View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Pos. 3.5. Perheenlisäys –
muutoksia yksityiselämässä
Keväällä – 75 Marja kertoi
uutisen, hän odotti esikoistamme. Jälkeenpäin katsottuna
on ilmi selvää, että hän olisi odotusaikaan
tarvinnut enemmän huomiota, mutta muutto, uudet tilat, sekä
tuhannen ja yhden yön kaikki ongelmat olivat niskassani. Tuskin
huomasin ajan kulua kun olimme jo vuodenvaihteessa. Uuden vuoden
aattona Hannu ja Marita Peltonen tulivat kylään. Hannu
oli lapsuuteni ystävä, ajoilta jolloin minulla oli ohjelmatoimisto.
Hannu oli basisti ja soittanut New Joys yhtyeessä. Olin toiminut
heidän managerinaan ohjelmatoimistossani. Hannun kanssa olimme
ystävystyneet ja jääneet loppuelämäksemme
"kiinni" toisiimme. Hannu oli uudenvuoden ensimmäisen
päivän aamuna aikaisin noussut ylös ja mennyt ulos
tarkoituksenaan päästä ajelemaan moottorikelkalla.
Hän oli pari-kolme tuntia vedellyt moottorikelkkaa käyntiin
huomaamatta, että kelkan moottorin maadutus oli päällä.
Sisällä Marja ilmoitti minulle ennen aamuyhdeksää,
että nyt olisi aika lähteä. Vieraat saivat jäädä
pitämään taloa koska lapsi on pyrkimässä
uuden vuoden juhliimme. Pian autoon ja kohti Jämsää.
Perille saavuttuamme Marja asteli rauhallisesti synnytysosastolle
ja minä jäin odottamaan osaston käytävälle
kuulumisia. Odoteltuani pari tuntia havaitsin Marjan astelevan ulos
pienestä ovesta ja hänet autettiin paareille jotka oli
tuotu käytävälle. Sain kohta kuulla, että komea
poika oli syntynyt terveenä, kympin arvoisena. Ihmettelin suuresti
- kuinka Marja kykeni kävelemään heti synnytyksen
jälkeen - varsinkin kuultuani kuinka vaikeaa oli ollut, "ihmettelin"
vielä enemmän, en tiennyt kuinka olisin voinut osallistua/
helpottaa hänen oloaan.. Marjaa oli kovasti neulottu yhteen
ja todettu hänen vastaisuudessa ottavan vakavasti keisarinleikkauksen
mahdollisuuden.
Alkoi uusi aika niin yrityksemme konttorissa kuin
myös kotona. Marjan rauhoittava tuki ja aura puuttuivat työpaikaltani.
Emme tavanneet kuin kotona ja siellä Marjalla riitti touhua
esikoisemme kanssa. Keskittyminen toistemme elämään
ja tuntemuksiin etääntyi ja ikään kuin ajauduimme
muuttuneissa olosuhteissa eri suuntiin. En osannut myöskään
antaa aikaa keskinäisen ilmapiirin kehittämiselle. Olin
työni johdosta paljon poissa kotoa erilaisista syistä
kuten myyntimatkat, messumatkat, kurssit, koulutus, jopa vapaa-aikanani.
Ennen esikoisemme syntymää sain mahdollisuuden muun häiritsemättä
keskittyä vaimoni luomaan ilmapiiriin. Nyt jotain oli ikään
kuin poissa niin konttorista kuin kotonakin, vai oliko kyse ainoastaan
omasta henkilökohtaisesta tuntemuksestani jotka itse loin.
Oliko kyse kypsymättömyydestäni vastaanottaa uusi
elämäntilanne? Yrityksen olosuhteen ja luomat velvollisuudet
vaikuttivat päivärytmiini, työ ikään kuin
imuroi keskittymiskykyni, perhe jäi toisarvoiseksi taloudellisten
ratkaisujen, ideoiden tieltä.
