View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
lainsäädännöllistä
ratkaisua kehitysalueen rajakuntana sille syntyneeseen ”väliinputoajan”
ongelmaan. Kehitysalue edut saattoivat olla tärkeä peruste
yrityksen toimipaikkaa ratkaistessa, mutta kaikki toimintaedellytykset
tuli mitoittaa tarkoin ennen päätöstä. Hain
kohtuullista ratkaisua tilatarpeisiimme ja kasvun edellyttämään
työvoimansaatavuuden ratkaisemiseen. Näihin tarpeisiin
löytyi mielestäni riittävät olosuhteet Orivedeltä.
Muutto, suhteellisen kauas Helsingistä, tuntui lähipiiristä
ennenkuulumattomalta riskiltä, sekä perusteiltaan harkitsemattomalta.
Saattoi olla, olin kuitenkin ratkaisustani varsin vakuuttunut, sekä
innostunut rakentamaan omaa ja yrityksen tulevaisuutta. Ilmeisesti
myös oma varhaisnuoruuteni maalaisympäristö vaikutti
syvällä alitajunnassa pyrkimyksiini päästä
eroon suurkaupungin ilmapiiristä. Päätökseeni
vaikutti myös Oriveden maantieteellinen keskeinen asema lähellä
suurkaupunkeja, jotka kaikki ovat noin 200 km säteellä.
Tampereen läheisyys teollisena suurkaupunkina vahvisti uskoani
palvelujen läheisyydestä ja saatavuudesta. Tämän
vahvisti myös tulevina aikoina saamani kokemukset.
Oli kulunut tasan yksi vuosi kun olimme muuttaneet
Jääkärinkadulta - Vartiokylään. Marraskuun
lopulla 1971 teimme muuttoa Orivedelle. Pääjohtaja Vadim
Mayer ei suostunut periferiaan muuttamaan, hyvä olikin. Helsingistä
ei muuttanut ketään yhtiömme mukana. Muuton yhteydessä
jouduin palkkamaan useita apumiehiä Oriveden työvoimatoimiston
kautta. Muistan mielikuvissani erään miehen, Unto:n hänen
jäätyään muuton yhteydessä meille varastomieheksi,
pari vuotta muuton jälkeen todenneen minulle, "enhän
minä tänne töihin tullut vaan pitämään
paikallisille seuraa etteivät kyllästyisi työn tekoon".
Henki yrityksessämme oli hyvä, välitön, ja luottamusta
pursuava.
Välittömästi muuttoa seuranneiden
päivien aikana ryhdyin työntekijöiden kouluttamiseen
sekä suodatin osastolle, että ruiskupuristus osastolle.
Olin tuntuvan haasteen edessä saadakseni yrityksen toiminnat
käyntiin ilman suuria toimituskatkoksia. Olin aloittanut ruiskupuristustöiden
alihankintatyön myynnin Helsingissä, ja yhtiöllä
oli muutamia asiakkaita joille valmistimme muoviosia. Näille
toimituksille ei saanut tulla toimituskatkoksia, muuten saattaisi
asiakkaidemme tuotanto/ kokoonpano tai myynti pysähtyä
meistä johtuvista syistä. Olin itse hyvin perillä
kaikista työvaiheista, laitteista ja niiden käytöstä.
Olin työskennellyt kaikissa eri työvaiheissa, tunsin hyvin
ruiskuvalukoneet ja siitä oli nyt varsin suuri apu. Alkuun
hoidin myös palkkalaskennan, kuten Helsingissäkin ym.,
toimistorutiinit. Lähimpien kuukausien sisällä sain
toimistoon riittävästi apua ja kykenin keskittymään
täysin tuotannon kehittämiseen ja henkilökunnan kouluttamiseen.
Muutto, tuotantokatko, sekä suhteellisesti
mitattuna merkittävät tuotannon vaatimien teknisten muutostöiden
aiheuttamat rakennuskustannukset vaativat lisäpääomaa.
Olimme mm. joutuneet uusimaan sähkönjakelukaapin ruiskuvalukoneiden
vaatiman suuren sähköntarpeen johdosta. Otin teknisissä
muutos töissä huomioon myös suunnitelmat tulevista
tarpeista. Jouduimme rakentamaan lauhdevesiputkiston koneille ym.,
ym.
Tarvitsimme lisäpääomaa liiketoimien kasvun rahoittamiseen,
ja eteemme tuli tarve suorittaa osakepääoman korotus,
koska lainan saanti oli todettu vaikeaksi. Sovimme tulevan vaimoni
Marjan kanssa, että hän suorittaa osakepääoman
korotuksen 30.000 markkaa. Summa oli yhtä suuri kuin yhtiömme
aiempi osakepääoma. Varoista saisimme apua syntyneiden
lisäkustannusten peittämiseen. Osakepääoman
korotus vaati yhtiökokouksen päätöksen ja myös
pääjohtaja V. Mayerin hyväksyttävä asia.
Ongelmallista asiassa oli, että tämä korotus aiheuttaisi
oleellisen muutoksen osakkaiden äänivallassa yhtiön
asioista päätettäessä. Aiemmasta äänivallasta
Vadimilla oli 50 % hallussaan. Teimme asiasta sopimuksen, että
mikäli Vadim joskus haluaa, voi hän yhtiökokouksen
niin päättäessä, korottaa osakepääomaansa
yhtiössä.
Vadim hyväksyi osakepääoman korotuksen, myös
tietoisena siitä, että olimme Marjan kanssa sopineet avioituvamme
31.3.1972. Katsoimme Marjan kanssa, että ajankohta olisi sopiva,
olimme ikään kuin valmiit ikämme ja olosuhteiden
puolesta. Olimme olleet kihloissa maaliskuusta 1969 lähtien,
eli täydet 3 vuotta ja odotimme muuttoa saman katon alle. Tavoitteeni
oli, että avioitumiseen mennessä saan asuntoasiat kuntoon
ja yhtiön toiminnan siihen malliin, että minun ei töissä
tarvitsisi olla yötä päivää. Työssäkäynnin
suhteen erehdyin - täysin.
Pos. 3.1.3. Elämään myötä
ja vastoinkäymisissä - avioon Marjan kanssa 31.3.–72
Marja, oli Helsingissä töissä Keskon
tiedotusosastolla. Hän piti työympäristöstään
jossa oli suuryhtiön luoma turvallisuus, mukavat työtoverit
joihin kuului samalla osastolla myös tietoviisas Esko Kivikoski.
Ymmärsin huonosti, että Marjalle tuleva muutos oli myös
varsin haastava. Olin tavannut Marjan "kutsuilla" keväällä
1968 jonneka vahingossa jouduin. Olin sattumalla kuljettamassa autollani
muutamia tuttuja Uudenmaankadulla sijaitsevaan kimppa asuntoon.
Minut oli myös pyydetty parkkeeraamaan auto hetkeksi voidakseni
poiketa sisällä. Lieneekö ollut tarkoitus, että
sieltä jatkettaisiin matkaa jonnekin ja minulta olisi vielä
haluttu kyyti. En yleensä liikkunut kuin muutaman naapurituttuni
seurassa tai sitten työmatkoilla, mutta sattuma oli ohjannut
minut tähän kylässä käymiseen, jossa tutustuin
iloiseen pitkätukkaisen Marjaan.
|