykyihini perustaen kehittää, keinovalikoimani yhdessä voimieni kanssa olivat lopussa – olin palamassa loppuun. Toivoin myös mahdollisuutta aloittaa perhe elämään liittyvän normaalin kanssakäymisen. Vene osoittautui liian isoksi, -hyvin huomatuksi, kadehdittavaksi. Veneestä minulle syntynyt imago ei ollut todellista ja harvoin jos koskaan eduksi. Charter toiminta oli mielenkiintoista, jopa avartavaa, mutta ei kovinkaan kannattavaa. Syksyllä v.-82 päätin lähitulevaisuudessa myydä yrityksen sekä veneen ja lähteä puhtaalta pöydältä etsimään kevyempiä tehtäviä. Tavoitteemme oli myös tulevaisuudessa muuttaa kaupunkiin jossa palvelut olisivat lähellä sekä kulttuurin seuraamiseen olisi mahdollisuuksia. Saanko koskaan yrittäjäpalkintoa jäi tulevaisuudessa nähtäväksi? Useimmiten yrityspalkinnot jaetaan raastuvassa, konkursseissa, ulosmittaustodistuksina, näitä palkintoja oli ehditty jakaa jo minunkin tuttavapiiriini "entisille" yrittäjille. Tällaiseen ei minulla ollut "varaa". Vastuu 60 henkilön työpaikoista – perheistä ja näiden elintasosta – sekä ympäristövaikutuksista velvoitti minua tekemään omia ratkaisuja. Yritysjohtajan tehtävä on antaa yritykselle, minulla ei enää ollut annettavaa.