32 Ajatuksia uskosta, eettisyydestä, psykologiasta, oikeudesta sekä filosofiaa -vallasta, sekä verotuksesta.

32.1.1

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Lapsesta alkaen, kotona ja koulussa, ihminen opetetaan uskomaan. Ympäristömme ohjaa uskontuntemuksiamme vanhoihin - historiallisiin - Jumalaoppeihin ja uskomuksiin. Käytännön elämässä uskoamme ohjaa myös konvenansit, Lisäämme omien kokemuksiemme ja arviointikenttämme kokemuksista uskomustajuntaamme. Vertaamme ja muokkaamme uskomuksiamme myös ympäristömme muodostamiin uskomuksiin. Koemme historijoitsien ja vanhojen suurten filosofien ajatukset omassa elämässämme. Platon luo käsityksen logiikasta ja Jumalolennon ristiriidan täydellisyyden opiksi. Platonin ydin ajatus oli, että on kaksi maailmaa. Toinen on täydellinen muuttumaton sekä ikuinen ja sijaitsee "taivaan tuolla puolen". Toinen on  epätäydellinen "aistimaailma". Platon keskittyy idean olemassaoloon ja sen merkitykseen. Platon ei tarkoita idealla sellaista joka voi tajunnan mukana kadota, >se on todellista vaikka onkin aineetonta,<  – korkein ideoista on hyvä idea - eli Jumala. Platon piti tavoitteenaan pidättyä tutkimasta aistimaailman ilmiöitä ja sen sijaan pyrkiä dialektiikan avulla absoluuttiseen totuuteen. Hän havaitsi että täydellinen tieto on aina matemaattista.

Tietojemme karttuminen filosofiassa, ideoissa, sekä piilotajuntamme hyväksymät uskomukset vaikuttavat kaikkiin toimiimme/tekemisiimme. Tietoisuutemme aistimukset ja uskomukset pitävät yllä koko käyttäytymistämme. Ympäristömme toimintaa ohjaa kausaalisuus - syy ja seuraus - josta David Hume lausuu: "Yksi tapahtuma seuraa toista, mutta me emme voi havaita mitään sidettä niiden välillä". Tieteen analyysien ja teorioiden perusteella, tieto on aina matemaattista. Tässä mielessä meidän arkiymmärryksemme antaa harhaanjohtavan kuvan todellisuudesta ja tieteellinen, kausaalinen, matemaattinen tutkimus on ainoa tie oikeaan totuuteen: Platon.

Ihmisten  keskeisenä periaatteena on edetä tekemisissään uskomustensa mukaisesti. Uskolla tarkoitetaan usein sitä minkä varassa ihminen on valmiita toimimaan. Tekeminen, toiminta on nostettu ihmisien keskinäisessä kanssakäymisessä ylimpään prinsiippiin, ansioon jossa ihmisten arvoa mitataan. Yhteiskuntamme samoin kuin läntinen maailma kokonaisuudessaan on unohtanut mistä tekemisen syvällisin olemus syntyy. He uskovat voivansa parantaa asioita tekemällä jotain, samalla unohtaen elämän todelliset arvot, - ideat - kuten lähimmäisenrakkauden ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät eettiset ja moraaliset hyveet - näiden voiman.

Ihmiset jotka uskovat johonkin uskomukseen, -jumalaan, asiaan, johtajaansa,  ym. kykenevät varsin vaativiinkin ja dramaattisiin suorituksiin uskonsa voimalla. Otan esimerkiksi Al Quida:si nimitetyn järjestön tai olisiko oikein sanoa uskomuksen. Maailman johtavien valtioiden johtajat ovat joutuneet toteamaan tämän ryhmän saavuttaneen olipologisen tilan. Uskosta on syntymässä Al Quidalle myyttinen voima. Ympäri maailman ihmisten toimia ohjaa usko joka saa heidät toimimaan ja tekemään  tietyllä tavalla. Al Quida on tänään terroristiryhmä, mutta tulevaisuudessa, todennäköisesti,  myytti jonka perustana on usko johtajansa hyvyyteen ja paremman maailman saavuttamiseen hänen oppiensa avulla. Ihmisiä ympäri maailmaa ajaa usko häneen, tämä usko johtaa toimimaan, tekemään tietyllä tavalla.

Kun ihmisen saa ajattelemaan tietyllä tavalla, hänet saa toimimaan tietyllä tavalla. Miten voisimme uskoa toiminnan etenevän käänteisessä järjestyksessä. Ajatellaan tappamista. Jos käsket jonkun tappaa - se harvoin toteutuu vain käskemällä. Mutta jos saat hänen uskomaan tappamisen oikeutukseen, saat hänet ajattelemaan tietyllä tavalla, saat hänet toimimaan tietyllä tavalla. Usko ja uskomukset luovat vahvat puitteet tekojemme motiiviksi. Filosofi Kant on kutsunut pragmaattisiksi sellaisia uskomuksia, jotka ovat riittävän hyvin perusteltuja saadakseen ihmisen toimimaan tietyllä tavalla, halutulla tavalla. Uskomukset asettavat usein tunteen ja intuition edelle järkeä ja aistikokemuksia. Artikkelin "The Fixation of Belif" mukaan ihmisen uskomukset kehittyvät aina kiinteässä yhteydessä toimintaan. Sosiaalinen elämänympäristömme yhdessä arkielämämme sidosryhmien odotukset, uskomukset, ohjaavat havaintomaailmamme seuraavien aistimusten suuntautumista. Olemme toimintamme kautta kausaalisessa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Muokkaamme toimintaamme kausaalisen vuorovaikutuksen, uskomusten, arkielämän ideoiden kautta, sen päämäärän saavuttamiseksi jonka Nietzsche kiteyttää seuraavasti: Olemassaolontahto, voitontahto ja vallantahto muodostavat ihmiselämän ja persoonallisuuden ytimen. Tämä johtaa siihen, että arkielämän todellisuudessa meille saattaa syntyä taipumus väistää positiivisen oikeuden eettiset ja moraalifilosofian hyveet subjektina ja sen seurauksen myös yhteisöllisesti.