24 Inkvisitio (lähdeaineisto 1200-1300 luvulta)

24.6

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

ja Raymond Maulen Arguesista. Veljeni Guillaume Maury ja Guillaume Belot Montaillousta, molemmat nyt kuolleita, menivät Ausan metsään tekemään kattopaanuja. He tulivat minun luokseni ja sanoivat: Tälle seudulle on tullut kunnon kristittyjä; he kulkevat samaa tietä kuin Pietari, Paavali ja muut apostolit; he seuraavat Herraa eivätkä valehtele eivätkä tee mitään sellaista mitä eivät haluaisi itselleen tehtävän.
Tähän aikaan Pierre Maury oli vielä nuorukainen, joka kunnioitti hartaasti pyhimyksiä. Hän kertoi: olin juuri kerinnyt lampaani ja oli antanut  yhden taljan verran pyhälle Antoniukselle ja toisen Montaillon pyhälle Marialle. Minulla oli jäljellä vielä hiukan villaa, josta aioin teettää itselleni vaatteita. mutta veljeni ja Guillaume sanoivat – noilla hyvillämiehillä (kerettiläisillä) on huonot vaatteet. Anna heille osa villoistasi, niin että he voivat teettää siitä vaatteita. Näin teet heille suuren laupeudentyön, suuremman kuin äsken antaessasi hyvillemiehille. Ja kuitenkin hyvätmiehet rukoilevat Jumalaa hyväntekijöidensä puolesta, ja heillä on siihen valta, sillä he noudattavat totuutta ja oikeutta. Nuori Maury suostui: He puhuivat niin kauan, että viimein annoin villoja yhden taljan verran ja vähän enemmänkin. Pierre halusi tietää millaisia nuo hyvät miehet ovat, hän sai tilaisuuden Montailloussa kysyä Raymond Pierreltä sekä Bernard Belibastelta jotka vastasivat: He ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin. He ovat lihaa ja luuta ja samannäköisiä kuin muutkin ihmiset, mutta ainoastaan he pysyttelevät totuuden ja oikeuden tiellä niin kuin apostolit tekivät, he eivät valehtele, eivätkä ota toisen omaa. Vaikka he löytäisivät tieltä kultaa ja hopeaa, he eivät nostaisi sitä maasta ellei joku lahjoittaisi sitä heille. Ihmiset pelastuvat paremmin näiden kerettiläisten uskon kuin minkään muun uskon kautta.

Lammaspaimen Pierre Maury oli selkeästi humaani ihminen joka muokkasi älyllisiä lahjojaan tavatessaan erilaisia ihmisiä jotka vaatimattoman lammaspaimenen kanssa keskustellessaan unohtivat asemansa. Hän toimi laajalla alueella, aina Pohjois-Espanjan Pyreneiden vuoristo soliin saakka ulottuvilla paimentolaismatkoillaan sanan viejänä kuin myös yksityisenä postin kuljettajana. Rinteillä matkaavat tai piileskelevät kataarilaiset, kerettiläiset, lammaspaimenet ja joskus myös inkvisition lähettämät urkkijat söivät hänen katoksensa alla hänen valmistamaansa juustoa ja leipää.
Pierre oli tapansa mukaan laskeutunut Arguesin laaksoon silloisen isäntänsä taloon kun hän tapasi kataarilaisen notaarin Pierre Authien. Authie oli paistamassa kaloja kahden Limoux`sta olevan kerettiläisen kanssa. Illan mittaan Pierre Maury tempautui mukaan keskusteluun. Hän kehui ensin erään fransiskaaniveljen katollista saarnaa jonka oli muutamaa päivää aiemmin kuullut Arguesin kirkossa. Mutta nyt pitojen lämmenneessä ilmapiirissä hän tunsi roomalaisen uskonsa horjuvan, ja niin Pierre Authie sinutteli Maurya, joka puolestaan edelleen teititteli kataarilaissaarnaajaa. Tämän tapaamisen jälkeen Pierre Maury ei enää tavannut Pierre Authieta. Syynä oli, että kerettiläinen notaari Pierre Authie oli poltettu roviolla.

Joka viikko hän laskeutui alas laaksoon laidunmailta, joilla hän paimensi omia ja isäntänsä lampaita, hakemaan eväsleipiä. Näillä käynneillään hän tapasi isäntänsä talossa usein jonkun kerettiläisen. Kerran hän sai kuulla että viereisessä lukitussa huoneessa on tunnettu kerettiläinen Prades Tavernier syömässä kataariateriaansa, johon kuului leipää, kalaa ja viiniä. Kuullessaan paimenen saapuneen Tavernier pyysi tätä astumaan sisään ja antoi hänelle itse siunaamaansa leipää. Pierre Maury oli ikionnellinen –hän sai Pyreneiden alueella  kuuluisuutta kokoelmallaan, joka sisälsi eri >täydellisten< siunaamia leivänkannikoita.

Saman vuoden lopulla Pierre Maury ja hänen serkkunsa Raymond Marty olivat lampaineen talvilaitumella toisella seudulla Arguesin laaksossa. Eräänä sunnuntaina he – harhaoppisuudestaan huolimatta katolliselle kultille uskollisina – menivät Arguesin messuun. Sieltä he menivät Raymond Maulenin taloon. Talon kellarissa he tapasivat >täydellisen< Prades Tavernierin, joka jälleen piileskeli siellä tynnyrin takana. Pierre Maury tervehti häntä ja lähti yläkertaan hakemaan leipää. Saatuaan leipänsä Maury laskeutui takaisin kellariin jossa Marty ja Tavernier olivat. Kolmisin he pystyttivät tynnyrien taakse jonkinlaisen pöydän, ja alkoivat aterioida. Maury ja Marty söivät saamaansa lihaa, Tavernier sen sijaan leipää, linssejä, öljyä ,viiniä ja pähkinöitä. Ruokailun kuluessa Maury lähetettiin viemään yläkerrassa aterioiville Tavernierin juuri siunaamaa leipää. Isäntä ei halunnut olla epäkohtelias vaan toi kellariin palan lihaa. Viekää tuo liha pois, sanoi Tavernier, joka oli kataarilainen eikä koskenut lihaan.Tapahtuma innoitti hänet saarnaamaan käsittelemällä lihan syönnistä pidättymistä ja siteeraamalla lausumia jotka pani itsensä Kristuksen tiliin, lapsukaiseni, älkää syökö minkäänlaista lihaa, älkää ihmisten älkää eläinten, syökää ainoastaan vedessä elävien kalojen lihaa, sillä yksin ne ovat turmeltumatonta. Puheensa päätteeksi Tavernier kohdisti kuulijoidensa kukkaroon selväsanaisen vetoomuksen, joka ei Pierre Mauryn kohdalla kaikunut kuuroille korville. Tämän jälkeen Pierre Maury erkani seurasta