24 Inkvisitio (lähdeaineisto 1200-1300 luvulta)

24.5

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pierre vimmastui. – Vaikene, vaikene hän sanoi – Et tiedä mitä puhut. Tällä seudulla ei ole kerettiläisiä, ja jos olisi, heidät löydettäisiin helposti.
Hämmentynyt Fabrisse meni ripittäytymään eräälle fransiskaaniveljelle, joka vuorostaan oli hämmästyvinään ja kysyi: - Entä mitä teidän kirkkoherranne tekee?
Fransiskaaniveljet menivät heti Pierre Clerguen luo ja ilmoittivat, että koko hänen alueensa oli täynnä kerettiläisiä
- Minä en tiedä yhtäkään, vastasi kirkkoherra silmää räpäyttämättä, vaikka muuan kaikkien tuntema "täydellinen" parhaillaan käyskenteli Montailloussa. Asia jäi siihen. Pierre Clergue ohjasi Carcassonnen inkvisitiota mielensä mukaan. Hän ilmiantoi sille vain oman klaaninsa henkilökohtaiset vihamiehet ja piti sitä muuten tietämättömänä tilanteesta.

Kuten edellä tuli esille oli kyläläisten suoritettava erilaisia maksuja - veroja. Varsinaisia sorron lähteenä ei tällä kaudella ollut kreivin-lääninherra vaan sortajat löytyivät inkvisition piiristä, eivätkä inkvisiittorit kaihtaneet käyttämästä kyläläisiä vastaan itse lääninherran edustajaa, kylänvoutia. Talonpojat syyttivät enemmän rikkaita kirkon miehiä kuin maallista papistoa vaikka on tunnettu asia, että papisto Alpeilta Pyreneille esiintyi 1200-1300 luvuilla myös maallisena mahtina. Kirkko kiristi kymmenysruuvia johdonmukaisesti samassa tahdissa kuin pakkokeinojaan hengellisellä alueella. Kirkko vapautti myös joitain aatelismiehiä veroista ja maksuista. Kyläläiset esittivätkin äänekkäästi vastalauseita: meidät nyljetään puhtaaksi, mutta aateliset säästetään veroilta.

Vuonna 1320 piispa  Jacques Fournier iski kylää. Kuolinkamppailussaan kylän tärkeimmät klaanit raatelivat toisiaan. Kirkkoherra Pierre jonka Jacques Fournier oli viimeinkin heittänyt vankilaan, yritti sieltä käsin yhä käyttää vaikutusvaltaansa Carcassonnen inkvisitioon. Hän koetti saada Bernard Benne`tä antamaan väärän todistuksen Aseman Guillabertin sukua vastaan; anna väärä todistus, muuten sinut poltetaan. Anna väärä todistus, tai sinut viedään kahleissa Carcassonnen, sanoivat Clerguet Benet`lle, jota Azema vuorostaan painosti tehokkaasti päinvastaiseen suuntaa. Clerguen veljesten yritykset olivat kuitenkin turhia, nyt oli heidän vuoronsa virua vankilassa kunnes heittivät henkensä. Glerguen klaanin heiketessä Azema klaani pyrki saamaan kylässä enemmän valtaa. Azeman suojelijat ja apurit maksoivat hänelle kuitenkin samalla mitalla kuin hän oli kohdellut vertaisiaan ja hänkin kuoli inkvisition kynsissä.

Tämä kuvaus Clerguen klaanin toiminnasta panee pohtimaan yleisemminkin vallan luonnetta ja sen käyttöä. Viralliset suhteet toimivat tietysti hierarkisessa järjestyksessä, esimerkiksi ne jotka yhdistivät kylänvoudin - kreivin lääninherran edustajan kreivin nöyriin alamaisiin tai kirkkoherran seurakuntalaisiin. Mutta näillä suhteilla ei ollut paljoakaan merkitystä, ellei niiden ohella olisi ollut ystävyys-, sukulaisuus- ja suojelusuhteita, joihin liittyivät myös verikosto ja vihollisuus. Clerguen perheen jäsenet eivät olleet aatelismiehiä eivätkä lääninherroja vaan heidän etujensa valvojia "kymmenysten kerääjiä", heidän käsiinsä kertyivät kylänvoudin  ja kirkkoherran tehtävät ja samalla heillä oli lukuisiin kylän asukkaisiin nähden ystävän, rakastajan, suojelijan, kummin tai vaikutusvaltaisen sukulaisen rooli, samoin kuin eräisiin muihin nähden sortajan ja vihollisen rooli. Kun Foix:n viranomaisten, -kreivin hovin, -piispan ja inkvisition edustajien edut ylittivät Montailloun kirkkoherra Pierre Clerguen antaman vastineen, eikä kirkkoherra Clerguet saanut lahjomallakaan aatelisia, paikallisia pappeja, lääninherran alaisia tuomareita ja vouteja puolelleen. Oli kirkkoherra Pierre Clerguen, ja hieman myöhemmin Bernard Clerguen (linnanvoudin)  vuoro joutua inkvisition eteen. Siellä heidän kohtalonsa sinetöitiin.

        Lammaspaimen

Etelä-Pyreneiden rinteillä missä mm. Montailloun paimenet paimensivat laumojaan. Elettiin lammaspaimenten keskuudessa kohtuullisen rauhallista aikaa. Yksityisten  lääninherrojen keskinäiset sodat vaikuttivat sinnekin, mutta pohjoisrinteillä poliittiset ja kirkolliset voimat lyöttäytyivät yhteen.

Montailloun Lammaspaimen Pierre Maury on aikakautensa mielenkiintoisen ammattikunnan ansiokas taitaja. Hän syntyi noin v. 1282 –1283 ja vanhempiensa perheessä saattoi olla enemmän kuin kahdeksan lasta. Lapsena hän aloitti isänsä talon lammaspaimenen tehtävät. Kahdeksantoista vuoden ikäisenä hän oli jo pitkään toiminut perheensä sekä paikallisten talonpoikien lammaspaimenena, kun hän ensikertaa joutui tekemisiin kerettiläisyyden kanssa. Hän kertoo: minä olin vartioimassa Montailloun alueilla lampaita , joiden omistajia olivat Arnaud Faure Montaillousta