Title 9. Ajojahti jatkuu.
10. Otteita Y.R:n ja KY:n veroarkistosta.

10.2


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

 

Hämeenlinnan verotoimisto lähettää Vuoden –85 omaisuuden lisäystä koskevan tiedustelun 1,7,1986 (Pos.10.1986.5) (sivu2). Asunto Oy Riekontie oli tehnyt ensimmäisen tilinpäätöksen sekä veroilmoituksen vuonna 1985. Huolimatta tästä, sain vihamielisen lähestymisen verojohtajan suunnalta, varsinkin kun edelliseen tiedusteluun olin vastannut pari kuukautta aiemmin. Asunnon ostoon olin sijoittanut ainoastaan 25.000:- markkaa, joten varallisuuteni lisäykseksi esitetty 530.000 markkaa kiinteistön ostamisesta oli runsaasti ylimitoitettu. Kommandiittiyhtiöön sijoittamani varat näkyivät Ky:n kirjanpidossa sekä Ky:n veroilmoituksessa.

Annan selvityksen verottajan tekemään tiedusteluun omaisuuden lisäyslaskelmaan, jossa verottaja oli epähuomiossa katsonut virheellisesti Asunto Oy Riekontien 13 omaisuuden kuuluneen minun omaisuudekseni. Annan asiassa useita selvityksiä. Näitä kunnanasiamies Leo Sopanen pyörittää mutkikkaaksi kokonaisuudeksi. Milloin asuntoeduksi, milloin velat muuttuvat varoiksi ja sijoitukset tuloksi. Hämeenlinnan kunnanasiamies vaatii Ky:n tuloa ja varallisuutta verotettavaksi henkilökohtaisena tulona. Myös asuntoetua 56.316 markkaa lisättäväksi tulooni ja laskelmiensa perusteella omaisuudenlisäystä 69.316 markkaa sekä veronkorotusta 25 %. Teen perusteellisen valituksen. Kunnanasiamiehellä oli useaan otteeseen menneet sijoitukset ja lainasaatavat sekaisin tai sitten tarkoitushakuisella mielivaltaisuudella pyrkimys aikaansaada aiheeton verotus. Hämeen lääninoikeus ratkaisee asian vuonna – 89 (Pos.10.1986.6) seur. s2. seur. s3

Hämeen lääninoikeuden ratkaisusta:

Kunnanasiamies perui vaatimukset? Oliko kysymyksessä lääninoikeuden vai veroviraston toimi? Lääninoikeus oli minulta vaatinut vastineen kaikista vaatimuksista. Olin myös odottanut päätöstä - vastaisen varalta - niistä kaikista seikoista joita kunnanasiamies oli omassa verotusehdotuksessaan esittänyt. Päätöksellään vuonna1989/ vuoden –85 verotuksesta Hämeen Lääninoikeus ottaa kantaa asuntoetuun ja toteaa veroviranomaisten vaatimuksen aiheettomaksi. Päätös ei kuitenkaan muuta verojohtajan ja kunnanasiamiehen tulevaa toimintaa, hän muistaa edelleen jokainen vuosi vaatia asuntoetua verotettavaksi, samoin toistuu epäilys omaisuuden lisäyksestä. Vastinepyynnössä verojohtaja Esko Nikander käytti lomaketta (ks lomakkeen alareuna) jonka mukaan minun tuli varautua antamaan tarkka selvitys 5 edellisen verovuoden transaktioista - yksityishenkilönä. Oliko toimi asianmukainen? epäilen. (Verojohtaja ei lainkaan selvittänyt kiinteistö Oy:n veroilmoituksen 84-85 sisältämää informaatiota).
Päätöksessä ilmenee myös Ky:n verotettava tulo vuonna 1985 noin 40.000 markkaa.

Keväällä v. 1986 saan vuoden –83 verotuksesta lopullisen oikaisupäätöksen ja sen perusteella määrätyn veronpalautuksen 3.408.00 markkaa. (Pos.10.1986.7) Verojohtaja Esko Nikander on imaissut herneen nenäänsä. Tulen seuraukset pian kokemaan. Verojohtaja Esko Nikanderin uudet suunnitelmat ovat työn alla - tulen niistä pian kuulemaan.

Vuonne1986 Yrjö Reinikainen Ky perustaa Kunto Keidas (Sunal aurinkopaikka) nimisen kunto salin, sekä samassa yhteydessä toimivan solariumin Hämeenlinnaan. Investointi kokonaisuudessaan oli noin 300.000 markkaa joka rahoitettiin pääosin Ky:n varoista. Sivulla 10.12 on kopio lehti ilmoituksesta jossa kerrotaan avatusta uudesta kuntosalista.

Kunto Keitaassa työskentelee 8-12 henkeä osa-aikaisissa työsuhteissa, 7 päivää viikossa aamusta 08.00 iltaan klo 22.00 olevina aukioloaikoina. Kunto-Keidas toimii yhä Hämeenlinnassa uuden omistajan hallussa jolle Yrjö Reinikainen Ky myi liiketoiminnan noin kolmen vuoden kuluttua perustamisesta.

Kauppahintasaatavastamme Kone Jyrä Oy:ltä (sittemmin Tana Co) saamme päätöksen Vaasan Hovioikeudesta 11.9.1986 D:nro S 85/151. Se pysytti aiemman Jyväskylän kihlakunnanoikeuden tuomion ja saatavastamme 175.200:- ja 16 % korkoineen määrättiin maksettavaksi. Myöhemmin selviää myös, ettei Korkein Oikeus anna päätökseen valituslupaa. Tuomiosta selviää, että kyseessä oli Marja Reinikaisen saatava Finn-Mayrei Oy:n kauppahinnasta, joka prosessisyistä oli valtakirjalla siirretty Yrjö Reinikaiselle perittäväksi. Saatavan saimme ulosottoteitse perittyä Kone Jyrältä.

Seuraavana vuonna 1987 veroviranomaiset käynnistivät uuden operaation uusilla premiseillä. Siitä olenkin jo kertonut "Reinikaisella ei siten ole asiassa oikeussuojan tarvetta"

 

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>