View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Perusoikeudet
Perusoikeussäännöstön
tarkoituksena on turvata ihmisarvon loukkaamattomuus sekä yksilön
vapaus ja oikeudet samoin kuin edistää oikeudenmukaisuutta
yhteiskunnassa. Perustavaa laatua oleva oikeus on ihmisten yhdenvertaisuuden
periaate. Vuoden 1995 uudistuksessa perusoikeusluetteloon on lisätty
tähän ryhmään kuuluvina säännöksinä
nimenomainen kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja ihmisarvoa loukkaavan
kohtelun kielto sekä säännös oikeusturvasta
vapaudenmenetyksen yhteydessä.
Perusoikeusuudistuksen lainsäädäntöasiakirjoissa
korostetaan säännösten välitöntä sovellettavuutta
(HE 309/1993 s. 29 ja PeVM 25/1994 s. 3-4). Perusoikeussäännöt
on otettava huomioon kaikessa "julkisen vallan", erityisesti
valtion viranomaisten, toiminnassa, siis myös hallintotoiminnassa,
esimerkiksi esitutkinnassa. HE:ssä 309/1993 lausutaan, että
säännös sisältää mielivallan kiellon
ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa.
HE:n 309/1993 mukaan tarkoituksena on korostaa julkisen vallan positiivisia
toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi rikoksilta
ja muilta heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta, olivatpa
niiden tekijät julkisen vallan käyttäjiä tai
yksityisiä tahoja.
Perusoikeussäännöillä on olennainen merkitys
myös muiden säännösten tulkinnassa, koska uudistuksen
esitöissä korostettiin perusoikeusmyönteistä
laintulkintaa. Periaatteessa tärkeä on perustuslain 22
§, jonka mukaan: Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien
ja ihmisoikeuksien toteutuminen. HE:ssä 309/1993 vastaavaa
vuoden 1995 säännöstä perusteltiin lausumalla,
että perusoikeuksien käytännön toteutumisen
kannalta on tärkeää, paitsi että julkisen vallan
edustajat pidättäytyvät itse loukkaamasta perusoikeuksia,
myös että he aktiivisin toimenpitein edistävät
niiden toteutumista esim. suojaamalla niitä ulkopuolisilta
loukkauksilta. Perusoikeudet vaikuttavat näin ollen erityisesti
julkista valtaa käyttävien viranomaisten toimintaan, joka
kohdistuu yksityisiin henkilöihin (verikaalinen vaikutus) Perusoikeusuudistuksessa
asetettiin oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle kummallekin nimenomainen
velvoite valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Samansisältöiset säännökset ovat nyt perustuslain
108,1 §:ssä ja 109,1 §:ssä.
Editointivelvollisuus
Editointivelvollisuuteen
pakottamisesta on nimenomaan mainittu KP – sopimuksessa jossa
mainitaan; oikeudesta olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään
vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttä, minkä oikeuden
katsotaan kuuluvan myös EIS:n mukaiseen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
OK 17 luvun 12 §:n mukaan: asiakirjan editointivelvollisuus
ei koske syytettyä ja häneen nähden lähiomaisena
olevaa henkilöä. Syyttömyysolettaman mukaisesti kenelläkään
ei ole velvollisuutta todistaa omaan syyttömyyttään.
Todistustaakka syyllisyydestä on näin ollen aina asetettava
kantajalle: Laura Ervo <<
E. Andersson on katsonut Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeusasteiden
ottaman kannan perusteella, että myös Suomen lainsäädännön
mukainen veronkorotus on sanktioluonteinen seuraamus, jolloin verovelvollisen
asema on tosiasiallisesti rinnastettava syytettyyn. >E. Anderson
2002, s.353< Luonnollisesti myös editointivelvollisuuden
ulottaminen "syytettyyn" on sopimuksen vastaista. >Laura
Ervo 2005, s.255.<
Tapauksessa J.B. Sveitsi (3.5.2001) verotusmenettelyssä uhkasakoin
ja rangaistuksin tehostettu velvollisuus luovuttaa viranomaisille
asiakirja-aineistoa, joka saattoi johtaa verolainsäädännön
mukaiseen rikossyytteeseen, katsottiin EIS:n vastaiseksi. >Laura
Ervo 2005 s.256<
Elinkeinovapaus
Nykyisessä perusoikeusluvussa
säädetään myös elinkeinovapaudesta perusoikeutena
(18,1 §): "Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa
valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Esteellisyys
>>Verotarkastajan esteellisyydessä
noudatetaan hallintomenettelylain esteellisyysperiaatteita. Esteellisyyssäännösten
päätarkoitus on taata toiminnan objektiivisuus eli sulkea
pois asiaankuulumattomat sivuvaikutukset. Kulla 2000 s.86.<<
Verotarkastajan on pidättäydyttävä virkatehtävien
suorittamisesta, jos hän on esteellinen. Esteellisyyttä
arvioitaessa sovelletaan hallintomenettelylain 10-11 §:iä.
Esteellisyydellä tarkoitetaan sitä, että virkamies
on käsiteltävään asiaan, sen asianosaisiin tai
asiassa tehtävän ratkaisun vaikutuspiiriin muuten kuuluviin
henkilöihin nähden sellaisessa suhteessa, joka saattaa
vaarantaa hänen puolueettomuutensa. Hallintomenettelylain 10.1
§:ssä luettelon mukaisesti mainitaan osallisuusjäävi,
intressijäävi, edunsaajajäävi, palvelussuhdejäävi,
yhteisöjäävi ja yleislausekkeen jäävi.
Yleislausekkeen perustuvan jäävin mukaan virkamies on
esteellinen "jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta
erityisestä syystä vaarantuu". Epävarmassa tapauksessa
on mahdollisesti esteellisen henkilön parempi olla ottamatta
asiaa käsittelyyn vaan luovutettava asia toisille verotarkastajille.
Hyvään verotarkastustapaan kuuluu luopua tarkastuskohteesta,
vaikka esteellisyyskysymys ei ole kiistaton. Näin luottamus
verotarkastajan puolueettomuuteen ei pääse vaarantumaan.
|