View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Kuuleminen tulee lain ja prosessiperiaatteiden
mukaan selvästi kohdistua kaikkeen viranomaisten tuottamaan
aineistoon, johon jälkiverotusuhka perustuu. Kun tässä
asiassa on melko poikkeuksellisella tavalla katsottu, että
erillinen ja toisen henkilön omistama CityLink Oy voidaan liikevaihtoverotuksen
kannalta käsitellä valittajayhtiön osastona, pidän
selvänä, että Citylinkkiä koskeva aineistokin
olisi ollut esitettävä jälkiverotuksen kohteelle
ennen jälkiverotuspäätöksen tekemistä.
Kun näin ei ole asianmukaisesti tehty, puuttuivat mm. mahdollisuudet
tarkistaa, ettei veroa jouduttu maksamaan jostakin kahteen kertaan:
missä määrin esim. Citylinkin ostovähennykset
muilta ostetun materiaalin osalta ovat tulleet valittajayhtiön
hyväksi? NTC joutui myös tyytymään niihin tietoihin,
jotka voitiin tarkastusviranomaisten laatimien asiakirjojen kautta
saada Citylinkin liiketoiminnasta. Tämä menettely ei täyttänyt
laillisen kuulemisen ja asianosaisjulkisuuden vaatimusta.
Kaiken kaikkiaan joudun toteamaan, että kuulemisvelvollisuus on tässä asiassa hoidettu kelvottomalla tavalla. Jälkiverotus on toimitettu aineiston perusteella, johon verovelvollinen ei ole saanut kaikilta osin tutustua ja verovelvollisen vastineita ei ole haluttu odottaa. Olen kylläkin sitä mieltä, että vähäiset menettelyn puutteellisuudet voidaan sivuuttaa tai korjata jälkikäteen, mutta tämän asian puutteellisuudet eivät ole vähäisiä. Kyseessä on tyypillisesti esimerkki sotkuista, jotka pakostakin syntyvät, kun veroviranomaiset käyttävät liian suurta mielikuvitusta ja ryhtyvät suomen oikeuteen soveltumattomien teorioiden pohjalta allokoimaan eri eriä eri tahoille. Vetämällä esiin kaikki teoriat veroviranomaiset ovat ainakin pakottaneet verovelvollisen ja hänen asiamiehensä kuluttamaan paljon aikaa turhien asioiden selvittämiseen. Jos veroviranomainen olisi alun perin rajoittunut siihen, mitä tämä asia näyttää varsinaisesti koskevan, nimittäin kysymystä, onko Citylinkin ja NTC välisessä kaupankäynnissä käytetty hinnoittelua, joka veronkiertosäännösten valossa ei ole hyväksyttävä, olisi paperia ja työtä säästetty paljon.
Allekirjoitus E. Andersson
Ps. Jatkuu: (loppuosa s.3-5 lausunnosta tämän kirjan alaotsikossa: Hallintomenettelyä ).
Pos.16.1.7 Olli Ryynänen verotuspäätöksen ajankohdasta
Oikeustieteen Tohtori Olli Ryynänen toteaa Valitus kirjelmässään Korkeimmalle Hallinto-oikeudelle seuraavasti: ”Audiatur et altera pars on kattava periaate Suomen hallinto-oikeudessa. Kuulemista ei hallintoelimen toimesta saa tehdä tyhjäksi tekemällä asiassa ennenaikaisia päätöksiä kun selvityksentekoaika on vielä kesken. Päätökset on siksi tulleet tehdyiksi väärässä järjestyksessä, ja asia on siksi kumoten virheelliset päätökset palautettava ensiasteen menettelyyn uudelleen arvioitavaksi.”
Olli Ryynänen toteaa jälkiverotusajan umpeen kulumisesta
mm: ”faktisesti otaksuttavaa on,
että kaikki päätökset on tehty vasta 30.6.-95
jälkeen, kuten verovelvolliselle onkin Tuula Kanthin taholta
puhelimessa kerrottu. Heinäkuussa 1995 päätöksentekijä
kertoi, ettei hänellä vielä ollut aikaa tutusta materiaaliin.
Sama materiaali on ollut molempien tilikausien jälkiverotuspäätösten
pohjana, joten on mahdotonta, että hän olisi esittämänsä
mukaan tutkinut ensimmäisen tilikauden materiaalia, mutta ei
toisen tilikauden materiaalia. Tosiasiallisesti kaikki jälkiverotuspäätökset
on mitä todennäköisemmin tehty heinäkuussa 1995.
Veronsaajan on kyettävä todistamaan koska verotuspäätökset
todella on tehty, mitä näyttövelvollisuutta veronsaajat
eivät ole täyttäneet. Tämän vuoksi jälkiverotusaika
30.6.1992 päättyneen tilikauden osalta on katsottava menneen
umpeen ennen päätöksen todellista tekoajankohtaa.
Näin on asian laita varsinkin kun 30.6.1996 päivättyjä
päätöksiä ei löytynyt veronsaajan järjestelmästä
17.7.1996 kun Yrjö Reinikainen on niitä tiedustellut.”
-------------------------------------------------------------------------------
Pos.16.1.8
Tarkastuskertomusten valmistuminen Tarkastuskertomusten
synnystä kertoo, Kuortti ja Huovinen, kirjeessään 13.8.1996 seuraavasti: "Myöhemmin
eli 2.2.1995 on laadittu alustava tarkastuskertomus, joka oli yhteinen
liikevaihtoveron ja välittömän verotuksen osalta.
Lopullinen liikevaihtoverotarkastuskertomus on laadittu 9.6.1995".
(Välittömän veron tarkastuksesta ei aiemmin
osapuolille mainittu)
Yhtiössämme suoritettu liikevaihtoverotus
oli muuttunut verohallinnossa yhteiseksi liikevaihtoveron ja välittömän
verotuksen alustavaksi kertomukseksi. Edellisessä jäi
häneltä mainitsematta, että tarkastuskertomuksiin
ikään kuin itsestään syntyi myös Citylinkin
ja Etronian tarkastuskertomukset sekä minun henkilökohtainen kertomus, Vesa Kuusistoa
asiassa ei kuultu lainkaan. Vesa Kuusisto ei ollut lainkaan tietoinen
verotarkastuksen tekemisestä. Miten kahden/kolmen eri oikeussubjektin
tarkastuskertomus voitiin liittää NTC:n tarkastuskertomukseen?
kuulematta ky. osapuolia. Vastaavasta eri omistajien ja selkeästi
eri oikeussubjektien verotarkastusten yhdistämisestä emme
ole kuulleet. Käytössämme ei myöskään
ollut kirjanpitoaineistoa mainituista Kuusiton yhtiöistä
- vastineiden asiallinen ediotointi oli mahdotonta.
|