View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Edelleen: "Varsinkin Saksassa, ilmeisesti taloudellisesta katsantotavasta johtuen, on oikeuskäytännössä PrOWG:n aloitteesta ryhdytty arvostelemaan niitä, ikään kuin ne muodostaisivat yhden vero-oikeudellisen kokonaisuuden. Tämä t o i m i e l i nt e o r i a k s i kutsuttu katsantotapa, jota RFH on edelleen kehittänyt ei tosin ole Saksassa saavuttanut tuloverolakien tulkinnassa huomattavaa käyttöä, vaan on pääasiassa rajoittunut liikevaihto- ja yhteisöverotuksen piiriin.  Äärimmäisyyteen saakka kehitettynä teoria johtaisi kaikkien samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvien oikeussubjektien käsittelyyn yhtenä verosubjektina, mitä ei voida hyväksyä.

Ei näet edes yleinen taloudellinen katsantotapakaan täydellisesti katso tällaisia alistetussa asemassa olevia yhtiöitä vain suuremman toimielimeksi, vaan tunnustaa niiden oikeudellisen itsenäisyyden ainakin jossain määrin. Vaikkakaan teoriaa sen äärimmäisessä muodossa ei voida ilmeisesti hyväksyä, niin sitä ei myöskään voi vaieten sivuuttaa, koska sillä on vahvat juurensa paitsi taloudellisessa ajattelutavassa myös kaksinkertaisen verotuksen estämispyrkimyksissä, millä molemmilla on suuri vaikutus vero-oikeudelliseen ajatteluun.
Pohjoismaissa ei näy tieteisopissa aivan tietoisesti otetun kantaa teoriaan, vaikkakin sen mukaisen ajattelutavan jossakin voi löytää. Samaa voi sanoa oikeuskäytännöstä, joka muissa Pohjoismaissa yleensä on suhtautunut siihen kielteisesti. Tanskassa tosin joissakin yksityistapauksissa sen mukainen ajattelutapa näkyy hyväksytyn. Meillä vain Rekolalla esiintyy tällainen ajatustapa, mutta oikeuskäytäntö, lukuun ottamatta yhtä tuntemaani tapausta, (KHO 1931 II 59) ei ole sitä hyväksynyt".    

Edellä esitetystä voidaan todeta, etteivät bulvaanius ja toimielinteoria missään tapauksessa ole rinnasteisia tai toisiaan täydentäviä konstruktioita, kuten verotarkastajat totuudenvastaisesti esittävät. Toimielinteoria on nyt siteeratun artikkelin mukaan käytössä konsernisuhteissa ja silloinkin tavoitteena on estää kaksinkertainen verotus.
Toimielinteoria kuuluu siten aivan toiseen asiayhteyteen kuin verotarkastuksessa annetaan ymmärtää. Koska teoriaan Pohjoismaissa on suhtauduttu kielteisesti eikä Suomessakaan sitä ole 1930-luvun jälkeen ilmeisesti sovellettu, vaadittaisiin erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta esitettäessä seuraamuksia kyseisen teorian perusteella.

Samastaminen

Kolmas teoria, jonka perusteella ollaan vaatimassa liikevaihtoverojen maksuunpanoa toiselle yhtiölle artikkelissaan "Osakeyhtiön johtajan ja tilintarkastajan vastuusta" (Lakimies 2/95) käsitellyt vastuun samastamista (ei siis pelkkää samastamista).  Vastuun samastamista voidaan artikkelin mukaan erottaa kahta lajia:

" Suorassa vastuun samastuksessa samastussubjektin eli sen henkilön tai henkilöjoukon, jonka erillisyys yhtiöstä syrjäytetään, katsotaan olevan yhtiön ohella henkilökohtaisesti vastuussa sen nimissä tehdystä sitoumuksesta. Samastussubjektin ja yhtiön erillisyys sivuutetaan henkilösuhteessa samastussubjekti-velkoja.

Epäsuora vastuun samastus on kysymyksessä silloin, kun samastussubjektille ei anneta oikeutta valvoa saatavaansa yhtiön konkurssissa, jolloin samastus vaikuttaa henkilösuhteessa samastussubjekti-yhtiö.

Vastuun samastukselle on kaksi perusedellytystä.
Henkilöyhteysedellytys tarkoittaa sitä, että yhtiöön samastuvalla subjektilla tulee yksin tai yhdessä toisten henkilöiden kanssa olla yhtiössä juridisesti tai tosiasiallisesti määräysvalta.

Toiminnanyhteysedellytys tarkoittaa sitä, että vastuun samastaminen on mahdollinen vain siinä tapauksessa, että tämä "kontrolliryhmä" käyttää yhtiötä oman toimintansa välikappaleena ikään kuin  se olisi heidän yksityisliikkeensä. Indisioina yhtiön erillisyyden käyttämisestä tällä tavoin väärin voivat olla esimerkiksi henkilökohtaisten ja yhtiön varojen sekoittaminen toisiinsa tai yhtiön osakepääoman riittämättömyys toimintaan (toimialaan) verrattuna".

Edelleen: " Vastuun samastaminen on oikeuskäytännössä ja juridisessa kirjallisuudessa yhdistetty yhdenmiehen osakeyhtiöihin ja osakeyhtiöiden välisiin konsernisuhteisiin".
Artikkelissa todetaan myös: " Kaiken kaikkiaan vastuun samastamista on suomalaisessa kirjallisuudessa käsitelty verrattain niukasti. Tutkimus on keskittynyt yhdenmiehen osakeyhtiöihin ja konsernisuhteisiin".

Tätäkin artikkelia on ollut tarpeen referoida melko pitkälti, jotta artikkelin samastusta koskeva asiasisältö tulisi riittävän selvästi ilmi. Toiviaisen artikkeli käsittelee samastusta aivan eri merkityksessä kuin mitä tarkastuskertomuksessa on tehty, vaikka tarkastuskertomuksessakin tukeudutaan Toiviaisen artikkeliin. Myös soveltamiskohde tällä teorialla on selvästi määritelty: yhdenmiehen osakeyhtiöt ja konsernit. Kumpikaan tilanne ei ole nyt kyseessä artikkelin tarkoittamassa mielessä. Jos Citylinkiin, joka on yhden miehen osakeyhtiö, sovellettaisiin vastuun samastusta, seurauksia ei teorian mukaan voi mitenkään kohdistaa NTC:hen tai Yrjö Reinikaiseen.