View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pos. 5.1.2. Perhe elämää ja uusia tehtäviä – 83 -84

Yrityskaupan jälkeen emme olleet enää sidottuja Kuhmoisiin. Mutta olosuhteet kuten asunto, Marjan työ, ym. pitivät meidät toistaiseksi Kuhmoisissa. Marjan äitiysloma Finn-Mayrei Oy:stä oli alkanut kesällä -83 ja toinen lapsemme Matias syntyi 16.08.–83 Tampereen keskussairaalassa, nyt synnytys hoidettiin keisarinleikkauksen avulla. Marjan odotettiin palaavan töihin myymämme yhtiön konttoriin 1994 keväällä, näin tapahtuikin. Muutto Kuhmoisista ei olosuhteista johtuen tullut vielä kysymykseen, emme myöskään olleet vielä harkinneet mihin asetumme.

Ennen vuoden 1983 loppua käynnistyi perustutkimus VHS kasettien valmistamiseksi Suomessa. Jouduin olosuhteiden pakottamana yöpymään paljon Helsingissä, milloin vanhempieni luona, milloin Markku Roihan luona. Projektin edetessä 1994 asuin viikot (arkipäivät) vuokraamassani vanhan "villan" suuressa vinttihuoneistossa Tervakoskella. Marja asui kahden lapsemme kanssa Kuhmoisissa. Pauli oli aloittanut koulun 16.8.83 Kuhmoisissa, samana päivänä kuin Matias syntyi. Matias aloitti vajaan vuoden ikäisenä päivähoidon samassa rapussa asuvan kotirouvan luona, hänen miehensä oli "entisen" työkalukonepajamme työntekijä.

Olosuhteet olivat "kohtuulliset" mutta nuoren perheen sisäiselle kanssakäymiselle etäisyyksien johdosta varsin haastavat. Olimme kokeneet perheenä varsin vähän yhteistä aikaa, nyt oli aika pyrkiä parempaan. Kesällä –84 päätimme muuttaa pois Kuhmoisista, halusimme saman katon alle. Ryhdyimme pohtimaan uutta asuinpaikkaa jonka myötä saisimme myös kokea laajemmat kulttuuripalvelut kuin mihinkä olimme avioliittomme aikana tottuneet. Samoin kommandiittiyhtiöni mahdollisuudet toimia paremmin edellytti laajempaa asiakaspohjaa, siis keskeisempää sijoittumista olemassa oleville markkinoille. Meneillään oleva projekti Tervakoskella (päätös kasettitehtaan sijoittumispaikkakunnasta oli tehty) oli myös valmistumassa lähi vuosina. Emme halunneet sitoutua Tervakoski Oy:n piipun näkyvyysalueelle tästä syystä. Olin pannut merkille tämän klusterin vaikuttavan Janakkalan kunnan Tervakoskella kaikkeen, kuten sosiaalisiin yhteyksiin sekä kunnan hallintoon. Haimme perheellemme sopivaa asuntoa Hämeenlinnassa. Kaupungilla on mielenkiintoinen ja sillä oli poikkeuksellisen pitkä historia kuin myös kehittynyt koululaitos sekä kulttuuritoiminta. Hämeenlinnassa on edustettuna monipuolinen ja korkeatasoinen koululaitos, jolla tulisi olemaan suuri merkitys lapsillemme ja tämä seikka painoi asuinpaikkavalinnassamme eniten. Saatavilla on lähes kaikki mahdolliset palvelut kulttuurissa, jotka arvioinkin olevan erityisesti Marjan mieleen.

Pos. 5.1.3. Asunnon hakua ja kauppa

Olimme Orivedeltä muuttomme jälkeen asuneet Kuhmoisissa samassa kerrostalon vuokrahuoneistossa. Toivoimme omaa asuntoa, johon nyt oli olemassa reaaliset mahdollisuudet. Muutamaan otteeseen kävimme Marjan kanssa tutustumassa myynnissä oleviin omakotitaloihin. Sopivaa tuntui olevan vaikea löytää. Myönnän, ettemme osanneet suhtautua silloin "oikein" vanhempiin tarjolla oleviin omakotitalo rakennuksiin jotka myöhemmin kovasti meitä ovat kiinnostaneet. Olin puhunut asunnon haku toimistamme myös tutuilleni Kuhmoisissa. Pakarinen oli muuttanut Kuhmoisiin Hämeenlinnan seudulta - Janakkalasta. Hän oli ostanut Käävän omistaman liikekiinteistön Kuhmoisten keskustasta, jossa harjoitti vaimonsa kanssa kenkäkauppaa sekä monialaista kodinkone- ja pienkonekauppaa. Olimme tulleet hyvin juttuun, olin ostanut häneltä yhdessä muutaman ystäväni kanssa moottorikelkat. Hän kertoi minulle Hämeenlinnassa asuvasta ystävästään, joka oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja oli myymässä vasta valmistuvaa taloaan. Kävimme Pakarisen kanssa syyskuussa 1994 tapaamassa häntä ja tutustuimme uudisrakennukseen joka miellytti minua. Kerrottuani Marjalle asiasta, päätimme tutustua taloon yhdessä. Olimme samaa mieltä, talo sopii meille. Uudisrakennus ei ollut kaikilta osin valmis vaan oli osin viimeistelemättä, emme antaneet tämän seikan häiritä. Tärkeintä oli päästä sopuun hinnasta. Päättelimme, että voimme tehdä eräitä viimeistely töitä ennen muuttoa. Tontti oli vielä täysin neitseellinen ja myös hieman vaikeakulkuinen. Pihaa ei ollut kuin nimeksi, muu osa tontista oli jyrkkää rinnettä ja metsää. Totesin, että kyllä se ajan kanssa saadaan muokattua käyttökelpoiseen kuntoon. Teimme käyntimme yhteydessä 13.9.84 talosta esisopimuksen ja annoimme käsirahan osoitukseksi sopimuksen vahvistamisesta. Myöhemmin, lopullisen sopimuksen aikaansaaminen osoittautui hyvin vaikeaksi tehtäväksi ja vaati ponnisteluja.
Kiinteistön haltijavelkakirjat olivat eri pankeissa ja kiinteistöä rasitti huomattavasti sen kauppahintaa suuremmat velat. Saadaksemme kaikki velkakirjat haltuumme, suostuivat pankit keskenään laatimaan jako-osuussopimuksia kauppahinnan jakamisesta. Jouduimme myös lainaamaan myyjälle pienehkön summan rahaa saadaksemme eräitä haltijavelkakirjoja pankista joka ei suostunut muuhun järjestelyyn. Muutamien viikkojen ponnistelu johti toivottuun lopputulokseen, saimme kaikki velkakirjat haltuumme, ja kauppakirjan vahvistettua syksyllä -84. Ostajana toimi Asunto Oy Riekontie 13, jonka vähemmistö osakkaana olimme minä yhdessä vaimoni kanssa tasaosuudella, sekä suurimpana osakkaana yhdessä omistamamme kommandiittiyhtiö/ Yrjö Reinikainen KY .