View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Pos. 5.1.1. Aiheeton ilmianto
Oli syksy 1984, olin juuri saapunut Keski-Eurooppaan
suuntautuneelta työmatkalta kun minuun otti yhteyttä Jyväskylässä
toimiva rikospoliisin tutkija. Hän halusi tavata minut pikimmin
Hämeenlinnan poliisilaitoksella. Sovimme tapaavamme muutaman
päivän kuluttua. Tavatessamme hän vaikutti siltä
kuin olisin syyllistynyt murhaan. Hän ensitöikseen ilmoitti,
että jos olisi tavoittanut minut aiemmin, olisi hän laittanut
minut koppiin. Kun uhkailun jälkeen sain mahdollisuuden puhua,
kysyin mistä on kysymys. Minulle selvitettiin, että Matti
Sinkkonen/Arimo Ristola/ Kone Jyrä ovat tehneet ilmiannon jossa minua syytettiin
Finn-Mayrei Oy ja Scantools Oy yrityskauppaan liittyvästä
törkeästä petoksesta. Tunnelma oli kireä.
Olin vakuuttunut, että en ollut asiassa syyllistynyt petolliseen
toimintaan. Oliko "Jyväskylän klaani" siitä
huolimatta kyennyt jotain tehtailemaan? Minun oli varmistettava, että
tutkinta saa tiedon kaikesta oleellisesta. Minulla ei ollut mahdollisuutta
tehdä kysymyksiä. Kysymykset tehtiin minulle. Minun oli
tarkoin kyettävä analysoimaan kysymysten keskeinen sisältö
saadakseni käsityksen siitä mitä on jo tiedossa ja
mitä tietoa puuttuu? Minulle selvisi, että tutkinnassa
pyritään selvittämään olenko antanut kaiken
taloudellisen tiedon ostajalle. Olisinko peitellyt yhtiön todellisia
taloudellisia olosuhteita?
Koska yhtiön taloudelliset olosuhteet kuten kirjanpito, sopimukset,
tuloslaskelmat ja taseet olivat yhtiössä päiväjärjestyksessä,
ei niiden perusteella kausaalisesti voitu peitellä mitään.
Yhtiön kirjanpito, siihen liittyvä kausaalinen aineisto,
kaikkine dokumentteineen hallittiin yrityksessä tähän
toimeen palkattujen henkilöiden toimesta. En voinut olettaa
hänen peittelevän mitään, siihen ei heillä
ollut intressiä, eikä mikään muu ulkoinen olosuhde
voinut tähän aineistoon vaikuttaa. Kirjanpito on kausaalisesti
sidoksissa historialliseen totuuteen, sen manipulointi historian
osalta on riippumattomassa organisaatiossa varsin vaikeaa.
Kuulustelijan esittämät kysymykset asian tiimoilta risteilivät. Annoin
hänelle selkeän kuvan yhtiön organisaatiosta sekä kauppaneuvotteluista.
Heti kun sain mahdollisuuden esitin ihmettelyni siitä, eikö
Arimo Ristolan/Matti Sinkkosen tilaama - KHT tilintarkastaja Veikko
Kilpeläisen kertomus yhtiön tilasta ollut riittävän
tyhjentävä? Epäilyni toi uutta tietoa tutkintaan.
Ymmärsin elekielestä nopeasti, ettei rikostutkija ollut
asiasta (tilintarkastus aineistosta) lainkaan tietoinen. Ymmärsin,
että ilmiantajat Arimo Ristola sekä Matti Sinkkonen olivat jättäneet
kertomatta rikostutkijalle tärkeästä yrityskauppaa
edeltäneestä taloudellisesta selvitystyöstä,
ym. saamastaan oleellisesta informaatiosta. Minun oli aika selittää
tutkijalle lähiaikoihin liittyvä historiallinen, aineellinen,
kausaalinen totuus. Selvitin tutkijalle myös ostajien motivaation
heidän tekemäänsä ilmiantoon. Olivathan ensimmäiset
päätökset alioikeudessa olleet iskuja vasten Arimo
Ristolan "tekopyhiä" kasvoja. Hän oli
tullut tunnetuksi petollisesta toiminnastaan tässä prosessissa itse oikeudenpäätösten
kautta. Nyt he olivat syyllistyneet aiheettomaan ilmiantoon, kunniani loukkaukseen, sekä
asianomaisina asiaan liittyvien tietojen salailuun ja peittelyyn,
toisin sanoen juonimiseen ja kavaluuteen. Kuulustelut päättyivät
merkittävästi paremmassa ilmapiirissä kuin olivat
alkaneet.
Pos. 5.1.2. Päätös
Kului useampi kuukausi ennen kun sain kuulla, että
tutkinta ei johtanut syytteisiin. Minulle ei toimitettu kuulustelukertomuksia,
en osannut pyytää, en ollut erityisen kiinnostunutkaan.
Elin hyvin työntäyteistä aikaa. Aikaa oli varsin
rajoitetusti siihen mietiskelyyn mihin seuraukset olisivat
johtaneet jos hyvin perustavaa tilintarkastustyötä
yhtiössä ei olisi tehty. Perusteettomasta ilmiannosta
olisi pitänyt prosessoida, annoin asian olla. Rikospoliisin olisi tullut asiassa tehdä johtopäätöksensä - aiheettomasta ilmiannosta. Tämän rikospoliisi lakaisi maton alle.
Oli aika pyrkiä eroon Jyväskylän klaanista, kunhan
vain ensiksi olemme (omistamani kommandiittiyhtiö, vaimoni
ja minä) saaneet saatavamme perittyä. Myöhemmin asiaa
tarkasteltuani jouduin itselleni myöntämään,
että asia perusteettoman ilmiannon osalta olisi ehdottomasti
pitänyt puida loppuun. Toimenpide olisi tuonut esille Arimo
Ristolan sekä Matti Sinkkosen toimet sekä suhtautumisen
etiikkaan ja hyvään moraalifilosofiaan. Olisin prosessin
asiakirjojen avulla voinut myöhemmin paremmin osoittaa heidän
kelvottoman moraalinsa, sekä syy seuraus suhteen heidän
tuleville toimilleen. Suorat ja heidän omissa nimissään tapahtuneet toimet minua ja vaimoani Marjaa vastaan päättyivät
tähän. Seuraukset olisivatkin "ilmeisesti" olleet
jatkossa heille niin epäedullisia ja kalliita, että heillä
ei enää ollut voimia tämän tyyppisiin epäonnistumisiin.
Pelko aiheettoman ilmiannon sisällön tulosta esille, oli
todennäköisenä uhkana liian suuri.
|