View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Poliisi painoi asian "villaisella". Emme lähteneet yksityisesti nostamaan asiassa kannetta, koska meillä ei ole mahdollisuuksia asian todellisen tilan ”tutkimiseen”?. Ymmärsimme noita rovioiden palavan ympärillämme. Menettelytapa haisi ja haju oli tarttumassa tavalla jota ei voinut lähteä lisää tonkimaan. Oli luotettava perusoikeuksien turvaamaan - oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin - tulevaan menettelyyn?
Tarkastellessani - kokemusteni
perusteella – poliisitutkintaa yleisesti, sen aineiston pohjalta
mitä tässä yhteydessä on kertynyt, on poliisin
suorittamat kuulustelut kauttaaltaan merkittävästi laajempia
kuin veroviranomaisiin kohdistettu kuulustelu. Posiisitukinta normatiivisesti
sisältää kysymyksiä kuin myös kysymysten
yksityiskohtaisia kirjauksia. Väitän, että verovirkamiehiin
kohdistettu - ”kysymysten määrä ja laatu”
- eivät kausaalisesti kuin myöskään pragmaattisesti
ole arkielämän kokemuksieni mukaan asian edellyttämää
rikostutkintaa, vaan suunnitelmallista – sofistista - poliisitutkintaa.
Esimerkkejä kirjassani eri kuulustelupöytäkirjojen
sisällöstä kysymyksineen ja vastauksineen on useita,
niistä voi helposti tehdä objektiivisen arvion verovirkamiehiin
kohdistuneesta kuulustelukäytännön eroavaisuuksista.
Myöhemmin tehdessämme
valitusta Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen, pyysimme Professori
Edward Anderssonilta lausuntoa jälkiveroasiassa. Seuraavassa
on hänen lausuntonsa sivut 1-2 sana sanalta. (sivut 3,4
ja 5 olen liittänyt alaotsikon s.21.20
liitteeksi, joihon lausunto sisällöllisesti kuuluu).
Pos.16.1.6.
Professori Edward Anderssonilta lausunto s.1 ja 2, Kauniainen 22.2.1999
Minulta on pyydetty lausuntoa liitettäväksi Oy NTC International Ltd:n verovalitukseen liikevaihtoverotuksesta vuosilta 1991 ja 1992 (uudenmaan LO:n päätös 15.12.1998) Omaksumani tavan mukaan en kuitenkaan ole valmis laatimaan lausuntoa liikevaihto- tai arvonlisäverotuksen aineellisista kysymyksistä. Tämän vuoksi tarkastelen tässä lähinnä menettelykysymyksiä sekä eräitä aspekteja siitä, millä edellytyksillä tässä asiassa on katsottu valittajayhtiön ja CityLink Oy:n välinen suhde bulvaanisuhteeksi, johon on sovellettu veronkiertämissäännöstä.
Jälkiverotuspäätöksen tekemiseen lääninverovirastossa kesällä 1995 liittyi epäilyttäviä piirteitä. Vanhimman tilikauden osalta jälkiverotusoikeusaika päättyi 30.6.1995. Mielestäni asiakirjat antavat aiheen melkoisiin duubioihin siitä, onko jälkiverotuspäätös todella tehty laillisessa ajassa. Tiedoksianto on tapahtunut vasta elokuun alussa, yhdessä 24.7.1995 tehdyn jälkiverotuspäätöksen tiedoksiannon kanssa. Pidän hyvin suotavana, että veronviranomaisen tulisi lähettää viimeisenä laillisena päivänä tekemänsä jälkiverotuspäätökset välittömästi sen varmistamiseksi, että verovelvollinen voisi luottaa siihen että päätös on tehty laillisessa ajassa. Jos päätös olisi tullut perille 1-2 viikon sisällä siitä, kun se väitettiin tehdyksi, olisi tuskin ollut aihetta epäillä menettelyn korrektiutta. Nyt siihen mielestäni on aihetta, mutta verovelvollinen ei pysty selvittämään, mitä viraston sisällä on tapahtunut.
Lääninoikeudessa jäsen Matti Anttila on LO:n päätökseen liittänyt eriävän mielipiteensä, jossa hän katsoo ettei kaikkia jälkiverotukseen kuuluvia toimia ole tehty viimeistään 30.6. ja että ensimmäinen jälkiverotus sen vuoksi olisi kumottava. Kyse on lähinnä siitä, mitä voidaan päätellä ratkaisusta KHO 1965 I 55. Tämä päätös on itse asiassa yksimielinen plenumratkaisu, jolla katsottiin, ettei (tuloverotuksen) jälkiverotusta ollut tehty laillisesti, koska jälkiverotuksen oli katsottava päättyneen silloin kun siitä oli virkateitse lähetetty henkilökohtainen tieto, eikä tällaista tietoa ollut lähetetty sen vuoden loppuun mennessä, jona jälkiverotusaika päättyi. KHO:N äänestys koski vain sitä, oliko koko jälkiverotus kumottava vai oliko verovelvollisen vaatimuksen mukaisesti tyydyttävä poistamaan veronkorotus. Äänin 12-7 KHO otti ensin mainitun kannan ja antoi siten verovelvolliselle enemmän kuin hän oli vaatinut.
Yksimielisyys vallinnee siitä, ettei jälkiverotuksen tiedoksiannon tarvitse tapahtua jälkiverotusajassa. Muutoinhan verovelvollinen voisi piileksimällä lyhyen ajan välttää määräajan viimeisinä päivinä päätetyn jälkiverotuksen. Mutta hyviä perusteita on tuota plenumratkaisusta ilmenevälle kannalle, että kaikki viranomaistoimet on suoritettava ennen jälkiverotusajan kulumista loppuun. Katson, että tämän kannan tulisi vallita myös välillisessä verotuksessa, koska en voi löytää perusteita soveltaa välittömän ja välillisen verotuksen jälkiverotuksissa eri periaatteita.
Jälkiverotus myöhemmiltä vuosilta toimitettiin 24.7.1995,
vaikka verovelvolliselle oli kiistatta annettu vastineenantoaikaa
31.8.1995 saakka. Tämä on sinänsä hämmästyttävää,
koska se osoittaa, ettei verovelvollisen intresseistä paljon
välitetty. Vielä hämmästyttävämpi
on kuitenkin lääninoikeuden päätös (päätös
19.6.1996 s.7) leväperäinen suhtautuminen asiaan ("…
ja koska yhtiön on vielä jälkiverotuksista tekemässään
valituksessa voinut esiintuoda…"). Tämä kanta
on paitsi hallintomenettelylain niin myös kaikkien tänä
päivänä sovellettavien hallinnollisten periaatteiden
vastainen ja täysin ristiriidassa esim. KHO:n vuosikirjaratkaisun
10.12.1998 T 2754 kanssa, jossa asia palautettiin joka tapauksessa,
jossa verovelvollista ei ollut kuultu veronkorotuksen määrästä.
Miten tässä asiassa tapahtunut kuulemisvirhe voidaan oikaista,
kun esim. palauttaminen enää ei voine olla mielekästä?
Tällainen viranomaisten piittaamattomuus oikeusturvan takeista
on hyvin arveluttava, koska se alentaa verovelvollisen luottamusta
siihen, että heidän asioitaan pyritään käsittelemään
puolueettomasti. Mielestäni tämän asian muodollisessa
käsittelyssä on sellaista valitettavaa epäselvyyttä,
joka panee epäilemään, onko molemmat jälkiverotuspäätökset
itse asiassa tehty vasta 24.7. ja lähetetty siten samanaikaisesti
verovelvolliselle tiedoksi.
|