View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Elämänkokemuksiini
perustuen osasin analysoida ostajan pelisilmää huolimatta
siitä, että hän oli suojannut itsensä tornin
(Arimo Ristola) taakse. En antanut teknisen viivyttelyn vaikuttaa
toimiini tai kykyyni tilanteen arvioimiseen. Argumentointi olosuhteista
oli varsin tyhjentävää. Ostajan subjektiiviset tavoitteet
olivat minulle harmaata aluetta, mutta Arimo Ristolan abstrakteja
substantiiveja runsaasti hyödyntämä sanasto, loi
kuvan opportunistista, lobbarista ja välistävetäjästä.
Olin tässä pelissä ikään kuin "samalla puolella
– samassa joukkueessa". Pian huomasin, että vain
siihen asti kunnes kauppa on toteutunut.
Keskusteltuamme viivytyksen
aiheuttajasta sain kuulla vakuuksiin liittyvistä tarpeista.
Minulle esitettiin vaatimus vakuuksien määräaikaista
luovuttamista yhtiön käyttöön. Perusteena mm.
käytettiin sitä, että olin sopinut (suullisesti)
jatkavani yhtiön toimitusjohtajana toistaiseksi ja ostajan
mielestä minun piti myös kyetä sitoutumaan yhtiön
menestykseen. Suostuttelu oli varsin selkeää "verhoiltua
kiristystä" eikä minulla tuossa tilanteessa ollut
mahdollisuutta kieltäytyä. Suostuin 600.000 markan vakuuksien
sitomiseen pankkiin kahdeksi vuodeksi, edellytyksin, että vakuuden
luovutus vastuu on ristiriidaton ja muutenkin kohtuullinen. Määräajasta
pidin kiinni. Huolehdin, että myöskään minkäänlaiset
sopimustekniset kieroudet eivät livahtaneet heidän ja
pankin laatimiin asiakirjoihin. Kauppasopimuksen sisällön
suhteen asianajajani pyysi minua suurempaan tarkkaavaisuuteen ja
varoitti minua. Tässä kohdin annoin kuitenkin maallikon
elämänkokemuksen viedä mukanaan ja totesin luottavani
ostajien vilpittömyyteen. En toistamiseen halunnut ongelmia
jo sovittuun kauppaan, ryhtymällä pikkutarkasti vääntämään
pilkkuja sekä pisteitä kauppasopimuksessa. Maallikon kokemukseni
jouduin myöhemmin toteamaan arvottomaksi. Yhdessä Arimo
Ristolan retoriikan ja luotettavan esiintymisen sekä ostajan
juridisen sopimustekniikan johdosta jouduin myöhemmin kokemaan
uskoni sopimusetiikkaan naiviksi.
Saimme kesäkuussa -83 kauppakirjan allekirjoitettua. Myyjinä
toimivat Marja Reinikainen ja Yrjö Reinikainen ostajana Matti
Sinkkonen/ Kone Jyrä. Allekirjoitus suoritettiin Kuhmoisten
Osuuspankin kokoustiloissa ja paikalla oli useampi todistaja muun
muassa pankinjohtaja Vilppala sekä Jorma Lindström. Osa
kauppahinnasta jäi tässä yhteydessä suorittamatta.
Pääosa suoritettiin kauppakirjassa ilmenevällä
tavalla. Tilaisuutta juhlistimme osuuspankin kahvitarjoilun myötä.
Siinä se, 13 vuoden ja 3 kk yhtämittainen urakka oli ohitse.
Tuloksena oli keskisuuri muovituotetehdas, työkalukonepaja,
yli puolen sataa työpaikkaa sekä luomani toimintakulttuuri
joka sai nyt uudet suunnistajat. Minä jäin perämieheksi,
ottamaan vastaan päällystön ohjeita, hyvässä
ja huonossa säässä. Kuinka pitkäksi aikaa jäi
nähtäväksi?
Pos. 4.2. Paradoksi
Olin juuri keväällä myynyt myös
veneeni. Kauppahinta oli tasan miljoona markkaa. Nimenomaan tuohon
aikaan, kun meillä (vaimollani ja minulla) samaan aikaan oli
yrityskauppa menossa, oli veneen myyntiin keskittyminen lähes
ylipääsemättömän vaikeaa. Kauppahinta olikin
ostajalle hyvin edullinen. Ostajan kanssa sovitut poikkeukset veneen
käytöstä tulevaisuudessa korvasivat minulle syntyneen
mielipahan. Aikaisemmin syntynyt päätös veneen myymisestä
oli mielessäni peruuttamaton ja vaikutti toteutumisajankohtaan.
Myöhemmin ajattelin, että olisin hyvin voinut pitää
veneen vielä yhden kesän ja myydä se myöhemmin.
Veneen myynti tapahtui kuitenkin ajankohtana jolloin yrityskauppa
ei ollut vielä lainkaan varmaa. Tällä seikalla oli
painava merkityksensä veneen myyntipäätöksessä.
Olin vuoden vaihteessa –82/3
perustanut kommandiittiyhtiön. Olin myynyt tehtaan,
mutta kommandiittiyhtiö omisti joitakin muovikoneita jotka
olin hankkinut ystäväni Raimo Paasolta hänen lopetettua muovituotetehtaansa.
Koneet ja laitteet oli varastoituna Finn-Mayrei Oy:n tiloissa. Samoin
olin henkilökohtaisten kalusteiden ja esineiden varastona,
käyttänyt tehtaan salissa olevan työnjohtokopin katon
päällä sijainnutta tyhjää tilaa, joka oli
soveltunut tarkoitukseen hyvin. Näistä seikoista oli ostaja
tietoinen. Arimo Ristola tunsi nämä seikat hyvin, ja yksityiskohdat
olivat olleet esillä myös aikaisemmissa kauppaneuvotteluissa
(Maaseudun Kone).
Yrityskaupan jälkeen
jatkoin yhtiön toimitusjohtajana. Yhtiön vanha hallitus
erotettiin ja tilalle valittiin uusi. Sain pian huomata, että
esimiehekseni ilmaantui Arimo Ristola joka oli valittu yhtiön
uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi. Ensimmäisen kuukausipalkan
ilmaannuttua tililleni, totesin sen olevan 6000 markkaa sovittua
palkkaa pienemmän. Otin asian heti puheeksi ja sain yksioikoisesti
vastaukseksi, että palkka olisi kesän ajan tämä.
Panin pian merkille konttorin ilmapiirissä tapahtuneet muutokset.
Arimo Ristola poikkesi organisaatiohierarkiasta säännönmukaisesti
ja ohitti toimeksiannoillaan normaalin menettelyn. Parin kuukauden
kuluttua tuotantopäällikkö Antti Vilenius siirtyi
käyttämään normaalin työasun tilalla ikään
kuin vieraanvaraisempaa vaatetusta. Muutokset loivat jännitystä
työyhteisössä, jota osaltaan pönkitti odotukset
tulevasta. Pidin yhä yllä asiakassuhteita suorittamalla
yrityskäyntejä. Osallistuin myyntiin ja tuotekehitykseen.
Valvoin aiempien asiakassopimusten ylläpitoa joissa edellytin
toteutettavaksi aiemmin hyväksyttyjä toiminta tapoja.
Jouduin uuden omistajan kanssa keskustelemaan hyvästä
sopimusetiikan ylläpidosta mm: yhtiön suurimman koneen,
|