17. Herjaus, solvaaminen, kunnianloukkaus – syyttömyysolettama.
Verotarkastajat suostuttelevat lupauksien höystämänä V. Kuusistoa valehtelemaan.
HML Käräjäoikeuden käsittely v.1996 - Hovioikeuden päätös sekä valituslupahakemus Korkeimpaan oikeuteen

äk

17.24


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

 

Asia jota käsiteltiin liittyi keskeisesti perusoikeuksiin josta mm: Perusoikeusuudistuksen lainsäädäntöasiakirjoissa korostetaan säännösten välitöntä sovellettavuutta (HE 309/1993 s. 29 ja PeVM 25/1994 s. 3-4). Perusoikeussäännöt on otettava huomioon kaikessa "julkisen vallan", erityisesti valtion viranomaisten, toiminnassa, siis myös hallintotoiminnassa, esimerkiksi esitutkinnassa. HE:ssä 309/1993 lausutaan, että säännös sisältää mielivallan kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. HE:n 309/1993 mukaan tarkoituksena on korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi rikoksilta ja muilta heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta, olivatpa niiden tekijät julkisen vallan käyttäjiä tai yksityisiä tahoja. Perusoikeussäännöillä on olennainen merkitys myös muiden säännösten tulkinnassa, koska uudistuksen esitöissä korostettiin perusoikeusmyönteistä laintulkintaa. Periaatteessa tärkeä on perustuslain 22 §, jonka mukaan: Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. HE:ssä 309/1993 vastaavaa vuoden 1995 säännöstä perusteltiin lausumalla, että perusoikeuksien käytännön toteutumisen kannalta on tärkeää, paitsi että julkisen vallan edustajat pidättäytyvät itse loukkaamasta perusoikeuksia, myös että he aktiivisin toimenpitein edistävät niiden toteutumista esim. suojaamalla niitä ulkopuolisilta loukkauksilta. Perusoikeudet vaikuttavat näin ollen erityisesti julkista valtaa käyttävien viranomaisten toimintaan, joka kohdistuu yksityisiin henkilöihin (verikaalinen vaikutus).

Kohdassa 4.1. ”Tässä tapauksessa on siis ollut selkeästi kyse liikevaihtoveron vähennysjärjestelmän perusteettomasta hyödyntämisestä.”
Kohdassa 4.2 ”Bulvaania käyttämällä Yrjö Reinikainen on pyrkinyt välttämään sen vastuun, mikä osakeyhtiön hallituksen jäsenelle aiheutuu erilaisista laiminlyönneistä”.
Kohdassa 4.2 "Yrjö Reinikaista on pidettävä sekä CityLink Oy:n / Etronia Oy:n mahdollisen kirjanpitorikoksen että veropetoksen osalta varsinaisena tekijänä ja Vesa Kuusistoa rikoskumppanina" Edellisessä todetaan selkeästi , että vastaajat katsoivat Reinikaisen syyllistyneen veropetokseen.
Kohdassa 6.2. tehdään seuraava yhteenveto:
”Yhtiöiden puolesta vastuullisten henkilöiden toiminta täyttänee edellä kertomuksessa esitetyin perustein sekä kirjanpitorikoksen että veropetoksen tunnusmerkistön. Asia saatetaan lääninveroviraston tietoon rikosilmoitusharkintaa varten.”
Syytökset eivät siten koskeneet vain mahdollista rikossyyllisyyttä, vaan sisälsivät täsmällisiä väitteitä rikollisesta menettelystä toimenpide-ehdotuksineen.

Edellä olevassa ensinnäkin lausutaan, että ”on siis ollut selkeästi kyse liikevaihtoverojärjestelmän perusteettomasta hyväksikäytöstä”, ei epäillä myöskään bulvaanin käyttämisestä vaan todetaan ”bulvaania käyttämällä Yrjö Reinikainen on pyrkinyt välttämään sen vastuun, mikä osakeyhtiön hallituksen jäsenelle aiheutuu erilaisista laiminlyönneistä”. Kyse ei siis ole mahdollisesta.
Ainoa mitä mahdollistetaan on – ”mahdollinen kirjanpitorikos” - jonka syyllinen on Reinikainen, tästä lausutaan, että Yrjö Reinikaista on pidettävä veropetoksen osalta varsinaisena tekijänä. kohdassa 6.2. ”Yhtiöiden puolesta vastuullisten henkilöiden toiminta täyttänee edellä kertomuksessa esitetyin perustein sekä kirjanpitorikoksen että veropetoksen tunnusmerkistön.
Asia oli hallintomenettelyssä valituksina käsiteltävänä. Käräjäoikeuden olisikin tullut suhtautua varsin tarkasti haasteessa mainitun asian käsittelyyn, eikä laajentaa sitä sellaisien hypoteesien käsittelyyn jotka eivät asiassa olleet käsiteltävänä. Käräjäoikeus tuomiossaan toteaa: ”Esitetyn aineiston perusteella tarkastajilla on ollut lisäksi asiallisesti perusteltu aihe kannanottoihinsa.” Tuomiossaan käräjäoikeus on siten ottanut asiallisesti kantaa verotusmenettelyyn ja siinä esitettyjen tulkintojen oikeellisuuteen. Asia ei ollut käräjäoikeuden käsittelyn aiheena, käräjäoikeudella ei ollut asiassa kompetenssia.

Käräjäoikeuden olisi tullut puuttua Huovisen toimiin jotka olivat virkamiehelle sopimattomia ja myös ETL 24.1 vastaisia. Varsin arroganttia on verotarkastaja Matti Huovisen toiminta hänen pyrkiessään vaikuttamaan Kuusiston tuleviin lausuntoihin. Kuusistolle on annettu lupauksia ja uskoteltu erityisistä eduista joita virkamiehet ottavat huolehtiakseen mikäli suostuteltava suostuu virkamiehen houkuttelemiin lausumiin. Huovinen oikeudessa - ei muuallakaan - kiistänyt keskustelun sisältöä, ei myöskään suoritetun puhelun ajankohtaa >Helmikuu 1995 <.

Esitutkintalaki selkeästi kriminalisoi menettelyn; "kuulemista tai puhuttelua ei saa suorittaa siten, että epäilty henkilö saataisiin tunnustamaan tai lausumaan muutoin tietynsuuntaisesti antamalla puhuteltavalle vääriä ilmoituksia", ETL 24,1 § sekä kuulusteltavan kohtelusta ETL 27 §:ssä. ETL 38 §:ssä säädetään, että myös alustavia puhutteluja koskevat 24, I §:n säännökset ns. kielletyistä kuulustelukeinoista ja 27 §:n säännökset todistajan kokonaan kieltäytymisoikeudesta sekä vaitiolovelvollisuudesta ja –oikeudesta. Niinpä 9 §:n mukaisesti puhuteltavalle on ilmoitettava hänen asemansa tutkinnassa, jos se on riittävällä todennäköisyydellä tiedossa. Tarkastuskertomuksen sisällön laatimisen yhteydessä verotarkastajien tuli olla tietoinen niistä oikeuksista sekä velvoitteista joita heille virkamiehinä kuuluu, huomioiden virkavelvollisuuden mukanaan tuoma virkavastuu; > HE:ssä 309/1993 asia ilmaistiin seuraavasti: "Lainalaisuusvaatimus, velvollisuus kaikessa virkamiestoiminnassa noudattaa tarkoin lakia, on ymmärrettävä kaikkeen julkisen vallan käyttöön liittyvänä velvollisuutena soveltaa oikeusjärjestystä kokonaisuudessaan, mukaan lukien perusoikeussäännökset".

 

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>