|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
20.000 kappaleen loppuerän siirtyminen Etronia Oy:lle perustuu Kuusiston kertomukseen. Muun selvityksen puuttuessa Kuusiston kertomusta on tältä osin pidettävä uskottavana. Takavarikoitujen kasettien osalta totean, että kirjallisena todisteena on jätetty takavarikkopöytäkirja, jonka mukaan 16.244 kasettia on takavarikoitu. Näistä kaseteista ei muuta selvitystä ole esitetty, joten kyseisen erän on siten katsottava olevan edelleen takavarikossa. Samoin K-tuotteen osalta on selvitetty niiden koostuneen tyhjistä kasettirungoista ja tältäkin osin ovat Kämäräisen ja Riistaman laskelmat, joita Metsäpuron ja Kuusiston kertomukset tukevat, uskottavampia kuin Huovisen kertomus. Myös hävikin osalta ovat Kämäräisen ja Riistaman esittämät luvut uskottavia. Kaiken kaikkiaan, ottaen huomioon kulunut aika, on asiassa esitetty selvitys sellaista, ettei mitään ohimyyntiä ole näytetty tapahtuneen varsinkaan kun väitettyä ohimyyntiä Citylink Oy:n osalta ei tue mikään muu kuin todistaja Huovisen virheellisiksi osoittautuneet laskelmat.
Oikeudellinen arviointi
Syytteen tekoaikana toukokuu 1991 - huhtikuu 1993 voimassa olleen tekijänoikeuslain 26 d §:n 2 momentin nojalla videokasetin valmistajan tai maahantuojan oli annettava teosto r.y:lle perinnässä tarvittavat tiedot valmistamistaan tai maahantuomistaan kaseteista. Asiassa on näytetty, että Citylink Oy:llä, jonka hallituksen ainoa varsinainen jäsen Kuusisto oli, oli tällainen velvollisuus. Edelleen on näytetty, että Kuusisto Citylink Oy:n edustajana laiminlöi tämän velvollisuuden. Tämän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen ei ollut tuolloin kriminalisoitu vaan tekijänoikeuslain 56 d §, jossa selvitysvelvollisuuden rikkominen kriminalisoitiin säädettiin lainmuutoksella 24.3.1995/446. Tässä asiassa on kysymys siitä, täyttääkö tämä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen petoksen tunnusmerkistön ja onko Kuusistolla ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin kautta ollut tahallisuus petoksessa vaadittuun erehdyttämiseen.
Petos koostuu viidestä eri tunnusmerkistötekijästä: erehdyttämisestä tai erehdyksen hyväksikäyttämisestä, toiselle siitä aiheutuvasta erehdyksestä, erehdyksen vallassa suoritetusta määräämistoimesta ja siitä aiheutuneesta vahingosta sekä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksesta. Nyt kysymyksessä olevan tapauksen kannalta on olennaista onko Kuusisto tahallisesti erehdyttänyt Teosto r.y:tä tai käyttänyt Teosto r.y:n erehdystä hyväkseen sekä se, onko Teosto r.y. tehnyt erehdyksen vallassa jonkin määräämistoimen.
Kuusisto on siis laiminlyönyt osittain ja kokonaan ilmoittaa ne tiedot, joiden perusteella peritään ns. kasettimaksu, joka on lainsäädännön perusteella perittävänä maksuna julkisoikeudellinen maksu. Tällöin hänen erehdyttämisensä tai erehdyksen hyväksikäyttämisensä perustuisi näihin laiminlyötyihin ilmoituksiin. Hallituksen esityksessä HE 278/94, jolla edellä kerrottu 56 d § säädettiin todetaan: "Maksun perinnän tehostamiseksi tekijänoikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 56 d §, jonka mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 26 d §:n 2 momentin ilmoitus- ja selvitysvelvollisuutta koskevaa säännöstä, on tuomittava sakkoon, jollei teosta ole muualla laista säädetty ankarampaa rangaistusta. Rangaistavaa olisi tietojen antamisen laiminlyönti tai väärien tietojen antaminen. Rangaistavuudella on ennalta ehkäisevä ja tiedottava vaikutus. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ja tietojen salaaminen tai väärien tietojen antaminen voi tulla rangaistavaksi myös rikoslain 36 §:n 1 §:ssä tarkoitettuna petoksena. Tietojen salaamista tai valheellisten tietojen antamista voidaan pitää säännöksessä tarkoitettuna erehdyttämisenä."
Katson, että kyseessä oleva ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voi edellä kerrotun vuoksi tulla rangaistavaksi petoksena kahdessa eri tapauksessa; joko tietojen salaamisena tai väärien tietojen antamisena. Hallituksen esityksen rikoslain kokonaisuudistukseksi I (HE 66/1988) petosta koskevissa perusteluissa todetaan, että ellei hyväksikäyttäjällä ole erityistä oikeudellista velvollisuutta vastapuolen erheellisen mielikuvan poistamiseen hänen vaikenemisensa tuskin voitaisiin katsoa osoittavan pyrkimystä oikeudettoman hyödyn hankkimiseen tai toisen vahingoittamiseen. Tällainen velvollisuus voisi perustua joko lain säännökseen taikka asianomaisen edellä käyneeseen toimintaan. En katso, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti tuolloin voimassa olleen tekijänoikeuslain 26 d §:n perusteella olisi vielä sellainen lain säännös, joka asettaisi ilmoitusvelvollisuuden laimilyöjällä erityisen oikeudellisen velvollisuuden poistaa Teosto r.y:lle mahdollisesti syntynyt virheellinen mielikuva. Ensinnäkin tekijänoikeuslain 56 d §:n ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisen kriminalisoinnille on ollut selkeä syy. Mikäli ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen ennen tuota kriminalisointia olisi ollut aina petoksena rangaistava, olisi uusi kriminalisointi ollut tarpeeton. Toiseksi rikoslain 29 luvun 4 §:ssä on säädetty rangaistavaksi tiettyjen julkisoikeudellisten verojen ja maksujen suorittamatta jättäminen muun syyn kuin maksukyvyttömyyden takia. Kasettimaksu ei tähän kriminalisointiin sisälly. Edellä kerrottu osoittaa, että mikäli ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti tulisi petoksena rangaistavaksi, vaatisi se tekijältään selvästi aktiivista toimintaa Teosto r.y:n virheellisen mielikuvan ylläpitämiseksi ja tarvittavien tietojen salaamiseksi. Myös korkeimman oikeuden ratkaisuissaan 1995:23, 1999:24 ja 1995:25 omaksuma linja sen suhteen, kuinka aktiivista toimintaa edellytetään ja millaisia tietoja tulee salata, jotta erehdyttämistahallisuus täyttyisi, tukee tätä kantaa. |