Kaverit joihin tutustuin Orivedellä, olivat
omilla poluillaan. Heistä kaipasin Jussia "rekku"
sekä Ristoa "rike". Saatoin viikonloppuna ajaa Orivedelle
tervehtimään, saaden huomata, että jokaisella oli
puuhaa yllin kyllin. Kaverien keskittyminen henkilökohtaisten
parisuhteiden muodostamiseen oli keskeisimmillään heidän
kaikissa toimissaan. Eräs tuttavani Honkaniemen Kalle oli yrittäjä.
Hän oli TB huoltoaseman osakas minun muuttaessani Orivedelle.
Hän on minua muutaman vuoden nuorempi. Kallen kanssa tapasimme
silloin tällöin ja kävimme myös yhdessä
Marjan kanssa heidän luonaan kylässä. Marja piti
kovasti Kallen silloisesta tyttöystävästä joka
oli Kangasalalta. Kalle ei kuitenkaan sitoutunut häneen vaan
löysi uuden tyttöystävän Kirstin Orivedeltä.
Ei Kallen avioliitto Kirstin kanssakaan lopullinen ollut, muutaman
vuoden jälkeen he erosivat omille teilleen kuitenkin niin,
että Kalle jäi Orivedelle. Noin 15 vuoden tuttavuuden
jälkeen, Kallen pyynnöstä, autoin häntä
taloudellisesti vuonna 1991–2. Lisäksi sovimme hänen
kanssaan myyntiedustuksesta, jotka johtavat liiketoimiin hänen
kanssaan. Näissä liiketoimissa koen pahimman petoksen,
kavaluuden ja selkään puukotuksen mitä olen keneltäkään
ystävältäni eläessäni joutunut kokemaan.
(Tästä tuonempana.)
Orivedellä meitä -70 luvun aikana kasvanutta
kaveri ryhmää sitoi sisäänpäin kääntynyt
yhdistys jolle oli annettu leikkisä nimi "metku ja puteli".
Yhdistyksen nimissä kutsuttiin jäseniä (noin 10 pariskuntaa)
vuosittain erilaisiin kokoontumisiin joista tärkein oli vuosikokous
yhdistettynä pikkujoulujuhlaan. Muita kokoontumisia olivat
laskiainen sekä laidunkauden avajaiset. Pikkujoulujuhlat järjestettiin
sopivaksi katsotussa ravitsemusliikkeessä ja muut kutsut järjestettiin
jonkun jäsenen toimesta kunkin koti ympäristössä.
Tällainen yhteenkuuluvuus loi myös puitteita keskinäiselle
toveruudella erilaisissa elämäntilanteissa. Varsinkin
asfalttiala sekä toissijaisesti maanrakennusala oli hyvin edustettuna
ammattikuntana tässä joukossa. Rike ja Rekku olivat kumpikin
saaneet koulutuksensa ja kokemuksensa asfalttialalla. He imivät
tulevina vuosikymmeninä mukaansa myös muita lähipiirin
henkilöitä (Kalle, Heikki, ym.) joille elämäntilanteiden
muutosten johdosta syntyi varteenotettava ansiomahdollisuus asfalttialalla.
Kesällä – 76 vierailemme vanhempieni
mökillä, heistä oli tullut isovanhempia. Käymme
myös Särkisalossa tapaamassa kalastaja enoani Ragnaria.
Tietysti käymme Haminassa tapaamassa Marjan vanhempia ja sukulaisia.
Esikoisemme Pauli on kelpo matkakumppani, helppo lapsi kaikilla
tavoin. Tuskin koskaan hän "huomauttaa" itsestään.
Pauli saattoi tulla tuntikausia toimeen itsekseen. Kuten voi ymmärtää
Marja huolehti Paulista erittäin hyvin, koskaan ei ruoka ajat
unohdu, myöskään Paulin ei tarvinnut olla likaisissa
vaipoissa ja hän sai kaiken ansaitun huomioin. Marjalla oli
luontainen kyky olla erityisen huolellinen kasvatustyössä
kuin myös lapsen sosiaalisen tarpeen tyydyttämisessä.
|