View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
– Löysää rahaa pursuili joka tuutista. Markkinat
vapautuivat. Korkomarginaali kasvoi,. 50 suurinta pankkia otti ilon irti
vuodesta 1987. Viisi suurinta suorastaan hummasi: näin otsikoi TE 17/1988. Suomen
viidenkymmenen suurimman pankin liikevaihto kasvoi 20 ja tase 22 prosenttia.
Niiden nettotulos parani 40 ja kokonaistulos 52 prosenttia. Viisi suurinta KOP,
SYP, PSP-ryhmä, Skop ja OKO - saivat yhdessä aikaan 2,1 miljardin markkaa, eli
760 miljoonaa markkaa edellistä vuotta paremmin.
– KORKO AJAA YHÄ
VALUUTTALUOTTOIHIN.
Seurauksena tästä on valuuttavarannon kasvu ja Suomen Pankin ongelmana on estää
rahan valuminen kulutukseen.
– LAINARAHA HYPPII SILMILLE.
Pankkiluotot kasvavat hurjaa vauhtia: Aarne Simonen Suomen pankissa jo
ollessaan todisti, ”ei talouden rautaisia lakeja vastaan auta mikään. Markkinat
ovat perusteellisesti muuttuneet. Ennen vanhaan pankinjohtaja saattoi hylätä
puolet luottohakemuksista. Tänään sama johtaja saa kaupaksi kymmenen prosenttia
tarjotuista luotoista. Koko pankkijärjestelmä on jo viritetty rahan myymiseen.
Luottojuna on juuri kiihdyttänyt huimaan vauhtiin”.
– KASSAKROISOKSET, suurimmat kassat 1987 kertoo TE 22/1988 mm. Rahat ja pankkisaatavat: 1.
Nokia 2.965 miljoonaa. 2. Wärtsilä 1.836
miljoonaa. 5. Eka-yhtymä 1.472 miljoonaa. 9. Tampella 938 miljoonaa. Ja
otsikoi Rahaa pullisteleva kassa vapauttaa mielikuvituksen. Maailma on sinun.
Kokonaiset toimialat sulavat kassakroisosten kitaa. Kassat ovat suuret,
kannattavien ja aggressiivisesti kasvavien petoyritysten operointivälineitä.
NOKIAN, Wärtsilän, Koneen, ja Amerin rahoitusjohtajat allekirjoittavat
auliisti, että varoja pidetään yritysostojen varalta. 30.9–87 Uutinen kertoo, -
Nokia ilmoitti ostaneensa Electroluxilta televisiotehtaan, - Nokiasta tullut
Euroopan kolmanneksi suurin televisiovalmistaja. 15.12–87 Nokia vahvisti
ostaneensa länsisaksalaisen SEL-yhtymän kulutuselektroniikan, kauppa oli suomen
kaikkien aikojen suurin yritysosto.
Yrityskaupat ovat tulleet
päivittäisiksi otsikoiksi, samoin uudet ja aina kookkaammat osakeannit joilla
yhtiöt keräävät pääomia sekä huomattavan suuria emissiovoittoja tileilleen.
Vuonna 1988. YRITYSOSTOJEN
ENNÄTYSVUOSI. Kevään aikana yrityskauppoja tehtiin viidenneksen verran enemmän
kuin vuosi sitten. Jos käy kuten pankinjohtaja Matti Korhonen talouselämän pari
numeroa sitten (TE 22/88) ennusti, että myyntivoittoverotuksen pelko lisää myyntihalut ennen näkemättömäksi,
kauppojen summa on syksyllä Korhosen sanoin hirveä.
>Korhonen ennustaa: yrityskauppojen lähtevän ”hirveään nousuun”, kun kesälomat on pidetty. Loppuvuodesta
purkautuva suma on suurempi kuin 1985 jolloin edellisen kerran pelättiin myyntivoittoverotuksen kiristymistä.< 18.1–88
Pääjohtaja Kullberin mukaan taloutta uhkasi ylikuumeneminen ja Suomen Pankki
ilmoitti rajoittavansa luotonantoa. 21-6
Suomen pankki helpotti pääomanvientiä sekä valuuttamääräyksiä lievennettiin
tuntuvasti Elokuussa – 88 alkaen.
