17. Herjaus, solvaaminen, kunnianloukkaus – syyttömyysolettama.
Verotarkastajat suostuttelevat lupauksien höystämänä V. Kuusistoa valehtelemaan.
HML Käräjäoikeuden käsittely v.1996 - Hovioikeuden päätös sekä valituslupahakemus Korkeimpaan oikeuteen

äk

17.28


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

 

Pos.17.5

Etsin päätöksestä perusteluita, ei ollut - "tai en ymmärtänyt". Etsin päätöksestä viitteitä analyysistä? että olisin voinut testata päätöksen suhdetta emppiiriseen aineistoon, ei ollut. Mikä viittasi siihen, että asiaa oli lainkaan käsitelty? pöytäkirja ei asiassa valaise? Päätös oikeuttaa duupioihin: kuvastaako tämä päätös oikeusvaltion oikeusnormiston riippumattomuutta toimeenpanovallan käyttäjistä? Kuvastaako päätös/tuomio - tuomioistuimessa käytävän oikeudenmukaisen oikeusprosessin sisältöä, näkyykö se, voiko sen havaita päätöksessä? minä en sitä havaitse? Perustelut ja teemat puuttuvat käsittelystä ja koko päätöksestä? Ovat he hoviväkeä, eivät ne mitään häpeä... - ja niin edelleen.

Aulis Aarnio & Timo Uusitupa ovat koonneet kirjaan OIKEUSVALTIO eräiden oikeusoppineiden laatimat esitelmät. Jotkin lausumat viestittävät uskoa oikeusvaltioon. (Retoriikkaa vai ei - sen jokainen saa itse analysoida.)

>Professori Aulis Aarnio kirjoittaa: ”Maata on lailla hallittava” Oikeusvaltion ytimenä voitaneen pitää laillisuusvaatimusta. Tuomioistuimen tulee olla riippumaton. Yksittäinen tuomari on itsenäinen suhteessa parlamenttiin ja hallintoon. ”Tuomarin pitää tarkasti tuntea laki, jonka mukaan hänen tulee tuomita, sillä laki pitää hänellä olla ohjeena”, sanoo Olaus Petri tuomariohjeessaan (6.ohje). Itse riippumattomuuden käsite tarkoitti alun perin oikeudellista riippumattomuutta: toimeenpanovalta ei voi normiohjauksella puuttua tuomioistuinten päätöksentekoon. Voidaan puhua tosiasiallisesta riippumattomuudesta. Tällöin on kysymys siitä, että tuomari ei asiaa ratkaistessaan saa olla sidoksissa mihinkään ulkopuoliseen tahoon. Tärkeitä on panna merkille, että kaikissa tapauksissa riippumattomuus merkitsee tapauskohtaista autonomiaa. Ulkopuolinen taho ei – omassa tai toisen asiassa – saa pyrkiä epäasiallisesti vaikuttamaan päätöksenteon sisältöön. Siitä, mihin tämän vaatimuksen systemaattinen loukkaaminen johtaa, on olemassa riittävästi varoittavia esimerkkejä entisessä itäblokin maissa.

Ratkaiseva askel oikeusvaltion kehityksessä otettiin silloin, kun yksityinen kansalainen sai oikeussuojaa paitsi toista kansalaista myös julkista valtaa vastaan. Oleellista oikeusvaltion kannalta on se, että itse julkisen vallan käyttäminen perustuu lakiin. Niinpä perustuslain 22 §:ssä säädetään, että julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Säännös kattaa kaiken julkisen vallankäytön, yhtä hyvin lainsäädännön, hallinnon kuin lainkäytönkin. Tähän katekoriaan kuuluvat myös kaikki rikoksesta epäillynkin oikeusturvaa vahvistavat periaatteet, kuten nulla poene sine lege ja analogiakielto. Perustuslain 6 §:ssä säädetään ytimekkäästi ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”. Yhdenvertaisuuden pohjana on vaatimus mielivallan välttämisestä. Olaus Petriä taas lainatakseni: ”Yhtäläiset rikokset vaativat yhtäläisen rangaistuksen, ja sen tähden ei ole katsottava sitä, onko hän rikas vai köyhä”: (21.ohje).

Ennustettavuus: Oikeusvaltion yksi nurkkakivi on oikeusvarmuus. Samanlaisia tapauksia on käsiteltävä samalla tavalla. ”Olaus Petri: ”Tuomarin ei pidä vääristellä lakia oman mielensä mukaan”

Perusoikeudet. Pekka Hallberg toteaa (Perusoikeudet 1999): Perusoikeuksilla on jo hierarkkisesti korkean asemansa vuoksi keskeinen rooli koko oikeusjärjestyksen arvoperustana. Sitä kautta ne myös vahvistavat oikeusvaltion kehitystä. Tästä syystä on perusteltua lukea perusoikeudet osaksi modernin oikeusvaltion tunnusmerkistöä. Oikeusjärjestys, joka ei sitoudu kansainvälisesti hyväksyttyihin ihmis- ja perusoikeuksiin, ei myöskään saa oikeusvaltion statusta.

Tuomarivaltio: Tuomareille on delegoitu (siirretty) harkiten sellaista valtaa, joka tosin tietyn ideaalin mukaan pitäisi kuulua lainsäätäjälle. Tuo ideaali pitää sisällään jotakuinkin seuraavan vaatimuksen: lait on laadittava niin yksiselitteisiksi, että lain soveltaminen on pelkkää mekaniikkaa. Jo Herman Kantorowich torjui sellaisen unelman. Käyttämämme kieli on aina meitä ovelampi. Emme koskaan voi kirjoittaa niin yksiselitteisiä lakeja, ettei tulkinnan varaa ole.
Tuomarivaltion ongelman ajankohtaisuus – jos on ylipäätään ajankohtaistuakseen – aivan muualla. Asetelma kytkeytyy perusoikeuksiin ja niiden käyttöön erityisesti hallinnollisissa tuomioistuimissa.
Perusoikeuksien soveltamista ajatellen on korostettu kahta asiaa: perusoikeuksien suoran sovellettavuuden vaatimusta ja ns. perusoikeusmyönteistä tulkintaa.
Perustuslain suora soveltaminen tulee kysymykseen ennen muuta aukkotilanteissa. Tällöin ratkaisu tehdään suoraan perustuslainsäännöksen nojalla. Suora soveltaminen voi merkitä toisaalta sitä, että alemmanasteinen normi syrjäytetään, jos se on ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslain 106 §:ssä säädetään sitä paitsi perustuslain etusijasta. ”Jos – lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.”

Asianajaja Heikki Salo laati valituslupahakemuksen Korkeimmalle oikeudelle. (KO ei ottanut asiaa käsiteltäväksi.) Tästä siirryn veroasian käsittelyn edistymiseen:

 

 

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>