View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Pos. 5.1.2. Perhe elämää
ja uusia tehtäviä – 83 -84
Yrityskaupan jälkeen emme olleet enää
sidottuja Kuhmoisiin. Mutta olosuhteet kuten asunto, Marjan työ,
ym. pitivät meidät toistaiseksi Kuhmoisissa. Marjan äitiysloma
Finn-Mayrei Oy:stä oli alkanut kesällä -83 ja toinen lapsemme Matias
syntyi 16.08.–83 Tampereen keskussairaalassa, nyt synnytys hoidettiin
keisarinleikkauksen avulla. Marjan odotettiin palaavan töihin
myymämme yhtiön konttoriin 1994 keväällä,
näin tapahtuikin. Muutto Kuhmoisista ei olosuhteista johtuen
tullut vielä kysymykseen, emme myöskään olleet
vielä harkinneet mihin asetumme.
Ennen vuoden 1983 loppua käynnistyi perustutkimus
VHS kasettien valmistamiseksi Suomessa. Jouduin olosuhteiden pakottamana
yöpymään paljon Helsingissä, milloin vanhempieni
luona, milloin Markku Roihan luona. Projektin edetessä 1994
asuin viikot (arkipäivät) vuokraamassani vanhan "villan"
suuressa vinttihuoneistossa Tervakoskella. Marja asui kahden lapsemme
kanssa Kuhmoisissa. Pauli oli aloittanut koulun 16.8.83 Kuhmoisissa,
samana päivänä kuin Matias syntyi. Matias aloitti
vajaan vuoden ikäisenä päivähoidon samassa rapussa asuvan kotirouvan luona, hänen miehensä
oli "entisen" työkalukonepajamme työntekijä.
Olosuhteet olivat "kohtuulliset" mutta
nuoren perheen sisäiselle kanssakäymiselle etäisyyksien
johdosta varsin haastavat. Olimme kokeneet perheenä varsin
vähän yhteistä aikaa, nyt oli aika pyrkiä parempaan.
Kesällä –84 päätimme muuttaa pois Kuhmoisista,
halusimme saman katon alle. Ryhdyimme pohtimaan uutta asuinpaikkaa
jonka myötä saisimme myös kokea laajemmat kulttuuripalvelut kuin mihinkä olimme avioliittomme aikana tottuneet.
Samoin kommandiittiyhtiöni mahdollisuudet toimia paremmin
edellytti laajempaa asiakaspohjaa, siis keskeisempää
sijoittumista olemassa oleville markkinoille. Meneillään
oleva projekti Tervakoskella (päätös kasettitehtaan
sijoittumispaikkakunnasta oli tehty) oli myös valmistumassa
lähi vuosina. Emme halunneet sitoutua Tervakoski Oy:n piipun
näkyvyysalueelle tästä syystä. Olin pannut merkille
tämän klusterin vaikuttavan Janakkalan kunnan Tervakoskella
kaikkeen, kuten sosiaalisiin yhteyksiin sekä kunnan hallintoon.
Haimme perheellemme sopivaa asuntoa Hämeenlinnassa. Kaupungilla
on mielenkiintoinen ja sillä oli poikkeuksellisen pitkä
historia kuin myös kehittynyt koululaitos sekä kulttuuritoiminta.
Hämeenlinnassa on edustettuna monipuolinen ja korkeatasoinen
koululaitos, jolla tulisi olemaan suuri merkitys lapsillemme ja
tämä seikka painoi asuinpaikkavalinnassamme eniten. Saatavilla
on lähes kaikki mahdolliset palvelut kulttuurissa, jotka arvioinkin
olevan erityisesti Marjan mieleen.
Pos. 5.1.3. Asunnon hakua ja kauppa
Olimme Orivedeltä muuttomme jälkeen
asuneet Kuhmoisissa samassa kerrostalon vuokrahuoneistossa. Toivoimme
omaa asuntoa, johon nyt oli olemassa reaaliset mahdollisuudet. Muutamaan
otteeseen kävimme Marjan kanssa tutustumassa myynnissä
oleviin omakotitaloihin. Sopivaa tuntui olevan vaikea löytää.
Myönnän, ettemme osanneet suhtautua silloin "oikein"
vanhempiin tarjolla oleviin omakotitalo rakennuksiin jotka myöhemmin
kovasti meitä ovat kiinnostaneet. Olin puhunut asunnon haku
toimistamme myös tutuilleni Kuhmoisissa. Pakarinen oli
muuttanut Kuhmoisiin Hämeenlinnan seudulta - Janakkalasta.
Hän oli ostanut Käävän omistaman
liikekiinteistön Kuhmoisten keskustasta, jossa harjoitti vaimonsa
kanssa kenkäkauppaa sekä monialaista kodinkone- ja pienkonekauppaa. Olimme tulleet hyvin juttuun, olin ostanut häneltä
yhdessä muutaman ystäväni kanssa moottorikelkat.
Hän kertoi minulle Hämeenlinnassa asuvasta ystävästään,
joka oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja oli myymässä
vasta valmistuvaa taloaan. Kävimme Pakarisen kanssa syyskuussa
1994 tapaamassa häntä ja tutustuimme uudisrakennukseen
joka miellytti minua. Kerrottuani Marjalle asiasta, päätimme
tutustua taloon yhdessä. Olimme samaa mieltä, talo sopii
meille. Uudisrakennus ei ollut kaikilta osin valmis vaan oli osin
viimeistelemättä, emme antaneet tämän seikan
häiritä. Tärkeintä oli päästä
sopuun hinnasta. Päättelimme, että voimme tehdä
eräitä viimeistely töitä ennen muuttoa. Tontti
oli vielä täysin neitseellinen ja myös hieman vaikeakulkuinen. Pihaa ei ollut kuin nimeksi, muu osa tontista oli jyrkkää
rinnettä ja metsää. Totesin, että kyllä
se ajan kanssa saadaan muokattua käyttökelpoiseen kuntoon.
Teimme käyntimme yhteydessä 13.9.84 talosta esisopimuksen
ja annoimme käsirahan osoitukseksi sopimuksen vahvistamisesta.
Myöhemmin, lopullisen sopimuksen aikaansaaminen osoittautui
hyvin vaikeaksi tehtäväksi ja vaati ponnisteluja.
Kiinteistön haltijavelkakirjat olivat eri pankeissa ja kiinteistöä
rasitti huomattavasti sen kauppahintaa suuremmat velat. Saadaksemme
kaikki velkakirjat haltuumme, suostuivat pankit keskenään
laatimaan jako-osuussopimuksia kauppahinnan jakamisesta. Jouduimme
myös lainaamaan myyjälle pienehkön summan rahaa saadaksemme
eräitä haltijavelkakirjoja pankista joka ei suostunut
muuhun järjestelyyn. Muutamien viikkojen ponnistelu johti toivottuun
lopputulokseen, saimme kaikki velkakirjat haltuumme, ja kauppakirjan
vahvistettua syksyllä -84. Ostajana toimi Asunto Oy Riekontie 13, jonka
vähemmistö osakkaana olimme minä yhdessä vaimoni
kanssa tasaosuudella, sekä suurimpana osakkaana yhdessä
omistamamme kommandiittiyhtiö/ Yrjö Reinikainen KY .
|