– EPÄOLEELLINEN RAHA (TE 22/1988) Nokian rahoitusjohtaja Jorma Ollilan kassassa löysistä pesee. Pohjola-yhtiöiden
pääjohtaja Pentti Talonen luokittelee rahan ”epäoleelliseksi asiaksi”. Raha ei sido ajatuksia, kun sitä on
nopeasti ja runsaasti saatavilla. Nokia suorittaa ja on suorittanut jättiostoja
Ruotsissa Electroluxilta Oceanic televisiotehtaan ja Saksassa SEL-yhtymän. Myös
suomessa siirtyy Salora omistus kokonaan Nokialle. Nokia siirtää televisioiden
valmistuksen kokonaan Saksaan. Nokian investoinnit saksaan nousevat yli kahteen
miljardiin, tässä pelissä häviää Nokian likvidejä varoja ky. summa (lähes tuplasti)
kokonaisuudessaan. Pääjohtaja Kari Kairamo päättää itse päivänsä 11.12.–88. Nokian hallituksen kokoukseen maanantaina 13.12.1988 saapuu suruviesti - yhtiön
tilanne on varsin vakava – suuret ulkomaiset investoinnit (varsinkin Saksaan)
ovat kokonaisuudessaan lähes arvottomia. ”Kun
Kari kuoli, meni usko, meni energia, ihmiset alkoivat tähyillä muita
mahdollisuuksia. Kukaan ei uskonut Nokiaan”, Kouri kuvasi ystävänsä
poismenon herättämistä tunnelmista. Suurten liikekuvioiden gurun: Kourin
lähtölaskenta Nokian hallituksesta alkaa (Kouri, KOP ym. hieman tuonnenpana).
Uudeksi toimitusjohtajaksi nimitetään Simo Vuorilehto. Elecktoniikka on
kallista ostaa, mutta on kallista myös kehittää Nokia sijoitti v.1988 tutkimus
ja kehitystoimiin yli miljardin. Nokia päättää 9.1.1989 lopettaa
televisiotuotannon Salossa. Nokian osake laskee rutusakkiin ja SYP mm. myy
Nokia osakkeitaan. Nokiassa joudutaan vastaanottamaan huonoja uutisia
kiihtyvällä vauhdilla, suuret ostokset osoittautuvat katastrofaalisiksi
virheiksi.
– Kolmen miljardin likvidit
kiidättävät Spontellin toimitusjohtaja Boethiuksen mielikuvitusta aivan eri
tavalla kuin 300 tai 30 miljoonan käteisvarat. Björn Wahlroos ei arvosta
likviditeettiä yhtä paljon, ”kaksikymmentä
suurinta yritystä voivat vipata miljardin yhdessä päivässä. Nokian suurin huoli
onkin varmasti, ettei se aja itseään soliditeetisti järjettömään tilanteeseen”, Wahlroos perustelee. Lehti jatkaa: KUN IDEAT EHTYVÄT.
TE 22/1988 Valmet-Wärtsilä ei
pannut kyseisen yrityksen varauksia verolle ja vahvisti Wärtsilän taseen
huikeasti. Se on nyt täysi pankkiiri: korkotuloja enemmän kuin korkokuluja.
Wärtsilän varatoimitusjohtaja Klaus Grönbärj perustelee vahvaa kassaa
rahoituksellisella liikkumavapaudella ja varautuu yritysostoihin. Ehkä
Wärtsilään pätee Kari Kairamon tokaisu, ”että suomalaisilta loppuvat aivot
ennen kuin rahat”. Verotus on toistaiseksi estänyt itsenäisten
konserniyhtiöiden joukkosynnyn. Verouudistukseen kytkeytyvässä diffuusiolainsäädännössä
odotetaan ongelmaan ratkaisijaa. yrityksissä valmistaudutaan sen tuloon jo
kuumeisesti: siirretään omaisuusmassoja ja tehdään sisäisiä kauppoja.
Yhtiöittäminen helpottaa toimialarationalisointia. Yrityksiä voi pilkkoa ja
vaihtaa paloja konsernin kesken.. (Kuin myös lopettaa). Vuoden 1988 Wärtsilän
tulos romahti 452 miljoonaa miinukselle, aivot olivat menneet, pian loppui
rahat.
– JARRUT EPÄKUNNOSSA. TE 40/1988
Lyhyellä tähtäimellä talouspolitiikka on joka tapauksessa vaikeuksissa. Jarruja
ei löydy, vaikka suhdanne kuumenee, yritykset tekevät ennätystulosta, kaikki
rahahanat auki, budjetti on löysä ja kansalaisten verotus kevenee. Suomen
pankin asenne vaihtotasevajeeseen on lisäksi peräti mielenkiintoinen. Taseen
väliaikainen repeäminen on keskuspankin mielestä hoidettavissa yritysten
halvoilla luotoilla ulkomailta. Suomen Pankki aikookin pakottaa yritykset tähän
ajamalla kotimaisen korkotason uusiin korkeuksiin. Ja s.7 jatkaa.
