View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Yrjö Reinikainen on tuonut henkilökohtaisesti Arvonlisäverotoimistoon allekirjoittaneelle 29.6.95 noin klo 15.00 vastineen. Keskustelussa Reinikainen/Kanth 29.6.95 sovimme, että loput aiotusta vastineesta tulee olla lääninverovirastolla/allekirjoittaneella noin klo 9.00 30.6.95. Näin tapahtuikin.
Asian ratkaisemiseksi allekirjoittanut aloitti tarkastuskertomukseen
ja sen liitetietoihin (myös verovelvollisen vastineeseen alustavaan
tarkastuskertomukseen) tutustumisen 12.6.95. Asiakirja-aineiston
perusteella muodostettuani asiassa oman mielipiteeni ja tutustuttuani
myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin vastaavanlaisissa
tapauksissa keskustelin asiassa esimieheni toimistopäällikkö
Jari Gyntherin kanssa 16.6.95 Se, mitä
kertomuksessa oli esille tuotu ja esitetty po. asiassa jäi
voimaan, elikkä näkemykseni ei poikennut tarkastuksen
tehneiden tarkastajien näkemyksestä aineellisoikeudellisesti.
Mutta kuten edellä on jo todettu ennen lopullista päätöstä verovelvollisella oli vielä uudelleen tilaisuus antaa asiassa lisäselvitystä. Vastine jonka verovelvollinen toimitti 29.6. ja loput 30.6.95 aamulla ei kuitenkaan tuonut esille mitään sellaista uutta seikkaa, joka olisi tuonut muutoksen kertomuksessa esitettyihin toimenpiteisiin. (vastineen alustavaan ja lopulliseen kertomukseen asiallisesti samanlaisia.)
Näin ollen tilikauden 1.7.91 – 30.6.92 päätös ratkaistiin sen jälkeen kun kaikkeen esitettyyn asiakirjamateriaaliin oli tutustuttu 30.06.95. Edellä sanotulla perusteella jälkiverotuspäätös on tehty aivan oikea-aikaisesti. (Liikevaihtoverolaki (559/91) 93 §, Arvonlisäverolaki (1501/93) 179 §.)
Se seikka. että tilikauden 1.7.92-30.6.93 päätöstä ei 30.6.95 tehty, johtui vain ja ainoastaan Yrjö Reinikaisesta. Hän "protestoi" hyvin voimakkaasti vastineen antamiselle annetun ajan vähyyttä. Vedoten mm. siihen, että asiantuntijoita on vaikea tavoittaa po. aikana. Tästä syystä allekirjoittanut varasi Reinikaiselle po. tilikauden osalta aikaa mahdollisen lisäselvitykseen vielä. Puhelimitse Reinikainen tiedusteli asian etenemistä 18.7.95, ja tämän keskustelun tuloksena ymmärsin ettei mitään lisäselvitystä enää toimitetakaan myöskään tilikauden 1.7.92-30.6.93 osalta. Näin ollen asia käsiteltiin loppuun em. tilikauden osalta 24.7.95.
Koska aineellisoikeudellisesti kyse oli samankaltaisesta asiasta molempien tilikausien osalta, eikä Reinikainen pyynnöstään huolimatta kuitenkaan esittänyt mitään sellaista lisänäyttöä, joka olisi tuonut muutoksen kertomuksessa esitettyihin seikkoihin asiaratkaisuksi jäi näin ollen kertomuksessa esitetyt toimenpiteet. Mikäli Reinikainen olisi esittänyt joitain sellaisia uusia lisänäyttöjä tilikauden 1.7.92 – 30.6.93 osalle, jotka olisivat tuoneet muutosta kertomuksessa esitettyihin seikkoihin, olisi tilikaudelle 1.7.91-30.6.92, 30.06.95 tehty jälkiverotuspäätös otettu oikaisuasiana ratkaistavaksi
Kaiken edellä sanotun perusteella asiaan ja asiakirjoihin huolella tutustuneena ennen asioiden ratkaisua allekirjoittanut vakuuttaa, että kaikki asiassa tapahtuneen toimenpiteet ovat tapahtuneet laillisessa järjestyksessä ja virkamiehiltä vaadittavaa huolellisuutta noudattaen.
Toimeksisaaneena 24.8.1995 Tuula Kanth
------------------------------------------------
Pos.16.1.3.2. Poliisitutkinta Kanth ja hänen kirjallinen selvitys. Komenttini
Poliisitutkintaa katsellessani
tuli ensimmäiseksi mieleeni kysymys, miksi kuulustelija
ei tehnyt ainuttakaan kysymystä? Kuulustelupöytäkirjassa
todetaan, että Kuulustelu päättyi 14.30 ja allekirjoitus
Tuula Kanth. Kun tämän asian tiimoilta olen lukenut useita
kuulustelupöytäkirjoja, on kysymyksiä esitetty runsaasti,
jopa kymmeniä kysymyksiä, mutta Tuula Kanth kohdalla ei
kirjattu yhtään kysymystä. Hänelle oli kerrottu
asian sisältö etukäteen, joten hän kykeni tiivistämään
yksimielisyyttä verohallinnossa, sekä laatimaan muistion
24.08.95 jonka sisältöä/informaatiota kaikki kuulusteluun
osallistuneet (Jari Gynther sekä Petri Huhtinen) myös
noudattivat. Kuulustelijan menettely asiassa on perin outo. Olen
lukenut useiden henkilöiden kuulustelukertomuksia tämän
veroprosessin aikana, laajimmassa kuulustelukertomuksessa lienee
ylitetty 300 kysymyksen raja.
Tuula Kanth puhuu toisesta verotarkastajasta, kun tapana on mainita
henkilöt nimen mukaan. Kanth ei jostain syystä tiennyt
kuka oli Kuortin mukana ollut verovirkailija, vaikka hänen
olisi hyvin tullut tietää että kyseessä oli
Huovinen. Oliko Kanth yleensä tietoinen verotarkastuskertomuksen
sisällöstä, tai vastineiden sisällöstä,
ei selviä kuulustelukertomuksesta. Kanth ei joudu myöskään
vastaamaan siihen, mitä hän tarkoitti puhelinkeskustelussa
esittämillään lausumilla ja kommentteilla.
|