– MAAILMA NÄYTTÄÄ MUKAVALTA. Valtionvarainministeriön
kansantalousosaston silmissä maailma ja erityisesti Suomi näyttävät nyt
huomattavasti paremmilta paikoilta elää. Valtionvarainministeriön keskiviikkona
julkistettava suhdannekatsaus on sävyltään toiveikas ja luottavainen.
Vakausratkaisusta katsaus pitää suunsa kiinni, siitä ministeriö kommentoi
millään lailla, mutta rivien välistä voi lukea, että ministeriö pitää vakausta
hyvin toteutuneena. VM noudattaa ministerinsä linjaa myös rahamarkkinoista
puhuessaan – peruskoron kohtalosta ei löydy halaistua sanaa. Tästä voi päätellä
paitsi sen, että ministeriökin suo Suomen Pankille mahdollisuuden tehdä
itsenäisentuntuisen päätöksen, myös sen että Suomen Pankki alentaa korkoa. VM
ennakoi mm. että tavaravienti lisääntyy nopeasti loppukuukausina. Teollisuuden
kannattavuus on erittäin hyvä, sanoo katsaus ja toistaa ennenkin todetut asiat
tuotannon kasvusta, tilauskannan kasvusta, tilauskannan suuruudesta,
kapasiteetin käyttöasteesta ja ammattityövoiman puutteesta. Ministeriö yhtyy
myös aiemmin esitettyihin arvioihin tämän (1988) vuoden bruttokansantuotteen
kasvusta: se on runsaat neljä prosenttia.
– VEROHYSTERIA VOI TULLA KALLIIKSI.
TE 41/1988. Rahoitusyhtiöt ja konsultit yrittävät panna yritysverotuksen
muuttumisen rahoiksi. Markkinoinnissaan
ne muistuttavat yrityksiä ennen muuta myyntivoittoverotuksen kiristymisestä ja
varausmahdollisuuksien kaventumisesta. Vakuutusyhtiöt ovat harjoittaneet
kiinteistöliisausta jo vuosia, mutta erillisenä tuotteena kiinteistöliisaus on
tämän syksyn lapsi. Rahoitusyhtiöt tai niiden perustamat tytäryhtiöt
tyrkyttävät yrityksille kilvan ”sale and lease back” ratkaisujaan.
Perusidea on, että yritys myy tilansa rahoitusyhtiölle, vuokraa ne käyttöönsä
ja tietyn ajan kuluttua ostaa tilat samalla hinnalla takaisin. Ratkaisu voi
olla yrityksille onnistunutkin, mutta myös pieleen menon mahdollisuuksia on
paljon. Rahoitus- tai muu yhtiö sitoo leasing-maksun yleensä kolmen kuukauden
helibor korkoon ja rapsauttaa 1-3 % päälle. Tämä nostaa Helsingin
keskustassa neliövuokran lähelle 300 mk. TE kertoo, että Lassila & Tikanoja
myi pääkonttorinsa Tapiolalle ja jatkaa tiloissa vuokralaisena.
Myyntivoittoverotus vaikutti kaupan ajankohtaan, mutta yhtiö tarvitsi kipeästi
rahaa omien osakkeidensa lunastamiseen. Erja kiinteistöt Oy harjoitti
kiinteistöliisausta ennen kuin se tuli muotiin. Yrityksen malli poikkeaa
muista: Erja tarjoaa kiinteistön myyjälle vain etuoikeuden takaisinostoon,
muttei sitoudu mihinkään hintaan. (Aikanaan Pekka Salonojan johtama yritys,
jota ei enää löydy yhtiörekisteristä) Panostajan tytäryhtiö Viestintäkehitys Oy
on marraskuun alusta rahastanut valtionvarainministeriön lupaan perustuvaa
erityisasemaansa yrityksenä, jonka osakkeiden ostoon voi purkaa
investointivarauksia. Investointivaraajalle suunnattu osakeanti kestää vuoden
1988 loppuun, jolloin myös uusi verolaki lopettaa Viestintäkehityksen ja sen
emon Panostaja Oy:n erityisaseman. Independent Rahoitus ratsastaa
verouudistuksen sillä piirteellä, että varausmahdollisuudet pienenevät, mutta
käyttöomaisuuden poistoprosentit pysyvät ennallaan. Independent ryhtyi tänä
syksynä myymään niin sanottua partner-leasingia. – Hyvin menevä yritys –
partneri – ostaa laitteen omiin nimiinsä, liisaa sen indepentille joka liisaa
sen edelleen laitteen tarvitsijalle. Näin partneri saa lisää poistettavaa ja independent saa välistä palkkiot
ym. Laitteen liisaaja maksaa leasin-maksunsa. Keskusverolautakunnan mukaan
järjestelystä ei seuraa lisäveroa.
|